Rahikaisen seuraavan repliikin yhteydessä kirjailija esittää yleisluonnehdintansa hänestä. Hän on pohjoiskarjalainen lunki ja pinnari. Rahikaisen kanssa samaa heimoa, jopa samaa kylää, edustaa hänen täydellinen vastakohtansa Sihvonen, joka on tohottaja siinä missä Rahikainen on lunki; Sihvosella ei ole Rahikaisen sosiaalisia kykyjä.Tuntematon sotilas: Toinen luku
Lunkilla pinnarilla riittää rohkeutta kommentoida kapteeni Kaarnalle sodan etenemistä ja uhota 'pitkälle menosta', mikä ei ole sopusoinnussa hänen myöhemmän toimintansa kanssa.
Rahikaisen roolit sekä kaupantekijänä että naistenmiehenä pohjustetaan kanttiinikohtauksessa: kuullessaan, että kanttiini myydään tyhjäksi Rahikainen ostaa tupakkaa ja rinkilöitä tulevaa kaupantekoa varten ja yrittää samalla voittaa myyjälotan suosiota. Kirjailija kommentoi Rahikaisen persoonaa toisaalta toteamalla, että tärkeilevä joukkueenjohtaja Lammio pitää häntä kilpailijana, toisena kukkona tunkiolla toisaalta kuvaamalla Rahikaisen ulkoisia edellytyksiä: Kohtalaisen salskea poika, kihara tukka, kaunis laulunääni ja loputtomasti tyhjää mälväävät leuat.
Komppanian kuormautuessa ajoneuvoihin paljastuu Rahikaisesta nokkela omaneduntavoittelija ja taitava retorikko myös suhteessa saman joukkueen miehiin: Miten mie istun repulle. Kirjoituslehtiö mytistyy. Hietanen on kuitenkin puhetaidossa hänen veroisensa ja lisäksi joukkueelle solidaarinen: repuille ei jätetä erikseen tilaa preiviaineitten tähden eikä syynä ole hänen sieluntuskansa, kuten Rahikainen epäilee vaan Salon ja Vanhalan fyysinen hyvinvointi.Tuntematon sotilas: Ensimmäinen luku
Toisen luvun tupakanjakokohtauksessa Linna käyttää Rahikaisen ahneutta tuodakseen esiin Vilho Koskelan luonteenpiirteitä: 'hän myi tupakoita kappaleittain pyytäen järjettömiä maksuja' ja velaksipyytäjille paljastuu kauppamiehen kova puoli: kun ollaan sodassa, ei tiedä onko velan langetessa enää maksajaa. Koskela ilmoittautuu takuumieheksi ja saa Rahikaisen häpeämään ahneuttaan: 'No, uskotaanhan tässä... Uskotaan ... Eihän sitä nyt sillä... Tiijä tässä rahoista.Tuntematon sotilas: Toinen luku
Tulikasteen jälkeen Rahikainen näyttää 'pelottomuuttaan' kyselemällä kuolleen venäläisen kuulumisia ja ryöstämällä tämän arvomerkit. Sanavalmius ja tinkijän luonne pitää ansaitsemattoman sotasaaliin Rahikaisen lompakossa: Sanokeehan kenen paukusta kupsahti, niin sille annan. Samaa itsekästä piirrettä hänen luonteessaan Linna kommentoi jo lähes kiukkuisesti Kaukosen kaatumisen yhteydessä: Rahikainen on totinen - pelosta - mutta muiden kuolema sinänsä ei häntä paljon kiinnosta. Sama piirre ilmenee jälleen Mäkilän ja myöhemmin Hauhian kaaduttua: Mäkilä hukkasi keiton ja Hauhian kuolema tuotti lyhyen vartiovuoron. Tuntematon sotilas: Toinen luku,Tuntematon sotilas: Kolmas lukuTuntematon sotilas: Yhdestoista luku, Tuntematon sotilas: Kolmastoista luku
Kylän valtauksessa Rahikainen pannaan jälleen Koskelan avulla osoittamaan solidaarisuutta: 'evakuoidut' sokerit on jaettava koko joukkueen kesken.Tuntematon sotilas: Kolmas luku
Viidennessä luvussa kuvataan marssia 'vanhan rajan' yli. Muiden edetessä jalan Lehto, Määttä ja Rahikainen matkaavat luvattomasti kolonnien mukana. Heidän jäätyään kiinni marssirivistöstä poistumisesta ja muonavarkaudesta Rahikainen osoittaa, millaisessa tilanteessa hän on valmis ottamaan riskejä:'Mie niien [muonien] takia kyttäsin henki kurkussa puol tuntia, ja vartiomies oli vähällä ampua. Rangaistuksen suorittaminen pommituksen keskellä antaa Rahikaiselle tilaa luoda lisää omanlaistaan sankaruutta: hän on vain huolehtinut joukkueen muonituksesta omalla tavallaan. Tämän myöntää myös Koskela antamalla Rahikaiselle nimellisen lähetin tehtävän peiterooliksi tuleviin muonanhankintoihin. Pommituksessa kirjailija sallii Rahikaisen kyyristelyn peittyä toisten pelon alle ja jäädä huomaamatta. Omalla kyseenalaisella sankaruudella mahtailu käy jälkeenpäin hyvin päinsä; toisten palkitusta urheudesta voi sen sijaan laskea leikkiä.Tuntematon sotilas: Viides luku
Rahikainen ymmärtää sodan luomat tilanteet omalla tavallaan - ne tarjoavat hänelle mahdollisuuksia käydä kauppaa ja viihtyä. Tämä näkyy kahdeksannen luvun alussa, jossa kirjailija vertailee miesten reaktioita palavaan Petroskoihin: Hietanen eläytyy kaupungin asukkaiden tilanteeseen, Lahtinen näkee tuhojen koskevan kansan maksukykyyn ja Rahikainen harmittelee vahinkoja omasta näkökulmastaan, tykistö tuhoaa arvokasta kauppatavaraa: Kuspiät, kaiken ampuuvat hajalle. Mittee siellä nyt ennee tekköö?Tuntematon sotilas: Kuudes luku
Vallatussa Petroskoissa koittavat Rahikaisen sodan huippuhetket: kaupunki oli kuin häntä varten tehty --- hän pelasi kuin suurliikemies. Tilaisuus tekee hänestä elintarvikkeita ja taide-esineitä välittävän sutenöörin.Tuntematon sotilas: Kahdeksas luku
Sodan raakuus ei tunnu koskevan Rahikaiseen muiden tavoin, hän ei ole niitä lujia, jotka lujittuvat sen paremmin kuin niitä heikkoja, jotka heikkenevät. Hän vain lakkaa keräämästä kokardeja, koska ne eivät käy kaupaksi.Tuntematon sotilas: Kuudes luku
Sodan päättyessä Linna antaa Rahikaisen tehdä pessimistisen yhteenvedon, joka on ironisesti sekä ristiriidassa että sopusoinnussa hänen omien sotaponnisteluidensa kanssa: Heijän perkeleijen puhheista. Puhheilla ei asiat parane. Kun kerran loppu ruuti, niin on parempi pittee kita kiinni. Poasaa nyt siellä pienten kansojen oikeuksista. Niijen peälle nostaa koira jalan. Puhetta Rahikainen on viljellyt ahkerasti, ruutia ei polttanut juurikaan.Tuntematon sotilas: Kuudestoista luku
Katso myös
Viitteet
