Ranskan historia

Keskiaika

Rooman valtakunnan luhistumisen jälkeen perustettiin 400-luvulla jaann Gallia alueelle frankkien valtakunta, joka jaettiin Verdunin jaossa vuonna 843 Kaarle Suuren poikien kesken.

Valtakunnan länsiosasta syntyi Ranska. Kuninkaan valta oli heikko läänityslaitoksen takia, mutta alkoi taas vahvistua Kapetingikuninkaiden aikana (987–1328). Ranska osallistui ristiretkiin 1096-1270. Ranskasta käynnistyi 1100-luvun renessanssi. Kolmas sääty nousi, kaupunkielämä alkoi kukoistaa ja katedraaleja perustettiin. Se jatkui 1200-luvulle.

Myöhäiskeskiajalla Ranska soti pitkään Englantia vastaan. Satavuotisessa sodassa (1337-1453) Jeanne d'Arc sai aikaan kansallisinnostuksen, joka johti englantilaisten karkottamiseen maasta.

Uuden ajan alku

Valtakunnan yhteyttä heikensivät uskonsodat hugenotteja vastaan (1562–1598). Henrik IV:n Nantesin edikti antoi hugenoteille uskonnonvapauden 1598. Ludvig XIV (1643-1715) kuitenkin riisti sen vuonna 1685. Yksinvaltiuden aika kesti vuodet 1643–1792, jona aikana kolme kuningasta ehti hallita: Ludvig XIV (1643-1715), Ludvig XV (1715-1774) ja Ludvig XVI (1774-1792). Aurinkokuningas Ludvig XIV oli yksinvaltiuden huipentuma, hän totesikin että ”L’État c'est moi.' (). Pariisilaisten kapinan jälkeen hän ei luottanut pariisilaisiin tippaakaan ja rakennutti ja muutti Versailles'hin 1678. Aurinkokuninkaan aikana Ranska oli Euroopan johtava valtio.

Ranskan vallankumous ja Napoleonin sodat

Muun muassa yhteiskunnan epäkohdat ja Pohjois-Amerikan vapaussodan esimerkki johtivat lopulta vallankumoukseen 1789an. Kumous alkoi hyökkäyksellä Bastiljin vankila ja 1792 perustettiin tasavalta, kuninkaan teloituksen jälkeen. Alkoi Maximilien Robespierren hirmuvalta, vastustajat kohtasivat verisen lopun. Lopulta 1794 hän koki verisen lopun itse. Sen jälkeen vallankumous alkoi laantua.

Ranska aloitti vallankumoussodat 1792 sodanjulistuksilla Itävallalle ja Preussille. Napoleon valloitti 1796 Italian voittaen Itävallan ja 1799 Napoleon kaappasi direktiohallitukselta vallan tehden itsestään ensimmäisen konsulin. Napoleon kruunasi itsensä keisariksi 1804. Monarkia palasi Ranskaan, vaikka alun perin oli tarkoitus päästä siitä.

Vallankumoussodat jatkuivat Napoleonin sotina; Napoleon valloitti puoli Eurooppaa ja palautti Ranskan menetetyn itsetunnon. Napoleon kukistettiin lopullisesti 1815 ja hänet karkotettiin Saint Helenalle. Wienin kongressi vuonna 1815 tarkoitti vallankumouksen tarkoituksen nollaamista, kun konservatiivista politiikkaa harjoittava Bourbon-suku palautettiin valtaan.

1800-luku

Bourbonien taantumuksellinen politiikka johti heinäkuun vallankumoukseen 1830. Valtaan tuli Ludvig Filip, mutta hänen porvaristoa suosiva hallituksensa johti uuteen vallankumoukseen eli helmikuun vallankumoukseen 1848. Työväenkapinan jälkeen perustettiin Toinen tasavalta. (1848-1852). Vallan itselleen keskittäneestä Lòuis Napoleon Bonapartesta tehtiin kansanäänestyksellä keisari vuonna 1852. Hallitsijanimekseen hän otti Napoleon III. Hänen aikanaan siirtomaita laajennettiin Afrikassa ja Kaakkois-Aasiassa. Talous kehittyi nopeasti. Ranska julistettiin tasavallaksi Ranskan-Preussin sodan aikana (1870-1871n), jonka Ranska hävisi. Pariisin kommuuni tuhoamisen jälkeen perustettu Kolmas tasavalta (1875-1940) oli tarkoitettu väliaikaisratkaisuksi, mutta koska mikään sen muuttamiseen tähdänneistä ryhmistä ei onnistunut saamaan enemmistöä missään vaiheessa, tuli siitä pysyvä.

1900-luku

Ensimmäisessä maailmansodassa (1914-1918) Ranska oli Saksaa vastaan ja sai sodan jälkeen suuren sotakorvauksen ja Ranskan-Preussin sodassa menetetyn Elsass-Lothringenin takaisin. Toisessa maailmansodassa (1939-1945) Ranska antautui Saksalle jo kesäkuussa 1940. Eteläosasta tuli marsalkka Pètailnin johtama Saksalle kuuliainen Vichyn Ranska.

Toisen maailmansodan jälkeen siirtomaat alkoivat itsenäistyä, ja siitä seuranneet sodat tuottivat ongelmia. Algerian kohdalla oli pakko perustaa viides tasavalta 1958. Algerian sota oli alkanut 1954. Presidentti De Gaulle, pyrki saamaan Ranskan suuruus takaisin toimimalla itsenäisesti ulkopolitiikassa ja erosi vuonna 1969. Ranskaa koettelivat 1970 luvulla talousvaikeudet.

Uusin historia

Maastrichtin sopimus astui voimaan 1. marraskuuta 1993. Tammikuussa 1996 Ranska päätti maanalaisen ydinkokeen sarjansa ja oli elokuussa 1996 mukana hyväksymässä ydinkoekieltosopimusta Geneven aseidenriisuntakokouksessa ja YKnn:n yleiskokouksessa. Ranskan osuus Euroopan rahaliiton EMU kolmannen vaiheen toteutumisessa 1. tammikuuta 1999 oli ratkaiseva Saksan ohella

29. toukokuuta 2005n Ranskan kansanäänestys vastusti (54,87% vastaan) Euroopan unioni perustuslakiluonnosta.