Historia
Polynesialaiset asukkaat saapuivat ensin Marquesassaarille 300-luvulla, muualle Ranskan Polynesiaan 800-luvulla. Ensimmäinen eurooppanlainen havaito saarista oli Espanja lipun alla purjehtineen portugalilaisen Fernão de Magalhãesin havainto Puka-Puka-saaresta vuonna 1521. Espanjalainen kapteeni Mendaña otti yhteyttä Marquesasin väestöön 1595lainen. Ensimmäinen ranska saarilla oli kapteeni Bougainville, joka saapui Tahitille 1768. HMS Bounty-laivan kapinoitsijat kävivät Tahitilla 1788ille ennen kuin suuntasivat Pitcairn. Ensimmäiset lähetyssaarnaajat olivat vuonna 1797 saapuneita protestantteja.
Ranskalaisia katolisia lähetyssaarnaajia saarille saapui 1834. Vuonna 1836 katoliset lähetyssaarnaajat karkotettiin Tahitilta, minkä seurauksena Ranska lähetti sotalaivan paikalle 1838 vaatimaan korvauksia. Ranska teki Tahitista ja Marquesasista protektoraattinsa vuonna 1842. Tahitilla käytiin itsenäisyyssota välillä 1844-1847, joka kuitenkin päättyi ranskalaisten voittoon ja Tahitin kuningatar joutui tunnustamaan Ranskan protektoraatin. Protektoraatti muuttui siirtokunnaksi 1880 ja Tahitin kuningas Pomare V joutui tunnustamaan itsenäisyyden täysin menetetyksi.
Vuonna 1946 saariston asema muutettiin Ranskan merentakaiseksi territorioksi. Ranska siirsi ydinkokeensastasta Algeria Ranskan Polynesiaan 1963. Ensimmäiset ilmakehässä tehdyt ydinkokeet tehtiin Tuamotu-saarella 1966, ydinkokeet muutettiin maanalaisiksi 1974. Lopulta kansainvälisen painostuksen alla ydinkokeet lopetettiin 1996. Vuonna 2003 saariston asema muutettiin merentakaiseksi paikallishallintoalueeksi.
Politiikka
Ranskan Polynesia on Ranskan merentakainen paikallishallintoalue, jonka pääkaupunki Papeete sijaitsee Tahitin saarella. Siellä pätee Ranskan perustuslaki ja ranskalainen oikeusjärjestelmä. Ranskan Polynesian kansalaiset ovat Ranskan kansalaisia. Tästä huolimatta Ranskan Polynesia ei kuulu Euroopan unioniin.
Valtionpäämies on Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy, jota paikallisesti edustaa suurkomissaari Michel Mathieu. Paikallisemmin hallintoa johtavat hallintoalueen pääministeri Oscar Temaru ja parlamentin puhemies Lucette Taero. Hallituksen jäsenet valitsee presidentti hallintoalueen parlamentin hyväksynnällä. Ranskan presidentti valitaan kansanäänestyksellä viiden vuoden kaudeksi, ja hän nimittään suurkomissaarin Ranskan sisäministeriön suositusten mukaisesti. Hallintoalueen parlamentin jäsenet valitsevat alueen pääministerin ja parlamentin puhemiehen. Hallintoalueen parlamentti on yksikamarinen ja siihen kuuluu 49 jäsentä. Jäsenet valitaan kansanäänestyksellä viiden vuoden välein.
Maantiede
Ranskan Polynesian kartta
Ranskan Polynesiassa on viisi pääsaariryhmää, joista neljä on vulkaanisia ja yksi
korallinen:
Australsaaret (ennen
Tubuai-saaret pääsaari Tubuain mukaan),
Gambiersaaret,
Marquesassaaret,
Seurasaaret ja
Tuamotusaaret. Lisäksi Ranska hallinnoi
Clippertoninsaarta Ranskan Polynesiasta käsin. Saaria on yhteensä 35 ja
atolleita 83. Maapinta-alaa saarilla on vain 3 543
km², mutta merialueet mukaan luettuna alue on peräti 5 030 000 km². Saaristo sijaitsee suurin piirtein puolivälissä matkaa Australiasta
Etelä-Amerikkaan. Tihemmin asuttu saari on
Tahiti, joka kuuluu Îles du Vent-saaristoon.
Ranskan Polynesiassa vallitsee trooppinen ilmasto. Kuuminta ja kuivinta on marraskuusta huhtikuuhun. Keskilämpötila on kuitenkin vuoden ympäri noin 25 astetta, lämpötilaero näihin kuukausiin nähden johtuu tuulisuudesta. Lämpötila ei juuri koskaan laske alle 20 asteen ja vain harvoin yli 30 asteen.
Talous
Vuonna 1962 Ranska sijoitti sotilashenkilökuntaa saarille ja siitä lähtien suuri osa työväestöstä on ollut sotilaallisten tahojen työllistämää. Ranskan lopettaessa ydinkokeensa 1996 sotilaallinen osuus taloudesta väheni tuntuvasti. Noin neljänneksen bruttokansantuotteesta tuottaa matkailu, joka on suurin ulkomaisen valuutan lähde saarilla. Muita tulonlähteitä ovat helmien viljely ja kaupallinen kalastus. Hallintoalue saa aluetukea Ranskalta ja Euroopan unionilta. Yli puolet maan tuonnista tulee Ranskasta, muita tärkeitä kauppakumppaneita ovat Australia, Uusi-Seelanti ja Yhdysvallat. Valuuttana on Ranskan tyynenmeren frangi (CPF tai XPF), jonka arvo on sidottu euroon: 1 EUR = 119,2 CPF, 1 CPF = 0.0084 EUR. Ranskan Polynesia on harkinnut euron käyttöönottoa valuuttana.
Väestöjakauma
Väestö on pääosin polynesialaista (78 %). Muita merkittäviä väestöryhmiä ovat kiinalaisetlaiset (12 %), paikalliset ranska (6 %) ja varsinaiset ranskalaiset (4 %). Suurimmat uskonnot ovat protestantismi (54 %), katolisuus (30 %), muut uskonnot (10 %), uskonnottomat (6 %). Suurimmat kielet ovat ranska ja tahiti, joista molemmat ovat virallisia.
Kulttuuri
Vuoden suurin juhla on kaksi viikkoa pitkä Heiva i Tahiti, joka päättyy Ranskan kansallispäivään 14. heinäkuuta.
Merkittävimmät luonnonvarat
Merkittävimmät vientituotteet
Matkailu ja maahanmuutto
Euroopan unionin kansalaiset voivat majailla Ranskan Polynesiassa 3 kuukautta ilman viisumia. Pidempiä vierailuja varten on kirjoitettava viimeistään kuukautta ennen kolmen kuukauden päättymistä DRCL:lle (Direction de la Reglementation et du Controle de la Legalite) ja anottava asumislupaa. Asumislupa voidaan myöntää korkeintaan 10 vuodeksi ja sitä ei kielletä EU-kansalaisilta ellei heidän katsota olevan vaaraksi julkiselle järjestyksenpidolle.
Muille kuin EU-kansalaislle myönnetään viisumeita 1–3 kuukaudeksi (muutamista muistakin maista pääsee 3 kuukauden vierailulle ilman viisumia), minkä pidentämiseksi on anottava asumislupaa. Tällöin asumislupa-anomuksen liitteiksi tarvitaan erilaisia todisteita mm. toimeentulosta ja anomusten käsittely saattaa kestää kauankin, mutta oikein tehdyt hakemukset jotka täyttävät kaikki kriteerit yleensä hyväksytään.
Katso myös
Aiheesta muualla
Fransk Polynesien
Französisch-Polynesien
Polynésie française
Fransk Polynesia
Franska Polynesien
)
)
