www.all2know.com Google WWW All2know fi
  Etusivu Etusivu | Tietoja Tietoja 
  Navigaatio
» Etusivu
» Artikelkategorier
» Luettelo luetteloista
» Aakkosellinen hakemisto
» Kalenteri
» Arvottu artikkeli
» Muokkaa Aiheesta muualla
Viimeisimmät muutokset: 2007-11-07
  Tänne linkitetyt sivut 
1920-luku
Luettelo urheilulajeista
Kesäolympialaiset 2008
Bodominjärvi
Footbag
Lentopallo
Santa Monica
Yläosattomuus
Karch Kiraly
Shelda Bede
Ricardo Santos
Hyvän tahdon kisat
Luettelo olympialajeista
Lista linkeistä » Pan-Amerikan kisat
Brasilia olympialaisissa
  Muut kielet 
daBeachvolley
deBeachvolleyball
frBeach-volley
noSandvolleyball
svBeachvolleyboll
Luokka: Rantalentopallo

Rantalentopallo

Rantalentopallo eli beach volley on lentopallon muunnos, jota pelataan kaksihenkisin joukkuein hiekka-alustalla. Pelialueen koko on 8 kertaa 8 metriä ja verkon korkeus sama kun lentopallossa. Torjunta lasketaan yhdeksi kosketukseksi (toisin kuin lentopallossa).

Historia

Ensimmäisen kerran rantalentopalloa kerrotaan pelatun Kalifornian Santa Monicassa 1920-luvulla, ja vuosikymmenen kuluttua se alkoi levitä Eurooppaan. 1940-luvulla Santa Monicassa ryhdyttiin järjestämään kilpailuja kaksihenkisille joukkueille ja 1960-luvulla yritettiin epäonnistuneesti perustaa ammattilaisliiga. Ranskassa järjestettiin 30 000 frangin arvoinen ammattilaisturnaus ja 1970-luvulla myös Santa Monicassa joitakin olut- ja tupakkayhtiöiden sponsoroimia turnauksia.

1990-luvulla rantalentopallon suosio ja näkyvyys tiedotusvälineissä kasvoi. Vuosikymmenien ajan menestyneimpiä maita ovat olleet Brasilia ja Yhdysvallat, viime aikoina myös Australia. Ensimmäisen kerran rantalentopallo oli olympiakisojen ohjelmassa 1996 Atlantan olympialaisissa.

Suomen menestyneimpiin beach volleyn pelaajiin lukeutuvat naisissa kaksoset Erika ja Emilia Nyström, jotka oli toukokuussa 2007 rankattu maailmanlistalla sijalle 17.

Säännöt

Pelikenttä muodostuu kahdesta 8 x 8 metrin kenttäalueesta, joita erottaa toisistaan verkko. Verkon korkeus miehillä on 243cm ja naisilla 224cm. Pelin tarkoituksena on saada pallo vastapuolen kenttään tai pelata pallo ulos pelialueelta siten, että vastustaja koskee palloon viimeksi. Joukkueella on käytössään kolme kosketusta, jotka aloitussyötön jälkeen jakaantuvat yleensä vastaanottoon, passiin ja iskulyöntiin/jujuun. Sama pelaaja ei saa koskea palloa kahdesti peräkkäin, paitsi jos ensimmäinen kosketus oli torjunta. Poikkeuksena on joukkueen ensimmäinen kosketus, jossa sallitaan tahaton kaksoiskosketus, johon pelaaja ei reagoi tai ehtisi reagoida (esim. kädestä päähän).

Torjuntaa lasketaan joukkueen kosketukseksi aina toisin kuin lentopallossa. Torjunnan jälkeen joukkueella on enää vain kaksi kosketusta jäljellä. Palloa saa pelata kaikilla ruumiinosilla, myös jaloilla ja päällä. Aloitussyöttö tulee kuitenkin suorittaa kädellä tai käsivarrella. Aloitussyötön vastaanoton ei tarvitse aina olla 'kova' kosketus. Vastaanoton voi myös suorittaa sääntöjen mukaisella sormilyönnillä. Sormilyönniltä vaaditaan kuitenkin enemmän tekniikka kuin lentopallossa, joten sormilyöntiä ei käytetä vastaanotossa käytännössä missään päin maailmaa. Myös verkon yli pallon voi toimittaa sääntöjen mukaisella sormilyönnillä, mutta tällöin pallon on kuljettava rintamasuunnan mukaisesti eteen- tai taaksepäin. Alemmilla tasoilla käytetään useasti sovellettuja sääntöjä, jolloin sääntöjen tulkinta on helpompaa säilyttäen kuitenkin lajin perusominaisuudet.

Erää pelataan 21 pisteeseen saakka kahden pisteen erolla (mikäli tilanne on tasan 20–20, pelataan, kunnes saavutetaan 2 pisteen ero). Ottelun voittaa se, joka voittaa ensin kaksi erää. Pelin jatkuessa kolmanteen erään pelataan ratkaiseva erä 15 pisteeseen saakka kahden pisteen erolla. Aina seitsemän pelatun pisteen jälkeen joukkueet vaihtavat kenttäpuolia. Poikkeuksena on kolmas erä jossa joukkueet vaihtavat puolia joka viiden pelatun pisteen jälkeen.

Aiheesta muualla

Tarjoaa Wikipedia, vapaa tietosanakirja. Aiheesta muualla. Kaikki teksti on saatavilla GNU Free Documentation License Aiheesta muualla.