Rasismin historia länsimaissa
Valkoihoinen mies kutsuu kiinalaista tuomaan juotavaa postikortissa
Ksenofobia eli muukalaiskammo, etnosentrismi (oman etnisen ryhmän pitäminen muita parempana) ja endogamia (avioituminen vain omaan etniseen ryhmään kuuluvien kanssa) ovat vanhoja ilmiöitä, joita on esiintynyt ja edelleen esiintyy monissa kulttuureissa. Esimerkiksi musliminaisten on islamilaisen lain mukaan kiellettyä avioitua tai harrastaa seksiä vierasta uskontoa edustavan miehen kanssa. Tämän säännön rikkomisesta ihmisiä on teloitettu viime vuosinakin.
Länsimainen rasismi, jossa nämä kaikki piirteet ovat yhdistyneet, syntyi paljolti 1500-luvulta alkaen kolonialismin ja orjakaupan yhteydessä ja niiden ideologisena oikeuttamisena. Alkuun uskonnollisilla syillä oli keskeinen asema rasismin perustelussa: kristittyjen katsottiin olevan pakanoita ylempänä. 1800-luvulla keskeiseen asemaan nousi biologinen rasismi, joka perustui ihmisten rotuluokitteluun ja frenologiaan (oppiin kallonmuotojen ja luonteenpiirteiden vastaavuudesta).
Taksonomian isä, Carl von Linné, jaotteli ihmiset neljään rotuun teoksessaan Systema naturae: Homo sapiens americanus, joka oli punertava, temperamentikas ja alistuva; Homo sapiens europaeus: valkoinen, vakava ja vahva; Homo sapiens asiaticus: keltainen, melankolinen ja ahne sekä Homo sapiens afer: musta, passiivinen ja laiska. Von Linnén rotujaottelu muodostui pitkään vallinneen rotukäsityksen pohjaksi. Ennen sitä Euroopassa rotu oli yleensä käsitetty kansallisuuden kanssa rinnastettavaksi ilmiöksi, mutta nyt eurooppalaiset alkoivat identifioitua laajempaan valkoihoisten ryhmään. Antiikin Kreikan kauneusihanne muodostui rotuhierarkian pohjaksi, ja mitä kauempana joku ihminen oli tästä ideaalista, sitä vähemmän valkoinen eli 'kaukaasialainen' hän oli.[Shah Aashna Hossain: 'Scientific Racism' in Enlightened Europe: Linnaeus, Darwin, and Galton. ]
Francis Galtonin teosten, erityisesti kirjan The Comparative Worth of Different Races (1869), pohjalta syntyi 1800-luvun loppupuolella tieteelliseksi rasismiksi nykyään kutsuttu tutkimusala. Galton asetti eri rodut älyykyysasteikolle, jonka toisessa ääripäässä sijaitsivat ateenalaiset ja heidän alapuolellaan laskevassa järjestyksessä englantilaiset, skotlantilaiset ja pohjoisenglantilaiset. Brittien alapuolella olivat afrikkalaiset ja alimpana luokittelussa olivat Austalian aboriginaalit. Galtonin teorioista tuli hyvin suosittuja Euroopassa ja Yhdysvalloissa ja ne vaikuttivat voimakkaasti Etelä-Afrikan apartheid-järjestelmän luomiseen 1900-luvun aikana.
Äärimmäiseen muotoonsa rasismi kehittyi natsi-Saksassa, jossa rasistisin perustein toteutettiin juutalaisten ja romanien joukkotuho sekä pyrittiin kaikkien rodullisesti alempiarvoisiksi määriteltyjen kansojen järjestelmälliseen alistamiseen.
Toisen maailmansodan jälkeen rasismia alettiin yleisesti tuomita, ja tieteellisessä tutkimuksessa ryhdyttiin yhä voimakkaammin kritisoimaan tieteellisen rasismin oppeja. Rasistisen ideologian yleisimmäksi muodoksi onkin noussut kulttuurinen rasismi, joka perustelee etnisten ryhmien eriarvoisuutta näiden kulttuurisilla eroilla. Tähän keskeisesti liittyvät myös yleiset etniset stereotyypit ja ennakkoluulot.
Rasismi Suomessa
Rasistisia asenteita on ollut Suomessa kuten muuallakin aina. Esimerkiksi venäläisiin ja lappalaisiin on kohdistunut pelkoja, joista on tallentunut paljon merkkejä myös kansanperinteeseen. Varsinkin lappalaisia koskevassa mytologiassa lappalaiset usein nähdään noitina ja yliluonnollisin keinoin levitettyjen sairauksien aiheuttajana. Nämä käsitykset eivät välttämättä kohdistu saamelaisiinnn etnisenä ryhmänä, vaan epämääräisesti lappalaisiksi nimettyihin satuhahmoihin. Samantapaisia, hyvinkin mielikuvituksellisia tarinoita on kerrottu myös Pohjola väestä ja peikoista ja hiisiksistä. Myöskään Suomen itäpuolisiin ihmisryhmiin kohdistuvat asenteet eivät olleet välttämättä etnisesti eriytyneitä. Eivät pelkästään venäläiset vaan myös karjalaiset ja eräät muut idempänä asuvat itämerensuomalaiset edustivat vierasta uskontokuntaa. Länsisuomalainen saattoi kokea ortodoksin ryssä kielteisessä mielessä, oli tämä sitten karjalainen, venäläinen tai joku muu. Ortodoksien ja läntisten kristittyjen välinen epäluuloisuus ja vihanpito, sodat ja sortokaudet, kuten myös kilpailu samoista alueista ja luonnonvaroista, esimerkiksi eränkäyntioikeuksista, ovat vaikuttaneet asenteisiin vuosisatoja.
Rasismiin liittyvät asiat nousivat julkiseen keskusteluun 1990-luvun alussa, kun Suomeen saapui aiempaa enemmän pakolaisia ulkomailta. Rasismin kohteeksi joutuvat erityisen yleisesti mustat afrikkalaiset, lähinnä somalit. Rasismista alettiin yhä enemmän puhua uusilla kansainvälisillä käsitteillä ja uusista näkökulmista ja samalla alettiin kiinnittää voimakkaammin huomiota myös romanien ryhmään jo pitkään kohdistuneisiin epäluuloihin ja syrjintään. Toisaalta myös etnisesti suomalaisista poikkeavilla maahanmuuttajilla on rasistisia asenteita suomalaisia ja muita etnisiä eurooppalaisia kohtaan.
1990-luvun pakolaisten myötä Suomeen tuli sekä uusia rasismin muotoja että uusia tapoja käsitteellistää rasismia ja keskustella siitä julkisuudessa. Esimerkiksi skinhead-liikkeen rasistinen suuntaus sai runsaasti kansainvälisiä vaikutteita ajattelutapoja, pukeutumista ja englanninkielisiä iskulauseita myöten. Tämän vastapainoksi tietyt sanat ja ilmaisut alettiin kokea ongelmallisiksi. Esimerkiksi kieleen kotoutuneelle 'neekeri'-sanalle myös kertyi entistä enemmän kielteistä painolastia. Suomen venäjänkielisten yhdistysten liitto Faro katsoo, että ryssä-sanan käyttö on rasismia, ja on esittänyt lainsäädännön muuttamista tältä osin niin, että poliisilla olisi valtuudet puuttua sanan käyttöön.
Neekeri-sana ja monet muut käsitteet ja mielipiteenilmaukset ovat nykyisin poliittisesti epäkorrekteja. Vähiten nykyisestä rasismista kärsivät Suomen lähialueilta ja muualta Euroopasta tulleet, jotka eivät ulkoisesti poikkea juurikaan suomalaisista.
Rotusyrjintä
Rotusyrjintä on yleisin rasistinen käytäntö. Se merkitsee tiettyyn rotuun tai etniseen ryhmään kuuluvien suosimista tai johonkin tiettyyn rotuun tai etniseen ryhmään kuuluvien syrjintää esim. työelämässä, oikeudenkäytössä, julkisissa palveluissa tai asunnonvuokrauksessa. Maailmalla esiintyy edelleen lainsäädäntöä, jossa hallitseva etninen ryhmä on antanut itselleen etuoikeuksia. Esimerkiksi Malesiassa malaijit, joilla on poliittinen valta, ovat säätäneet itseään suosivia kiintiöitä. Niiden seurauksena malaijit ovat yliedustettuina virkamiehistössä, valtion yliopiston opiskelijoissa ja valtion apurahojen saajina. Lisäksi muun kuin malaijinkielisen koulutuksen antamista on vaikeutettu.[http://www.ilo.org/public/english/bureau/inst/download/dp8295.pdf] Tämä syrjintä asettaa Malesian kiinalais- ja intialaisvähemmistöt malaijeja huonompaan asemaan.
Etnisin perustein tapahtuva syrjintä on Suomessa kielletty mm. perustuslaissa ja tuoreessa yhdenvertaisuuslaissa. Kielto ei kuitenkaan koske viranomaisten harjoittamaa ulkomaan kansalaisten erityiskohtelua silloin, kun se on lakiin perustuvaa, eikä se yleensä koske myöskään yksityisten henkilöiden välisiä suhteita (työelämää lukuun ottamatta).
Rotuerottelu
Apartheid-kyltti
Kolonialistiset hallinnot pyrkivät usein pitämään eurooppalaiset ja siirtomaiden alkuperäisasukkaat sekä orjat ja näiden jälkeläiset erillään toisistaan. Esimerkiksi Yhdysvaltain etelävaltioissa ja Etelä-Afrikassa tämä politiikka jatkui vielä pitkään 1900-luvulle. Mustille ja valkoisille oli mm. erilliset koulut, erilliset sairaalat, erilliset paikat busseissa, erilliset ravintolat ja erilliset käymälät. Myös seka-avioliitot oli kielletty. Natsi-Saksankin juutalaisvainot alkoivat rotuerottelun voimaansaattamisella vuoden 1935 rotulaeilla.
Etelä-Afrikassa suurapartheidininin nimelllä tunnettu massiivinen sosioekonominen ohjelma meni vielä pidemmälle. Sen tarkoituksena oli pitää maan ei-valkoinen väestö poissa valkoisten asuttamilta alueilta ja siten 'pelastaa valkoinen yhteisö häviämiseltä'. Sen keskeisenä ajatuksena oli, että rotujen täydellinen erottaminen toisistaan johtaisi vakauteen ja järjestykseen. Uskottiin, että eteläafrikkalaiset ei-valkoiset väestöryhmät hyväksyisivät omien yhteisöjensä tilanteen, kunhan heidän yhteytensä valkoiseen Etelä-Afrikkaan pidettäisiin mahdollisimman vähäisenä. Maan pääministerin Hendrik Verwoerd mukaan afrikkalaisten 'ei tulisi haluta integroitua eurooppalaisen yhteisön elämään, vaan ymmärtää, että hänen omassa yhteisössään kaikki ovet ovat avoinna'.
Suurapartheidin tarkoituksena oli myös turvata halvan työvoiman saatavuus ja kuitenkin pitää afrikkalaiset poissa kaupungeista rakentamalla tehtaita mustien heimoreservaattien rajoille. Hallituksen lopullisena tavoitteena oli siirtää kaikki afrikkalaiset bantustanien kansalaisiksi.
Lähteet
Katso myös
Aiheesta muualla
Racisme
Rassismus
Racisme
Rasisme
Rasism
)
)
)
)
