Elämän kevät
Rauni Ikäheimo syntyi Otto Ikäheimon ja Lempi Ketosen kolmanneksi lapseksi. Perhe asettui Jyväskylään pian Raunin syntymän jälkeen. Otto Ikäheimolla oli kaupungissa musiikkiliike, Keski-Suomen musiikkikauppa. Perhe oli aktiivisesti mukana Pelastusarmeijan toiminnassa. Raunilla oli vanhempi sisko Varpu ja vanhempi veli Raimo. Nuori Rauni Ikäheimo rakasti runoutta, niinpä hän liittyi Jyväskylässä 1942 perustettuun lausuntaharrastajien Sana-Sepot -yhdistykseen. Yhdistyksen perustaja, Terttu Pajunen-Kivikäs huomioi Raunin lahjakkuuden, ja alkoi pitää tälle yksityistunteja. Rauni oli ottanut jo pitkään myös laulutunteja ja ollut mukana kuorotoiminnassa. Häntä kannustettiin teatteriuralle, mutta hänen uskovainen isänsä ei hyväksynyt teatteria alkuunkaan. Rauni joutui karkaamaan Helsinkiin vastaperustettuun Teatterikouluunaattonaaattona, välit isään rikkoutuivat tyystin, mutta normalisoituivat vähitellen. Joulu 1943 Rauni jo avusti isäänsä musiikkikaupassa.
Ura
Ikäheimo suoritti Teatterikoulun Toisen maailmansodan varjossa 1943 – 1945. Hän kuului koulun ensimmäiseen vuosikurssiin, muun muassa Marja Korhosen, Tarmo Mannin ja Eeva-Kaarina Volasen ohella. Kesällä 1944 Ikäheimon oli määrä esiintyä Aunuksen sotateatterissa Itä-Karjalassa, mutta evakuoinnin takia hän palasi pian Helsinkiin. Teatterikoulun jälkeen Ikäheimo oli lyhyitä jaksoja pienissä teattereissa ympäri Suomea, ensimmäisenä niistä Iisalmen yhteisnäyttämöllä.
Rauni Ikäheimo palasi Jyväskylään vuonna 1949. Jyväskylän työväenteatterissa hän tutustui tulevaan aviomieheensä, näyttelijä Olavi Ahoseen, joka oli häntä tasan vuoden vanhempi. Eino Salmelainen kiinnitti molemmat Tampereen Työväen Teatteriin 1951. Vuonna 1965 Ikäheimo näytteli Pyynikin kesäteatterissa Edvin Lainessaen ohjaamassa Niskavuoren Heta. Hän siirtyi miehensä kanssa Helsingin kaupunginteatteriin ja sen uudisrakennukseen vuonna 1967. Siellä Ikäheimo työskenteli kunnes jäi eläkkeelle 1987. Teatteria hän ei täysin jättänyt, vaan näytteli esimerkiksi draamassa Raivoisat ruusut – kronikka vallasta; vuonna 1989. Kaksi vuotta myöhemmin Ikäheimo oli mukana Hannele Rubinsteinin ohjaamassa Eeva Joenpellon romaaniin pohjautuvassa näytelmässä Eteisiin ja kynnyksille.
Ikäheimon aktiivisin elokuvaura ajoittuu 1950-luvulle. Hänen ensimmäinen elokuvaroolinsa on Katri Pietola Roland af Hällströmin Tukkijoella-elokuvassa vuodelta 1951. Edvin Laineen filmatisoinnissa Niskavuoren Aarne Ikäheimo tulkitsee Ilonan osan (aviopuoliso Olavi Ahonen debytoi valkokankaalla Niskavuoren Aarnessa). Elokuvassa Elokuu Ikäheimolla on Sundvallin piian, Iitan osa; Olavi Ahonen on jälleen elokuvan pikkuroolissa. Naispääosa Ikäheimolla on Hannu Lemisen vuonna 1957 ohjaamassa elokuvassa Vieras mies, Esko Vettenranta vastaa elokuvan miespääosasta. Ensimmäisessä Uuno Turhapuro -elokuvassa vuodelta 1973 Rauni Ikäheimo nähdään sivuosassa levykaupan omistajana. Kalle Päätalon tekstiin perustuvassa elokuvassa Ruskan jälkeen (1979) hänellä on sivuosa perheenemäntä Irja Mäkisenä. Ikäheimon viimeinen elokuvatyö on sivurooli Matti Kassilan elokuvassa Ihmiselon ihanuus ja kurjuus vuodelta 1988.
Filmografia
Yhteiselokuvat Olavi Ahosen kanssa
kursivoitu
Triviaa
- Ensimmäisen pommitusyön jälkeen Helsingissä helmikuussa 1944 Rauni Ikäheimo siirtyi tilapäisesti sisarensa luo asumaan; hänen asuinkumppaninsa oli miesystävänsä kanssa juopotellut ja lemmiskellyt Sörnäisten asunnossa siihen malliin, että sieltä oli päästävä pois
- Kun Rauni Ikäheimo oli kuullut Suomelle raskaista rauhanehdoista tiistaina 19. syyskuuta 1944, hän oli kouluun mennessään kulkenut Helsingin yliopiston kasvitieteellisen puutarhan kautta ja istahtanut sen penkille. Hän tunsi kaiken olevan ohi, mutta uskoi, että Suomi nousee vielä - vaikkei ehkä hänen elinaikanaan
- Opiskeluaikoinaan Ikäheimo tapasi viipurilaisen miehen, joka lupasi hänelle maat ja taivaat. Mies sepitti hänelle tarinaa kirjoittamastaan näytelmästä 'Lapin valtiatar' ja yhteyksistään Risto Orkoon; Ikäheimo ei mennyt halpaan ja kieltäytyi miehen arveluttavista pyynnöistä
Lähteet
- Meri, Lauri: Näyttelijät sodan varjossa, 2005 Lauri Meri ja Otava, ISBN 9511202324
- Asko Korpela.fi
- Elonet
- IMDB
Aiheesta muualla
|
Tietoja 
