Lapsuus ja nuoruus
Rauni Luoma syntyi Juho Hermanni Luoman ja Dagmar Aleksandra Viola Lindqvistin kolmantena lapsena. Raunin isoveli Valio oli syntynyt 1909. Seuraava lapsi oli kuollut synnytyksessä, niinpä Dagmar Luoma ei uskaltanut synnyttää Raunia Oulussa. Tuleva näyttelijä syntyi Helsingissä, missä hänet myös ristittiin kummivanhempiensa kodissa. Vain kymmenen kuukautta myöhemmin syntyi Dagmar Kaarina (Kaisu). Vuonna 1914 syntyi Luoman perheen kuopus, Mauri Juhana (Jusu).
Lapsuutensa Rauni vietti enimmäkseen Oulussa. Hänen isänsä oli kotoisin Isostakyröstä, Pohjanmaalta. Suhteidensa ja päättäväisyytensä avulla Rauni Luoma esti myöhemmin elämässään Isonkyrön 1300-luvun alussa rakennetun kirkon ympäristön pilaamisen uudella seurakuntatalolla. Raunin äidin juuret olivat Karjalohjalla Lönnhammarin kylässä. Siellä perhe myös vietti kesänsä. Sisällissodan aikana vuonna 1918 Luoman perhe oli Oulussa. Juho Luoma oli aktiivisesti valkoisten puolella, joten punaiset muodostivat potentiaalisen turvallisuusriskin perheelle. Raunin isoäiti joutui puuttumaan sekä valkoisen että punaisen puolen harjoittamaan väkivaltaan. Luoman perheen kävi hyvin, sillä valkoiset valtasivat Oulun melko varhaisessa vaiheessa.
Oulussa Rauni suoritti kansakoulun ja viisi luokkaa Oulun yhteiskoulua. Ruotsin kieli sujui, matematiikka ei. Hän jäi jopa luokalleen heikon matematiikan takia. Nuorta Raunia inspiroivat erityisesti maantiede ja historia. Rauni ystävineen harrasti muun muassa partiotoimintaa. Kesällä 1930ssa Rauni Luoma työskenteli Suomi-toimistossa Tukholma.
Samana vuonna hänen veljensä, Valio Luoma kuoli lento-onnettomuudessa. Suomeen palannut Rauni pääsi Helsingin Konservatorioon Einar Collianderin lauluoppilaaksi. Haave näyttelijänammatista kuitenkin vei kohti Näyttämöopistoa.
Ura urkenee
Vanhemmat suhtauivat Raunin näyttelijähaaveisiin ristiriitaisesti: äiti-Dagmar kannusti ja isä-Juho vastusti. Helsingin Näyttämöopistoon Rauni Luoma pääsi 1932. Samalla kaksivuotisella kurssilla olivat muun muassa Hannes Häyrinen ja Kaarlo Halttunen. Valmistuttuaan Näyttämöopistosta 1934 Luoma sai töitä Varkaudesta, joka tuolloin oli noin 10 000 asukkaan kauppala. Samoihin aikoihin hänen nuorempi veljensä kuoli auto-onnettomuudessa. Kuorma-auton lavalla oli irtopenkeillä joukko nuorukaisia, turvavyö-sanaa ei edes tunnettu 1930-luvun kehittymättömässä liikennekulttuurissa. Humalainen kuljettaja ajoi ulos soratieltä ja kaikki lensivät lavalta. Yksi ei säilynyt hengissä. Näyttämöllä Rauni Luoma kuitenkin joutui eläytymään rooleihinsa huvinäytelmissä ja työntämään yksityiselämän murheet taka-alalle.
Kesällä 1935 Luoma oli mukana tekemässä elokuvaa Roinilan talossa. Isäntää näytteli Iivari Tuomistoin, joka houkutteli Luoman Lahden Kaupunginteatteri kaudeksi 1935 – 1936. Turun Teatteriin Rauni Luoma siirtyi syksyllä 1936. Teatterin talous oli kuralla. Turussa hän oli nimiosassa Hella Wuolijoen klassikkonäytelmässä Juurakon Hulda. Siellä hän näytteli myös Mika Waltarin Kurittomassa sukupolvessa. Waltarin ja Luoman välille syntyi lämmin ystävyyssuhde. Turun aikana Luoma teki ystäviensä kera pitkän Keski-Euroopan matkan ja Mika Waltari antoi Luomalle matka-apurahan kiitokseksi hyvästä roolisuorituksesta Kurittomassa sukupolvessa. Rauni Luoma ystävineen vietti erään kesäloman Marjatta ja Mika Waltarin kesäpaikassa Saimaalla Sulosaaressa
Viipurissa Rauni Luoma vaikutti vuosina 1938 – 1939. Siellä hän tapasi kollegansa Uno Wikströmin. Heidän seurusteluaan paheksuttiin laajalti - hääkellot soivat heinäkuussa 1939. Ainoan lapsensa Luoma synnytti saman vuoden syyskuussa. Wikström halusi pojan nimen olevan Matti Hermes, mutta Luoman mielestä Matti Marius oli parempi. Nimeksi tuli lopulta Matti Marius ja kummeiksi Marjatta ja Mika Waltari. Pian avioliitto tuli tiensä päähän ja Wikström palasi ensimmäisen vaimonsa Irman luo. Tämä odotti jo kauan toivomaansa lasta Wikströmille. Vasta Uno Wikströmin kuoleman jälkeen 1949 Rauni Luoma ja Irma Wikström tekivät sovinnon.
Sodan myrskyissä
Talvisodan alla Viipurissa järjestettiin kymmenkunta ilmaisnäytäntöä yleisen mielialan kohottamiseksi. Viimeinen näytäntö ennen sotaa nähtiin 26. marraskuuta 1939. Näytelmä oli Wuolijoen Vastamyrkky. Neuvostojoukot pommittivat Viipuria ensimmäisen kerran 30. marraskuuta. Rauni Luoma lähti pienen poikansa ja äitinsä kanssa sotaa pakoon Pohjanmaalle, missä hän toimi lottana evakuoidun maataloushallituksen päätarjoilijana. Välirauhan aikana 1940 - 1941 Luoman näyttämö oli Kotkan Maakuntateatteriin. Henrik Ibsen Peer Gynt oli esityksistä mieleenpainuvin. Siinä Luoma ansioitui eritoten laulutaidollaan.
Tampereen Työväen Teatterissa
Akseli Nurmi ja Edvin Laine näkivät Rauni Luoman Peer Gyntissä ja vakuuttuivat hänen taidoistaan. Vuosina 1941 - 1949 Luoma oli kiinnitettynä Tampereen Työväen Teatteriin. Pohjalaisen vapaussoturin tytärtä hieman arvelutti kyseinen teatteri, ja hän päättikin väistää kaikki poliittisluontoiset tilaisuudet. Vuonna 1943 Luoma sai johtajakseen Eino Salmelaisen, jolle hän kirjassaan Ilon ja murheen näyttämöllä kertoo olevansa kiitollisuudenvelassa kaikesta, mitä näyttelijänä osaa. Tamperelaisten sydämiin hän näytteli Axel Breidahlin näytelmässä Kapina luostarissa, joka oli sota-ajan suursuosikkeja. Mustalaisruhtinattaren myötä Luomasta ja Kaarlo Kydöstä tuli sotavuosien tähtipari TTT:ssa. Mieluisimpia osia Luomalle oli Mamselli Eufrosyne Schenbeck Serpin näytelmässä Katariina, kaunis leski. Elokuvaversiossa vuonna 1950 hänellä on pieni sivuosa, mamsellia esittää Rauha Rentola ja pääparia Eeva-Kaarina Volanen sekä Martti Katajisto. Tampereen-vuosinaan Rauni Luoma tutustui muun muassa Urho Kekkoseen ja Sakari Tuomiojaan.
Lähtiessään TTT:sta Luoma sanoi: 'Tässä nyt lähtee se Tampereen Työväen Teatterin täysin korvaamaton nuori naisnäyttelijä, jonka lähdön jälkeen kukaan ei muista hänen koskaan siellä olleenkaan.'[Helsingin Sanomat 30. elokuuta 2007, sivu C1]
Helsingin Kansanteatterin aika
1949 Rauni Luoma siirtyi Helsingin Kansanteatteri-Työväenteatteriin Arvi Kivimaan houkuttelun jälkeen. Johtajana teatterissa aloitti samaan aikaan Luoman vanha tuttava Glory Leppänen. Luoma oli viihtynyt TTT:ssa, ja epäröi ratkaisunsa järkevyyttä. Hän kuitenkin pakkasi tavaransa junaan ja matkusti III:n luokan päivävaunussa pääkaupunkiin. Kansanteatterissa hän teki ristiriitaisia arvioita herättäneen parodian lausuja Elli Tompurista. Siellä hän myös oppi näytelmän Murheesta nousee Elektra yhteydessä hyvän säännön: Ei saa mennä puhuttelemaan ketään, joka on lähdössä näyttämölle. Hänen sisääntulonsa näyttämölle tuon näytelmän ensi-illassa meni hieman pieleen, koska hänelle oli tultu juttelemaan juuri ennen tärkeää hetkeä.
Läpilyöntiroolinaan Luoma piti Hetan osaa Hella Wuolijoen näytelmässä Niskavuoren Heta keväällä 1952.
Aikalaisarvostelun mukaan Luomalla oli 'kadehdittava taito pienin, usein lähes huomaamattomin ilmein ja elein elävöittää henkilönsä, tuoda heidät inhimillisinä olentoina lähelle katsojaa'.
Rauni Luoman ehdottomina taiteellisina voittoina pidetään äidin osaa Eugene O'Neillin tragediassa Murheesta nousee Elektra ja Irina Arkadinan osaa Eino Kalimainn ohjaamassa Anton Tshehov näytelmässä Lokki. Kansanteatterissa Luoma jakoi pukuhuoneen Hillevi Lagerstamnin, Elina Pohjanpää ja Marjatta Kallion kanssa.
Kansallisteatteriin
Kansallisteatteriin Rauni Luoma siirtyi 1955. Hänen sisääntulo-osansa siellä oli rouva Markurell näytelmässä Markurellien perhe. Hra Markurell oli Aku Korhonen. Luoma erosi Kansallisteatterista vuonna 1978lla. Uran loppuaikoina tapahtui onnettomuus, jossa hän oli päästä hengestään. Lonkat olivat jo ennestään kipeät. Muillakin näyttelijättärillä oli vaivansa: Pia Hattara selkävika ja Rauha Rentolalla jalat. Kansallisteatterin aikanaan Rauni Luoma näytteli usein Tauno Palon kanssa avioparia tai liittoihinsa kyllästyneitä ihmisiä, jotka löysivät toisensa.
Rauni Luoman toinen aviopuoliso oli arkkitehti Aarne Ervi. Luoma ja Ervi olivat tutustuneet pintapuolisesti jo 1930-luvulla. Varsinaisesti rakkaus aktivoitui 1950-luvulla. Aarne Ervi oli edelleen naimisissa Inkerinsä kanssa, mutta liitto oli jo kauan ollut pelkkää kulissia. Rauni Maria Erika Luoma ja Aarne Adrian Ervi solmittiin avioliittoon 2. joulukuuta 1957ss Helsingin kaupungin maistraatissa. Avioparin kotona Villa Erviä Helsingin Kuusisaaressa vierailivat ajan merkittävimmät kulttuurihenkilöt. Vappuna Luomalla ja Ervillä oli tapana kutsua kotiinsa lounaalle Marjatta ja Mika Waltari sekä Hillevi Lagerstam. Pariskunta matkusti paljon: Egypti, Meksiko, Peru... Presidenttipari oli heidän läheisiä ystäviään. Rauni Luoman ja Kekkosen ystävyys jatkui vuoteen 1980, molemmat olivat tuolloin leskiä. Sitten Kekkonen katosi näyttämöltä. Aarne Ervi kuoli 1977.
Rauni Luoma myi Villa Ervin 1980-luvulla ja muutti Helsingin Munkkiniemenanan Thalian Torppa näyttelijöiden 'vanhainkotiin'. Siellä asuivat muun muassa Saara Ranin, Sylvi Palo, Kaarlo Halttunen ja monet muut elämänaikaiset kollegat. Kun Luoma viimeisteli muistelmateostaan Ilon ja murheen näyttämöllä maaliskuussa 1986, siirtyi Kaarlo Halttunen ajasta ikuisuuteen. Saman vuoden tammikuussa Raunin siskontytär Rauni Maija sai surmansa auto-onnettomuudessa. 12- ja 14-vuotiaat lapset jäivät orvoiksi, kun perheen isä oli kuollut seitsemän vuotta aiemmin Sambiassa.
Niskavuori ja muut elokuvat
Rauni Luoman tunnetuin elokuvarooli lienee nimiosa Niskavuoren Hetassa (Edvin Laine, 1952). Hän sai osastaan Jussi-palkinnon. Myös teatterin puolella hänelle lankesi usein Hetan osa. Akustina nähtiin kollega Kaarlo Halttunen, kuten elokuvaversiossakin. Radion Niskavuori-kuunnelmissa Luoma sai Niskavuoren vanhan emännän, Loviisan osan. Toinen arvostettu elokuvarooli on tamperelaisvamppi Maija Länsilehto elokuvassa Elokuu (Matti Kassila, 1956).
Enimmäkseen Rauni Luoma otti vastaan elokuvien pieniä sivuosia, Matti-pojan koulumaksut Englantiin piti hoitaa. Hän soitti elokuvasäätiöön tehdessään kirjaa Ilon ja murheen näyttämöllä, sieltä kerrottiin hänen olleen mukana kaikkaan 27 elokuvassa. Tunnettuja elokuvia, joissa Rauni Luoma on mukana ovat muun muassa Kesäillan valssi, Vihaan sinua - rakas, Minä soitan sinulle...illalla ja Onnelliset (Kesäillan valssin jatko-osa).
Loviisan osa Matti Kassilan elokuvassa Niskavuori (1984) oli Rauni Luoman viimeinen, suoritusta ylistettiin ja palkittiin. Luoma kertoo, että hän löysi Loviisan sisältään, hänen ei tarvinnut lainkaan näytellä. Hän sai suorituksestaan Jussi-palkinnon Ravintola Kaivohuoneella Helsingissä 3. toukokuuta 1985.
Runoillat
Eläkepäivinään Rauni Luoma piti runoiltoja, joiden nimeksi hän antoi Vapaasti valittua suomalaista runoutta. Hän lausui muun muassa Eeva Kilpeä ja Mika Waltaria. Runoiltoja järjestettiin muun muassa Willensaunanssa Helsingissä sekä kiertueella ympäri Suomea. Kriitikko Jukka Kajava mukaan 'täpötäydessä salissa ollut yleisö oli lumoutunut ja hengitti koko ohjelman ajan kuin samassa tahdissa.'
Radioteatteri
Luoma vieraili usein Radioteatterin kuunnelmissa. Eräs hänen valteistaan oli taitava äänenkäyttö.
Ajasta ikuisuuteen
Rauni Luomalla oli kaksi lapsenlasta, Mare (s 1959) ja Jukka (s 1962laisen). Hänen pojallaan Matilla oli tapana kommentoida teatterityötä lapsena, mutta Matti Wikström ei kuitenkaan lähtenyt vanhempiensa jalanjäljille. Rauni Luoma siirtyi ajasta ikuisuuteen perjantaina 12. tammikuuta 1996. Kiina sananlaskun mukaan jokaisen pitäisi elämässään istuttaa yksi puu. Sen vaatimuksen Rauni Luoma täytti. Kriitikko Mikael Fränti mainitsi Rauni Luoman muistokirjoituksessa Helsingin Sanomissa tammikuussa 1996, että hänessä oli 'näyttämölumoa ja älykästä paloa'. Ihmisenä Luoma oli 'suorapuheinen, reilu ja rehellinen, itsekeskeinenkin'. Hän halusi elää omilla ehdoillaan.
Rauni Luoma oli kiinnostunut parapsykologiasta ja uskoi viesteihin 'tuonpuoleisesta'.
Kiinnitykset
Filmografia
1980-luku
- Niskavuori (1984) (Loviisa)
1960-luku
- Sixtynine 69 (1969)
- Vain neljä kertaa (1968)
1950-luku
1940-luku
- Nuoruus sumussa (1946)
- Yövartija vain (1940)
1930-luku
Lähteet
- Luoma, Rauni: Ilon ja murheen näyttämöllä, WSOY 1986, ISBN 951-0-13829-0
- Rajala, Panu: Titaanien teatteri, Tampereen Työväen Teatteri 1918 – 1964, Tampereen Työväen Teatteri Oy 1995, ISBN 952-90-6677-5
- Helsingin Sanomat
- Elonet
Viitteet
Aiheesta muualla
|
Tietoja 
. Kaikki teksti on saatavilla GNU Free Documentation License 