Renessanssi

Antiikin ihailu

Renessanssin ajattelulle on tyypillistä antiikin arvojen ja sekä kirjallisuutta että kuvataiteita koskevien kauneuskäsitysten ihailu, mutta kuitenkin uudelle ajalle tyypillisen 'suodattimen' läpi katsottuna. Monet keskiajalla unohduksissa olleet antiikin kirjailijat ja filosofit löydettiin uudelleen. Jo kadonneeksi luultuja tekstejä käännettiin paitsi arabeilta, jotka olivat kääntäneet keskiajalla kreikkalaisia teoksia arabiaksi, myös suoraan nyt länteen tuoduista kreikankielisistä käsikirjoituksista.

Bysantin valtakunnan loppuvuosikymmenien aikana ja erityisesti Konstantinopolin osmanivalloituksen (1453) jälkeen länteen oli saapunut kreikantaitoisia oppineita, mikä laajensi myös humanistien kielitaitoa. Kirjoitetun tekstin ja uusien aatteiden leviämiseen vaikuttivat huomattavasti Gutenberginin kehittämät kirjapainotaitoon liittyvät parannukset, kuten irtokirjasimet.

Kapitalismin kehto

Renessanssiin voidaan liittää myös muita kuin tarkkaan ottaen kulttuurisia ilmiöitä. Italialaisissa kaupunkivaltioissa kehittyi renessanssin aikana myös orastava varhaiskapitalismi. Katolinen kirkko oli keskiajalla suhtautunut voitontavoitteluun suhteellisen nuivasti, ja koronkiskonta toiselta kristityltä katsottiin synniksi. Aktiiviseen voitontavoitteluun siirryttäessä tuotto oli suuri ja italialaiset kauppakaupungit saavuttivatkin taloudellisen kukoistuksen renessanssin aikana. Renessanssi nivoutuu keskeisesti ns. uuteen aikaan, joka toi mukanaan yhteiskunnallisena muutoksena keskitetyt valtiot entisten feodaalivaltioiden tilalle.

Monta renessanssia

Keskiajan historian tutkijat ovat korostaneet klassisen humanismin ja renessanssien olevan toistuvia kulttuuri-ilmiöitä myös keskiajan kuluessa. Laajimmin hyväksytyksi ovat tulleet ajatus niin sanotusta karolinkisesta renessanssista sekä Charles Homer Haskinsin teesi niin sanotusta 1100-luvun renessanssista. Näille molemmille ajanjaksoille leimallista oli entistä voimakkaampi kiinnostus klassista, erityisesti latinankielistä kirjallisuutta kohtaan.

Ilmaisua renessanssi käytetään nykyään myös laajemmassa merkityksessä, jolloin lähes mikä tahansa uusi kulttuuri-ilmiö tai -tyyli voi kokea renessanssin, siis uudelleensyntymän ja uudelleen muotiin tulon. Esimerkiksi The Harlem Renaissance (Harlemin renessanssi) tarkoittaa aikaisemmin nimityksellä The New Negro Movement (Uusi neekeriliike) kutsuttua 1900-luvun alussa ja varsinkin 1920-luvulla esiintynyttä afrikkalais amerikkalaista kirjallisuutta, taidetta, musiikkia, tanssia ja yhteiskuntakritiikkiä, joka alkoi kukoistaa New Yorkin Harlemin kaupunginosassa.

Synnyn syitä

Miksi esimerkiksi Italian Firenzessä syntyi renessanssi? Selvää syytä renessanssin syntyyn ei ole saatu selville.

Eräs vanhimpia selityksiä on, että Medici -suvun antama tuki, erityisesti Lorenzo Medicin aikana, olisi luonut pohjan taide-elämän kehittymiselle. Tämä vuorostaan johti renessanssiin. Renessanssin alku voidaan kuitenkin ajoittaa jo vuosiin 1410-20, aikaan ennen Medicien valtaan nousua.

Suurmiesteorian mukaan Donatello, Brunelleschi ja Michelangelo olivat neroja, jotka omalla panoksellaan aikaansaivat renessanssin. Tämä on kehäpäätelmä, joka ei pysty selittämään niitä olosuhteita, joissa näiden kolmen neron vaikutus saattoi toteutua.

Yksilöteorian kehittyminen on samankaltainen väite kuin edellä. Sen mukaan väitetään, että tapahtui muutos keskiajan kollektiivisesta neutraaliudesta renessanssin yksinäiseen neroon.

Renessanssin syntyyn on katsottu olevan syynä myös muun muassa Bysantista Italiaan saapuneet pakolaiset, jotka toivat mukanaan antiikin kreikkalaisia mestariteoksia ja herättivät uudelleen kiinnostuksen antiikin tieteisiin ja taiteisiin. Bysantissa antiikin kulttuuri oli elänyt yli koko keskiajan, ja siellä kolme perintöä - kreikkalainen, roomalainen ja kristillinen - olivat kaikki nivoutuneet toisiinsa.

Mustan surman teorian mukaan arvioidaan, että Euroopan väestöstä kuoli 1300-luvulla noin 70 miljoonasta noin 20 miljoonaa. Rutto ei valinnut kohteensa säätyä, ikää tai varallisuutta, eikä kristinuskon mukaan siltä voinut suojautua maksamalla aneita, tunnustamalla syntejään tai muullakaan tavalla. Tämän teorian mukaan juuri musta surma aiheutti kristillisen maailmankuvan säröilemisen, mikä johti taas siihen, että tämänpuoleista elämää ajateltiin enemmän kuin kuoleman jälkeistä. Tämä seikka yhdessä Gutenbergin kirjapainon (1450-luvulla) ja kreikkalais-roomalaisten humanististen filosofioiden laaja leviäminen loivat sen älyllisen ilmaston, joka edisti humanismin ilmestymistä sekä kiinnostusta ihmistä itseään kohtaan.

Renessanssin taide

Renessanssin musiikki

Renessanssimusiikin merkittävin ero sitä edeltäneisiin musiikkityyleihin oli lisääntynyt terssi-intervallin käyttö harmonian pohjana. Keskiajalla terssiä oli vielä pidetty riitasointuna, ja esimerkiksi gregoriaaninen kirkkomusiikki perustuu pääasiassa kvintteihin ja oktaaveihin pohjautuvaan harmoniaan. Renessanssimusiikki oli luonteeltaan modaalista eikä tonaalista, vaikka kauden loppuaikoina musiikkiin alkoi ilmaantua tonaalisia piirteitä. Jo 1100-luvulta asti käytössä ollut polyfonia muuttui monimutkaisemmaksi ja eri äänien itsenäisyys lisääntyi 1400-luvulla.

Renessanssimusiikin keskeisimpiä kirkollisia sävellysmuotoja olivat messu ja motetti. Myös maallisen musiikin säveltäminen yleistyi renessanssin aikana, vaikka on mahdollista, että näennäinen maallisen musiikin määrän lisääntyminen johtuu vain painokoneen keksimisestä ja sen mahdollistamasta suuremman musiikkimäärän julkaisemisesta. Keskeisiä maallisen musiikin muotoja olivat frottola, chanson ja madrigaali.

1600-luvulla renessanssin muuttuessa hiljalleen barokiksi erityisesti madrigaaleja ryhdyttiin säveltämään voimakkaan maneerinsella tyylillä. Sävellykset monimutkaistuivat ja niissä saatettiin käyttää jopa hyvin voimakkaita kromaattisia kulkuja, kuten esimerkiksi Carlo Gesualdo sävellyksissä.

Renessanssin maalaustaide

Leonardo Da Vinci (1452-1519) maalari, arkkitehti, runoilija, keksijä, kuvanveistäjä. Kehitti tekniikan missä valo ja varjo sekoittuivat toisiinsa ilman viivaa tai rajalinjaa

Image:Sandro Botticelli 066.jpg|Sandro Botticelli, Simonetta Vespuccin muotokuva, n. 1476-1480. Image:Sandro Botticelli 061.jpg|Madonna ja kahdeksan laulavaa enkeliä, 1477. Image:Pieter Bruegel d. Ä. 061.jpg|Pieter Bruegel vanhempi, Alankomaalaisia kuuluisuuksia, n. 1525-30. Image:Lucas Cranach d. Ä. 074.jpg|Lucas Cranach vanhempi, Venus ja Amor, n. 1530. Image:Albrecht Dürer 033.jpg|Albrecht Dürer, Eva, 1507. Image:Albrecht Dürer 103.jpg|Albrecht Dürer, Omakuva, 1498. Image:Andrea Mantegna 034.jpg|Andrea Mantegna, Kristuksen sureminen, n. 1490-1500. Image:Ginevra de' Benci.jpg|Leonardo da Vinci, Ginevra de' Benci, 1474.

Renessanssin kuvanveistoa

Image:Michelangelos David.jpg|Michelangelo, David, 1504. Image:Michelangelo's Pieta 5450 cropncleaned.jpg|Michelangelo, Pieta, n. 1498-99. Image:Firenze.Loggia.Perseus01.JPG|Benvenuto Cellini, Perseus, 1554. Image:Gattamelata.jpg|Donatello (Donato di Niccolò di Betto Bardi), Gattamelata, 1453 Padova, Italia.

Renessanssin arkkitehtuuria

Image:Petersdom von Engelsburg gesehen.jpg|Giacomo della Porta, Pietarinkirkko, 1546-1564 ja 1590, Vatikaani. Image:StPetersDomePD.jpg|Michelangelo, Pietarinkirkon kupoli. Image:Andrea Palladio-Villa Badoer-Front.jpg|Andrea Palladio, Villa Badoer, 1560, Fratta Polesine, Italia. Image:Buro Finances10.jpg|Roulland le Roux, Kaupungin rahatoimisto, 1510, Rouen, Ranska.

Renessanssiajan merkittäviä henkilöitä

Katso myös

Kirjallisuutta

Giorgio Vasari, Taiteilijaelämäkertoja Giottosta Michelangeloon. Suom. Pia Mänttäri. Kustannusosakeyhtiö Taide, Helsinki 1994
Burckhardt, Jacob: Italian renessanssin sivistys. Suom. A. A. Koskenjaakko. WSOY 1956, Porvoo (saksankielinen alkuteos 1860).
Hauser, Arnold, The Social History of Art, osa 2, Renaissance, Manierism, Baroque, Routledge & Kegan Paul, 1977 (1951).