Rengashaarniska

Rengashaarniska (tai silmukkapanssari) on haarniska, joka koostuu pienistä yhteen punotuista ja kiinni niitatuista metallirenkaista. Sitä käytettiin Euroopassa antiikin aikaan ja keskiajalla.

Historia

Rengashaarniska keksittiin antiikin aikaan joskus ensimmäisellä vuosituhannella eaa., mutta on epäselvää ketkä sitä ensiksi käyttivät. Mahdollisesti se on keksitty samaan aikaan Japanissa ja Euroopassa. Varhaisimmat löydöt ovat 400-luvulta eaa. skyyttalaisesta haudasta. Tanskassa Hjortspringin suolöydön rengashaarniskat ajoittuvat 300-luvulle eaa. Rooman imperiumi törmäsi rengashaarniskoihin kohdatessaan etruskeja ja gallialaisetlaisia. Rooman armeija otti varusteen käyttöön nimellä lorica hamata. Legioona kantoivat rengashaarniskaa, kunnes ensimmäisellä vuosisadalla jaa. tuli käyttöön kuuluisa metallivanteista koottu lorica segmentata. Rooman armeijan Auxilia-joukot, ratsuväki ja joskus legioonalaisetkin käyttivät rengashaarniskaa tämän jälkeenkin. Kreikaksi rengashaarniska tunnetaan nimellä katafraktes, läpinivottu; tästä raskaan, haarniskoidun ratsuväen nimi katafrakti.

Rengashaarniska säilyi käytössä myös ns. pimeällä keskiajalla, joskin sen valmistus oli hyvin kallista. Karolingisella ajalla rengaspaita saattoi maksaa yhtä paljon kuin maatila. Sydänkeskiajalle tultaessa myös metallurgia ja raudanvalmistusvalmistus- ja muokkausmenetelmät kehittyivät, ja rengashaarniskan hinta laski. 1200-luvulla rengashaarniska oli jo jokamiehen varuste Keski-Euroopassa.

Rengashaarniskan käyttö oli yleistä keskiajan loppuun asti. 1300ssassa-luvulla levyhaarniska alkoi syrjäyttää rengashaarniskaa. Rengashaarniskaa nähtiin kuitenkin tämän jälkeenkin niiden yllä, joilla ei ollut varaa levyhaarniskaan. Koska rengashaarniska on käytännössä ikuista ja se asettuu käyttäjänsä ruumiinmuotoihin, monet vanhat haarniskat saattoivat periytyä isältä pojalle suvussa vuosisatojen ajan. Lisäksi rengashaarniskaa käytettiin yleisesti levyhaarniskan alla suojaamassa panssarilevyjen saumoja. Itä-Euroopassa ja Aasia rengashaarniska säilyi käytössä keskiajan jälkeenkin.

Rengashaarniska taistelussa

Rengashaarniska oli suosittu ja tehokas suoja, koska se pystyi estämään leikkaavia aseita läpäisemästä ihoa. Keskiaikainen lääketiede kykeni asettamaan murtuneet luut paikalleen, mutta tulehduksia vastaan se oli voimaton. Haarniska siis suojasi erityisesti keveämmiltä teräaseen iskuilta. Voimakas keihään, kirveen, miekan tai nuolen isku aattoi lävistää rengashaarniskan ja tunkea haavaan likaa ja metallinpalasia. Rengashaarniskan alla käytettiin usein tukevaa toppatakkia (gambeson, aketon, haqueton) joka pehmensi iskujen voimaa.

Nykyaikaiset kokeet ja elävän historian toiminta sekä liveroolipelit ovat osoittaneet, että rengashaarniska on erinomainen suojaväline. Se on joustava, eikä rajoita käyttäjänsä liikkumista juuri lainkaan. Se ei kiristä, ja asettuu kantajansa mittoihin ja muotoihin. Rengashaarniskan heikoin puoli on se, että paino kohdistuu pahimmin hartioihin: tämän vuoksi vyön käyttäminen rengaspaidan kanssa auttaa jakamaan painoa tasaisemmin. Rengashaarniska päällä on mahdollista juosta, hyppiä, voimistella – ja jopa uida lyhyitä matkoja.

Rengashaarniska on myös melko edullinen, sillä oikeilla työvälineillä sellaisen pystyy tekemään kuka tahansa, ja se on myös itsestään puhdistautuva, joten se ei kärsi ruosteesta, toisin kuin monet muut haarniskat.

Nykypäivän elävän historian taistelukäytössä rengashaarniska antaa riittävän suojan metalli-, bofferi-, rottinki- ja bambuaseita vastaan, mutta sen alla on suositeltavaa käyttää pehmustettua liiviä tai toppatakkia – aivan kuten keskiajallakin. Rengashaarniskaa voidaan käyttää myös siviilivaatteiden alla, jolloin taistelija voi totuttautua sen käyttöön. Useimmat näissä harrasteissa käytettävistä rengaspaidoista ovat niittaamattomia eli niiden rautalenkkejä ei ole niitattu kiinni (engl. butted mail).

Lihanjalostustehtaissa rengaspaita ja -hansikkaat kuuluvat lihanleikkaajien suojavarusteisiin.

Aiheesta muualla

• Rengaspanssarin valmistusohjeet