Resistanssi

Resistanssi eli sähkövastus, lyhyemmin vastus (tunnus R) on fysiikassa ja sähkötekniikassa suure, joka yhdessä sähköjännitteen kanssa määrää aineessa kulkevan sähkövirran voimakkuuden. Johteen resistanssi R = U/I, missä U on johteen yli vaikuttava jännite ja I on siinä kulkeva virta. Resistanssin mittayksikkö on ohmi (Ω = V/A).

Resistanssi kuvaa johtimen virranvastustuskykyä.

Resistanssia voi mitata tavanomaisella yleismittarilla (virtapiirin oltava jännitteetön vastusta mitattaessa). Resistanssin voi myös määrittää vastuksen yli vaikuttavan jännitteen ja vastuksen läpi kulkevan virran avulla, koska resistanssi on jännitteen suhde virtaan.

Kappaleen resistanssi riippuu aineen ominaisuuksista ja kappaleen mitoista; esim. lankamaisen johtimen resistanssi on verrannollinen langan pituuteen ja käänteisesti verrannollinen sen poikkipinta-alaan. Resistanssi riippuu myös lämpötilasta; metalleilla se yleisesti kasvaa lämpötilan kasvaessa, puolijohteilla ja elektrolyyteillä se taas pienenee lämpötilan kasvaessa. (Katso lämpötilariippuvuudesta tarkemmin artikkeli ominaisvastus.) Suprajohtavuutta eli resistanssin täydellistä katoamista esiintyy useilla metalleilla ja seoksilla alhaisissa lämpötiloissa. Resistanssin käänteisluku on konduktanssi (tunnus G) eli johtavuus.

Tietyn aineen ominaisresistanssi eli ominaisvastus on poikkileikkaukseltaan pinta-alayksikön suuruisen ja yksikön pituisen johtimen resistanssi. Se voidaan määritellä lausekkeena: ρ =R·A/l, missä R on johtimen resistanssi, l sen pituus ja A poikkileikkauksen ala. Laite tai rakenneosa, jonka tarkoituksena on synnyttää tietynsuuruinen resistanssi, on vastus.

Sähköistä vaihtovirtavastusta nimitetään impedanssiksi (tunnus Z).

Katso myös Sähköisten suureiden analogiat