Richard Nixon

Richard Milhous Nixon (9. tammikuuta 1913, Yorba Linda, Kalifornia, Yhdysvallat – 22. huhtikuuta 1994, Park Ridge, New Jersey, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen republikaanipoliitikko ja Yhdysvaltain 37. presidentti (1969–1974vyyhdin). Hän on ainoa kesken kauden eronnut presidentin viran haltija, mikä tapahtui monimutkaisen Watergate-skandaali seurauksena.

Elämä ennen politiikkaa

Richard Milhous Nixon syntyi 1913 Yorba Lindan pikkukaupungissa Los Angelesin eteläpuolella. Hän oli toiseksi vanhin Francis ja Hannah Nixonin viidestä pojasta. Richardin syntymän aikoihin perhe viljeli omistamaansa pientä sitruunaviljelmää Yorba Lindassa, myöhemmin heillä oli sekatavarakauppa läheisessä Whittierin kaupungissa. Nixonit olivat kveekareita, ja Richard sai kotonaan tiukan uskonnollisen kasvatuksen.

Richard Nixon valmistui high schoolista kurssinsa parhain arvosanoin ja sai stipendin Harvardin yliopistoon, mutta hänen vanhemmillaan ei ollut varaa lähettää häntä opiskelemaan toiselle puolelle Yhdysvaltoja. Sen sijaan Nixon aloitti opinnot kalifornialaisessa Whittier Collegessa, josta hän sai 1934 stipendin – tällä kertaa täydellä ylöspidolla – Duke University School of Lawiin, maineikkaaseen lakikouluun Pohjois-Carolinassa.

Valmistuttuaan yliopistosta Nixon palasi Kaliforniaan ja työskenteli asianajajana. Vuonna 1940 hän vei vihille opettajatar Patricia Ryanin. Avioliitto kesti Pat Nixonin kuolemaan 1993 asti. Pariskunnalle syntyi kaksi tytärtä, Tricia ja Julie. Toisessa maailmansodassa Nixon palveli laivastoupseerina eteläisellä Tyynellämerellä.

Kongressin jäsen ja varapresidentti

Nixon lähti mukaan valtakunnanpolitiikkaan toisen maailmansodan veteraanina, kuten monet muutkin aikalaisensa. Hänet valittiin 1946 kongressin edustajainhuoneen jäseneksi republikaanien ehdokkaana. Nixon istui edustajainhuoneessa vuoteen 1950, jolloin hän nousi senaattiin toisena Kalifornian osavaltion senaattorina. Kongressiaikanaan Nixon toimi aktiivisesti edustajainhuoneen epäamerikkalaista toimintaa tutkineen komitean (Un-American Activities Committee) jäsenenä. Nixon hyödynsi antikommunismia uransa edistämisessä ja osallistui näkyvästi komitean järjestämiin kommunisteiksi epäiltyjen henkilöiden kuulusteluihin, mutta käyttäytyi huomattavasti kohtuullisemmin kuin senaattori Joseph McCarthy. Tämä toi silti hänelle elinikäisiä vastustajia mediaan.

1952 republikaanien presidenttiehdokas Dwight D. Eisenhowerin valitsi senaattori Richard Nixonin varapresidenttiehdokkaakseen. Vaalitaistelun aikana Nixonia syytettiin kampanjarahojen väärinkäytöstä, johon tämä vastasi pitämällä näyttävän ja emotionaalisen televisiopuheen. Puheessaan Nixon antoi yksityiskohtaisen selvityksen taloudellisesta tilanteestaan ja maalasi itsestään ja perheestään kuvan vaatimattomina ja säästäväisinä sekä haastoi demokraattien presidenttiehdokkaan Adlai Stevenson antamaan vuorostaan samanlaisen selvityksen. Nixonin puhe oli ensimmäisiä merkittäviä tapauksia, joissa poliitikko käytti televisiota vedotakseen suoraan kansaan.

Nixon nousi varapresidentiksi 1952 ja uusi paikkansa 1956. Vaikka virkaan ei kuulunut todellista valtaa vaan lähinnä muodollisia ja seremoniallisia tehtäviä, Nixon piti näkyvää profiilia koko kahdeksanvuotisen kautensa ajan. Hän oli ensimmäinen varapresidentti, joka joutui oikeasti toimimaan presidentin väliaikaisena viransijaisena; Nixon teki tämän peräti kolmesti iäkkään Eisenhowerin sairauskohtausten aikana.

Varapresidenttikauden kuuluisin tapaus sattui 1959 Moskovassa Yhdysvaltoja esitelleen suurnäyttelyn avajaisissa, jossa Nixon ja Neuvostoliiton johtaja Nikita Hruštšov ajautuivat julkiseen väittelyyn kapitalistisesta ja kommunistisesta järjestelmästä. Näyttelyyn oli pystytetty mallitalo, jollaiseen esittelytekstien mukaan jokaisella yhdysvaltalaisella oli varaa ja jonka keittiö oli varustettu viimeisimmillä kodinkoneilla. Nixonin ja Hruštšovin väittely tapahtui talon keittiössä: Nixon käytti kodinkoneita esimerkkinä siitä, miten Yhdysvallat kehittää aseiden ja ydinpommien lisäksi myös ihmisiä hyödyttävää teknologiaa, kun taas Hruštšov piti koneita ylellisyysesineinä ja tiedusteli onko amerikkalaisilla myös kodinkone joka 'tunkee ruoan heidän kurkuistaan alas'.

Presidentinvaalit 1960 ja 1968

Nixon valittiin republikaanien ehdokkaaksi vuoden 1960 presidentinvaaleihin, vastustajanaan demokraattien John F. Kennedy. Hän oli ensimmäinen varapresidentti, joka käytti virkaa ponnahduslautana presidenttiyden tavoittelemiseen. Nixon vetosi kampanjassaan pitkään poliittiseen kokemukseensa ja markkinoi itseään Eisenhowerin työn jatkajana, kun taas Kennedy vaati maan johtoon 'uutta verta' ja syytti Eisenhowerin-Nixonin hallintoa ulkopoliittisesta pehmeydestä. Nixonin asemia haittasi se, että hänen ja Eisenhowerin välit olivat pitkän yhteistyön aikana tulehtuneet, eikä istuva presidentti tukenut avoimesti varapresidenttinsä kampanjaa. Kun Eisenhowerilta kysyttiin, mihin tärkeisiin poliittisiin päätöksiin Nixon oli viimeisen kahdeksan vuoden aikana osallistunut, tämä vastasi: 'Antakaa viikko aikaa, niin yritän keksiä yhden'.

Vaalitaistelu oli erittäin tiukka, ja lopulta Nixon hävisi vaalit Kennedylle vain 100 000 äänen erolla. Vaalien rehellisyydestä keskustellaan edelleen. Vaalien tulosta pidetään myös ensimmäisenä televisioväittelyssä ratkenneena: raikkaanoloista meikattu Kennedyä vaikutti televisiossa energisemmältä kuin hikoilevan oloinen meikkaamaton Nixon. Kaksi vuotta myöhemmin 1962 Nixon pyrki kotiosavaltionsa Kalifornian kuvernööriksi, mutta hän hävisi demokraatti Pat Brownille. Hävittyään vaalit Nixon piti lehdistötilaisuuden, jossa hän ilmoitti jättävänsä politiikan ja julisti lehdistölle että 'teillä ei ole enää Dick Nixonia potkittavananne' (You don't have Dick Nixon to kick around any more).

Nixon muutti New Yorkiin ja työskenteli menestyvän asianajotoimiston osakkaana. Ero politiikasta ei kuitenkaan kestänyt kauan. Vuoden 1966 kongressivaaleissa hän kampanjoi ympäri maata republikaanien puolesta, ja vuoden 1968 presidentinvaalien alla hän voitti helposti puolueensa esivaalin. Nixonin voittoa varsinaisissa 1968-presidentinvaaleissa siivitti demokraattisen puolueen hajanaisuus. Istuva demokraattipresidentti Lyndon B. Johnson luopui jatkokauden tavoittelusta epäsuosionsa vuoksi ja ilmoitus jakoi puolueen pahasti. Demokraattien ehdokkaaksi vaikean esivaalitaistelun jälkeen valittu Hubert Humphrey ei missään vaiheessa nauttinut koko puoluekentän tukea. Lisäksi itsenäisenä ehdokkaana presidentiksi pyrkinyt George Wallace söi hänen kannatustaan etenkin perinteisesti demokraatteja äänestäneissä etelävaltioissa.

Vaalikampanjassaan Nixon ilmoitti edustavansa yhdysvaltalaisten 'hiljaista enemmistöä', tavallisia konservatiivisia amerikkalaisia jotka vastustivat hippiliikettä ja sodan vastaista radikalismia. Hänen tärkein vaalilupauksensa oli lopettaa Vietnamin sota, joka oli alkanut Johnsonin presidenttikaudella ja oli tärkein syy tämän epäsuosioon, ja tuoda maalle 'kunniallinen rauha' (Peace with honor). Tästä huolimatta Nixon ei kampanjansa aikana tarkemmin selittänyt, millaisin keinoin hän aikoi Vietnamin konfliktiin puuttua. Demokraatit ja lehdistö alkoivat puhua Nixonin 'salaisesta suunnitelmasta'.

Presidenttiys

Nixonin kampanjan tärkeimpiä vaalilupauksia oli lopettaa Vietnamin sota, joka oli alkanut Johnsonin presidenttikaudella ja joka oli ollut tärkein syy tämän epäsuosioon. Lupaukset sodan lopettamisesta 'kunniallisesti' 'salaisen suunnitelman' avulla osoittautuivat tyhjiksi, kun sota eskalaoitui entisestään ja Johnsonin keskeyttämät Hanoinn pommitukset aloitettiin uudelleen. Lisäksi aloitettiin Vietnamin neutraalien naapurimaiden, ennen kaikkea Kambodža, pommitukset Vietkongin huoltoreittien tuhoamiseksi. Tämä kansainvälisen oikeuden vastainen sotatoimi saatiin pidettyä pitkään salassa.

Sodanvastaiset protestit kiihtyivät entisestään. Poliisi ja kansalliskaarti hajottivat säännönmukaisesti väkivalloin rauhallisia mielenosoituksia. Pahimmissa tapauksissa yhteenotot johtivat kuolonuhreihin, kuten Kent Staten yliopistossa Ohiossa 4. toukokuuta 1970 tapahtuneessa verilöylyssä, jossa neljä opiskelijaa sai surmansa ja yhdeksän haavoittui kansalliskaartin avattua tulen rauhanomaisesti mieltään osoittanutta opiskelijajoukkoa kohti. Tällaiset tapahtumat voimistivat entisestään sodanvastaista mielialaa maassa, ja Nixonin hallituksen oli lopulta aloitettava ns. vietnamisaatio eli yhdysvaltalaisten joukkojen korvaaminen etelävietnamilaisilla. Prosessi vietiin loppuun vuonna 1973, kun Yhdysvallat virallisesti vetäytyi Etelä-Vietnamista.

Nixonin aloitteet sekä Neuvostoliittoon että erityisesti kommunistiseen Kiinaan (ns. ping-pong-diplomatia) pidetään yleisesti hänen tärkeimpinä liennytystä tukeneina ulkopoliittisina tekoinaan.

Watergate-skandaali

Nixonin uudelleenvalitsemiskampanja vuoden 1972 vaaleissa johti lopulta hänen eroonsa virastaan ensimmäisenä Yhdysvaltain presidenttinä. Huolimatta Nixonin jatkuvasta etumatkasta demokraattien ehdokkaaseen George McGoverniin hänen kampanjahenkilökuntaansa kuuluvia miehiä murtautui demokraattipuolueen päämajaan kesäkuussa 1972. Heidän jäätyään tästä kiinni sai alkunsa ns. Watergate-skandaali, jonka seurauksena Nixon joutui eroamaan. Nixon ja hänen varapresidenttinsä Spiro Agnew ehdittiin kuitenkin valita selvällä enemmistöllä toiselle kaudelle ennen kuin rikollisuusvyyhti alkoi purkautua.

Watergate-tutkinnan edetessä Agnew joutui eroamaan jäätyään kiinni 1960-luvulla vastaanottamistaan lahjuksista. Hänen tilalleen varapresidentiksi nimitettiin Gerald Ford, joka Nixonin erottua 9. elokuuta 1974 astui hänen tilalleen presidentiksi ja armahti Nixonin kaikista mahdollisista rikoksista. Ford oli presidentti ja varapresidentti, jota kansa ei siis valinnut kumpaankaan virkaan.

Nixonin perintö

Erottuaan presidentinvirasta Nixon kirjoitti yhdeksän kirjaa, joissa hän analysoi mm. asevarustelu- ja ulkopoliittista tilannetta. Nixonin kuolema huhtikuussa 1994 kirvoitti uutta keskustelua hänen presidenttikaudestaan. Uuskonservatiivit näkivät hänessä väärinymmärretyn sankarin, monien muiden pitäessä Nixonia rikollisena, joka oli turmellut Yhdysvaltain presidentti-instituution. Nixonin hautajaisten yhteydessä korostettiin ensin mainittua tulkintaa: hänet haudattiin juhlallisin menoin kaikkien elossa olleiden presidenttien läsnä ollessa. Hänen hautakiveensä kirjoitettiin 'The Peace Maker' eli rauhantekijä.

Triviaa

• Nixon on ainoa Yhdysvaltain presidentti, joka oli kotoisin maan länsirannikolta.
• Nixon on ainoa henkilö Yhdysvaltain historiassa, joka on valittu kahdesti varapresidentiksi ja kahdesti presidentiksi.
• Nixon oli ensimmäinen Yhdysvaltain presidentti, joka vieraili virkakautensa aikana kaikissa maan 50:ssä osavaltiossa.
• Nixonista ja Dwight D. Eisenhowerista tuli 1968 sukulaisia avioliiton kautta, kun Nixonin nuorempi tytär Julie Nixon ja Eisenhowerin pojanpoika David Eisenhower menivät naimisiin.
• Nixon oli nuorena erinomainen pokerinpelaaja. Hän rahoitti suuren osan ensimmäisestä vaalikampanjastaan rahoilla, jotka hän oli voittanut asetovereiltaan pokerissa toisen maailmansodan aikana.