Rudi Dutschke

Rudi Dutschke (7. maaliskuuta 1940 Schönefeld, Brandenburg, Saksa – 24. joulukuuta 1979 Århus, Tanska) oli saksalainen opiskelija-aktivisti, tutkija ja poliitikko.

Nuoruus

Nuoruutensa Dutschke vietti DDR:ssä. eli Itä-Saksassa Unkarin kansannousun (1956) myötä Dutschke kiinnostui politiikasta kannattaen demokraattista sosialismia, joka ottaa etäisyyttä sekä Neuvostoliittoon että Yhdysvaltoihin nähden. Dutschken mukaan vanhat rakenteet ja mentaliteetit jatkuivat yhtä hyvin DDR:ssä kuin Saksan liittotasavallassakin huolimatta kotimaansa valtiollisesta antifasistisesta ideologiasta. 1957 hän vastusti julkisesti DDR:n militarisoitumista (myös kieltäytyen palvelemasta DDR:n kansanarmeijassa) ja kannatti matkustusvapautta.

Vuodesta 1958 alkaen Dutschke kävi taajaan Länsi-Berliinissä opiskellakseen siellä. Samanaikaisesti hän kirjoitti myös urheilureportaaseja. Dutschke loikkasi Itä-Saksasta länteen vuonna 1961 hiukan ennen muurinaa rakentamista. Dutschke opiskeli sosiologia, kansatiedettä, filosofiaaa ja historia Freie Universität -yliopistossa, jossa hän väitteli tohtoriksi 1973. Dutschken kiinnostuksen kohteina olivat aluksi Heideggerinnn ja Jean-Paul Sartre eksistentialismi, mutta jo pian myös marxilaisuus ja työväenliikkeen historia sekä Adornon, Horkheimerin ja Marcusen edustama 'kriittinen teoria'.

Opiskelijaliikkeen johtohahmo

Opintoaikoinaan Dutschke nousi pian yhdeksi Länsi-Saksan opiskelijaliikkeenaa johtajista. Vuodesta 1966 alkaen Dutschke organisoi yhdessä Saksan sosialistisen opiskelijaliiton (Sozialistischer Deutscher Studentenbund) lukuisia yliopistoreformeja, 'suurta koalitiota', hätätilalakeja ja Vietnamin sota vastustavia mielenosoituksia. Kasvava opiskelijaliike oli Saksassa merkittävä osa ns. ulkoparlamentaarista oppositiota, (Außerparlamentarische Opposition, APO).

Lisäksi Dutschke organisoi erilaisia kriittisiä opintopiirejä, joissa käsiteltiin esimerkiksi sosiaalipolitiikkaa ja demokratiaa Saksassa. Tarkoitus oli muodostaa demokraattiseen oppimiseen pohjautuva myös koululaisille ja työläisille avoin 'vastayliopisto'.

Haastattelut ja panelikeskustelut tekivät Dutschkesta tunnetun koko liittotasavallassa. Dutschke joutui samalla enevässä määrin avoimen vihan ja vastustuksen kohteeksi, joka ensi kertaa muuttui väkivaltaiseksi joulujumalanpalveluksessa 1967.

1968 Dutschke oli mukana järjestämässä kansainvälistä Vietnam-kongressia, johon osallistui Berliinissä tuhansia opiskelijoita. Kongressi päättyi suurimpaan siihenastiseen Vietnamin sodan vastaiseen mielenosoitukseen, jossa Dutschke vaati yhdysvaltalaisia sotilaita kieltäytymään sotatoimista.

Muutamaa päivää myöhemmin Berliinin senaatti organisoi mielenosoituksen Yhdysvaltain tueksi. Tuolloin mielenosoittajat kantoivat julisteita, joissa Dutschke nimettiin valtioviholliseksi numero 1.

Oikeistolaisen vihakampanjan sokaisema saksalainen työmies Josef Bachmann yritti murhata hänet vuonna 1968. Dutschkeen osui kolme laukausta ja hän kärsi hengenvaarallisia aivovaurioita. Useita tunteja kestänyt leikkaus pelasti kuitenkin hänen henkensä. Bachmannin motiivit eivät koskaan selvinneet täysin. Hänen luotaan löydettiin kuitenkin aineistoa, jonka vuoksi hänellä arveltiin olevan äärioikeistolainen tausta. Opiskelijat puolestaan pitivät syyllisenä Axel Springer AG -kustantamon lehdissään (esim. BILD) kuukausia jatkunutta Dutschken vastaista kirjoittelua. Suomessa Sinikka Sokka ja Pekka Aarnio levyttivät kappaleen 'Kolem luotia Rudi Dutschkeen'.

Murhayrityksen jälkeen Dutschken puhekyvyn ja muistin palaaminen kesti kuukausia. Vuodesta 1969 alkaen hän oleskeli Sveitsissassä, sitten Italia ja Englannissa, josta hänet lopulta karkotettiin. Tämän jälkeen Dutschke muutti Tanskainan, jossa hän hoiti dosentuuria Århus yliopistossa.

Myöhäiskausi

Vuodesta 1972 alkaen Dutschke matkusti jälleen Saksaissaan. Hän pyrki keskusteluihin ammattiyhdistysliikkeen ja sosiaalidemokraattien kanssa. Vuonna 1973 hän piti ensimmäisen attentaatin jälkeisen julkisen puheensa Bonn järjestetyssä Vietnamin sodan vastaisessa mielenosoituksessa. Samana vuonna hän vieraili myös Itä-Berliinissä. Seuraavana päivänä hänet käännytettiin kuitenkin rajalta. Dutschke oli myöhemminkin yhteydessä DDR:n toisinajattelijoihin.

Vuonna 1974 Dutschke väitteli tohtoriksi tutkimuksellaan Versuch, Lenin auf die Füße zu stellen. Teoksessa hän selitti marxilaisen yhteiskunta-analyysin avulla neuvostoliittolais-kiinalaisen virheellisen kehityksen. Dutschken mukaan Venäjästallä ei koskaan ollut vallinnut marxilaisen teorian edellyttämiä yhteiskunnallisa edellytyksiä vallankumoukselle. Siten hän näki kehityksen sijaan vain 'aasialaisen despotian' jatkumon Tšingis-kaani Josif Staliniin. Olihan vielä 1905 myös Lenin edellyttänyt kapitalismin tuomista Venäjälle, jotta maahan voisi syntyä todellinen työväenluokka.

Seuraavina vuosina hän toimi edelleen Saksan vasemmistolaisessa liikkeessä kirjoittaen eri vasemmistolaisjulkaisuihin. Lisäksi hän toimi uuden puolueen perustamiseksi, joka yhdistäisi nousevan vihreän liikkeen ja hajanaisen vasemmiston pienpuolueet. 1979 Dutschke tuli Bremenin vaaleissa Vihreän listan (Die Grüne Liste) valituksi. Hän oli myös mukana perustamassa vihreää puoluetta (Die Grünen).

Dutschke kuoli jouluaattona 1979 Århusissa Tanskassa hukkumalla kylpyammeeseensa saatuaan epileptisen kohtauksen. 3. tammikuuta 1980 hänen hautajaisiinsa osallistui noin 6000 vierasta.

Aiheesta muualla

• Biografie