Kielen historiaa
Suomen kieli oli Pohjois-Norjassa arvostettu vielä 1800-luvun alussa. Alueella vallitsi luonnollinen kolmikielisyys ja kieltä vaihdettiin sen mukaan millä kysyttiin. Se, että norjalaiset, suomalaiset ja saamelaiset harjoittivat eri alojen elinkeinoja, mahdollisti sen, että kullakin kielellä oli oma erikoisalueensa. Meriasioista puhuttiin norjaksi, maanviljelystä suomeksi ja poronhoidosta saameksi. Ympäristön monikielisyys on vaikuttanut kveenin kielen kehittymiseen. Monikielisyys on muuttanut kveenin rakennetta suomeen nähden. Norjan ja saamen kielet ovat vaikuttaneet kveenin kieleen myös sanastollisesti.
Vielä 1800-luvun alussa suomen kielen asema Pohjois-Norjassa oli täysin erilainen, kuin vuosisadan lopulla. Kirkko ja koulu yrittivät järjestää suomen- ja saamenkielistä opetusta lapsille. Tromssan seminaarissa suomen ja saamen kielet olivat oppiaineina. Kuitenkin 1800-luvun lopulla kouluissa kiellettiin suomen opetus sekä suomen puhuminen asuntolassa ja välitunneilla. Suomen kielen käytöstä oppilaita rangaistiin. Suomen kielen opetuskielto oli voimassa vuoteen 1940 asti. Joissakin kouluissa kuitenkin käytettiin suomea apukielenä vuoteen 1936 asti. Suomen kielen ja kveenien aseman radikaali heikkeneminen johtui 1800-luvun lopun nationalismin ja sosialidarwinismin vaikutteista sekä maailmansotien jälkeisestä ajasta, jota kutsuttiin nimellä ”finske fare” (Suomen vaara)
Omankielisen opetuksen puute ja yhteiskunnalliset muutokset aiheuttivat sen, että Norjassa puhuttu suomen kieli ”jäi jälkeen” Suomessa puhutusta kielestä. Yhteiskunnan erikoisalojen sanasto siirtyi norjan kielestä. Koska omankielistä opetusta ei saatu, kirjoitus- ja lukutaito kehittyivät norjaksi. Vapaaehtoisena kielenä suomea sai alkaa opettaa vuonna 1969. Suomen kielen opetus aloitettiin uudelleen Tromssan yliopistossa ja Finnmarkun Korkeakoulussa vuonna 1977. Vuonna 1983 Pyssyjoella suomen rinnalle opetuskieleksi otettiin kveeni.
Nykytilanne
Vuonna 1987 perustetun Ruijan Kveeniliiton tavoitteiksi asetettiin vähemmistöstatuksen saaminen sekä kielen ja kulttuurin säilyttäminen ja kehittäminen. Kveenin kieli sai virallisen vähemmistökielen aseman Norjassa vuonna 2005. Tämän myötä Tromssan yliopistossa on mahdollisuus opiskella vuoden 2006sten alusta alkaen kveenin kieltä. Kveenin opetus tapahtuu jo aikaisemmin aloitetun suomen kielen lisäksi. Opetus jakaantuu kveenin kieleen ja kveenin kulttuurihistoriaan. Tavoitteena on myös luoda kveenille oma kirjakieli ja elvyttää puhuttua kieltä. Tavoitteena on myös tehdä yhteistyötä Ruotsin meänkieli kanssa.
Kveenien äänenkannattajana toimii Ruijan Kaiku -sanomalehti, joka ilmestyy kuukausittain kveeniksi ja norjaksi.
Kveenin murteet
Kveenin kieli on jaettavissa kahteen murrealueeseen. Länsi-Ruijan murteita puhutaan Pohjois-Tromsan sekä läntisen Finnmarkun alueella ja Itä-Ruijan murteiden aluetta on itäinen Finmarkku. Murteellisten erojen taustalla on eri aikoihin tapahtunut muutto Ruijaan sekä miten yhteyksiä on pidetty Suomeen. Läntisessä Finnmarkussa, jonne ensimmäiset suomenkieliset asukkaat saapuivat jo keskiajalla, kielen kehitys Suomen suomesta omaksi kielekseen oli paljon pidemmällä kuin itäisessä Finnmarkussa, jonne Suomesta muutti ihmisiä huomattavasti myöhemmin. Itäisen Finnmarkin alueen suomalaissukuisilla on ollut tiiviimmät yhteydet Suomeen, kuin lännessä. Idässä useimmat mieltävät kielensä suomeksi eivätkä kveenin kieleksi.
Näyte kveeninkielestä
Kvääninkieli oon se kieli mitä kväänit oon puhuhneet ja vielä tääpänäki puhhuuvat, ja mikä oon säilyny ruottalaistumisen ja norjalaistumisen läpi minuriteettikielenä. Minun mielestä Torniolakson <> oon vanhaa kvääninkieli tahi vanhaala meiđän kielelä kaihnuunkieli (Terje Aronsen: Miksi kvääninkieli kirjakielenä. Ruijan Kaiku 1/2004)
Kvääni oon kieli. Sen met olema tienheet jo kauvon, met jokka elämä ja tehemä työtä kvääniassiitten kansa. Ja heti sen tieethään monet muutki. Heti koko Ruian maassa kaikkuu uutinen ette meilä täälä törmitten ja pahtoin välissä oon uus kieli.
Olema pääsheet niin pitkele, ette assii oon hallituksen käsissä. Teparttementtit oon sanonheet sanansa. Kylttyyri- ja kirkkoteparttementin kruununsekretääri sannoo, ette hallitus tekkee päätöksen päässiisten jälkhiin. [--] (Lähde: Ruijan Kaiku 2/2005, pääkirjoitus)
Lähteet