Fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet
Ruokasuola on natriumin ja kloorin kemiallinen yhdiste, NaCl. Se on tyypillinen ioniyhdiste, siis kemiallisen määritelmän mukainen suola, joka koostuu positiivisista natriumioneista ja negatiivisista kloridi-ioneista. Kiinteässä tilassa se muodostuu kuutiollisista kiteistä, joissa jokainen natriumioni on kuuden kloridi-ionin symmetrisesti ympäröimä ja vastaavasti jokainen kloridi-ioni kuuden natriumionin ympäröimä. Vastakkaismerkkisten ionien välinen sähköinen vetovoima, ionisidos, pitää kidettä koossa.
Natriumkloridi liukenee helposti veteen jopa 30-prosenttiseksi liuokseksi. Se ei johda sähköä kiteisessä tilassa, mutta sulana se johtaa, samoin vesiliuoksena. Tällöin sähkövirta muodostuu ionien liikkeestä. Sähkövirta hajottaa sen kemiallisesti, toisin sanoen tapahtuu elektrolyysi.
Natriumkloridia syntyy esimerkiksi suolahapon ja natriumhydroksidin reagoidessa keskenään: HCl + NaOH => NaCl + H2O. Täten se on suola myös vanhan kemiallisen määritelmän mukaan, jolloin tällä termillä tarkoitetaan hapon ja emäksen välisessä reaktiossa syntyvää ainetta. Tällä tavoin sitä ei kuitenkaan käytännössä valmisteta.
Esiintyminen luonnossa
Luonnossa ruokasuolaa on runsaasti liuenneena merivedessä. Valtamerissä sitä on noin 3 - 4 %, mutta esimerkiksi Itämeren murtovedessä vain 1 - 2 %. Joissakin suolajärvissä, kuten Kuolleessameressä ja Amerikan Suuressa Suolajärvessä sitä on jopa lähes kyllästettynä liuoksena, jolloin sitä on noin 30 %.
Suolaa esiintyy paikoitellen runsaasti myös kallioperässä vuorisuolana sekä suola-aavikoilla. Käytännön tarpeisiin sitä valmistetaan merivettä haihduttamalla tai suolakaivoksia louhimalla.
Suola ruokataloudessa ja sen terveysvaikutukset
Suolaa käytetään mausteena sille ominaisen, suolaisen perusmaun vuoksi. Varsinkin aikaisemmin se oli hyvin tärkeä myös säilöntäaineena.
Ruokasuola on välttämätön ravintoaine. Kuitenkin sen runsas käyttö on epäterveellistä, ja se onkin merkittävin ravintotekijä, joka nostaa verenpainetta. Suomessa noin puoli miljoonaa ihmistä käyttää verenpainelääkkeitä.[Kohonnut verenpaine ]
Pertti Mustajoki, sisätautien erikoislääkäri, Duodecim Lääkärikirja 26.1.2006 Käypähoitosuositusten mukaan suomalaisten verenpaine on kansainvälisessä vertailussa korkea ja siitä seuraava sairastuvuus ja kuolleisuus aivohalvaukseen ja sepelvaltimotautiin on runsasta. Ravitsemusasiantuntijoiden mukaan vähäsuolaiseen ruokaan tottuu pian.[Terveyttä vai sairautta ruoasta, suomennoksen toimittajat Olli Simonen, Kaija Kangasniemi, Hannele Hietala, sisätautiopin professori Antero Kesäniemi, ravitsemustieteiden apulaisprofessori Hannu Mykkänen ja ravitsemustieteiden professori Matti Uusitupa) Valitut Palat 1977, 512 sivua]
Saanti
Grammassa suolaa on noin 0,4 grammaa natriumia (Na). 1 g natriumia = 2,5 g suolaa. Natriumin riittäväksi ja turvalliseksi minimisaanniksi aikuisilla on arvioitu 1,5 g suolaksi laskettuna. Sen saa elintarvikkeiden luontaisesti sisältämästä natriumista.[ Suomalaiset ravitsemussuositukset Ravitsemusneuvottelukunta 2005][Sydänystävällinen ruoka tavaksi ] Ravinnosta johtuvaa natriumin puutetta ei tunneta, koska ruoassa on suolaa monta kertaa enemmän kuin mitä ihminen tarvitsee.[Veren suolapitoisuuksien muutoksia Pertti Mustajoki, Duodecim Lääkärikirja 26.1.2006] Koska liiallinen natriumin saanti nostaa verenpainetta, ravitsemusneuvottelukunta suosittelee suolaa korkeintaan 6 g/vrk naisilla ja 7 g/vrk miehillä. Natriumiksi (Na) laskettuna nämä vastaavat 2,4 ja 2,8 g/vrk.
Suolan vuoden 2005 saantisuositus on korkeampi edellisiin suosituksiin verrattuna. Perusteluna on, että se on realistisempaa saavuttaa. Pitkällä aikavälillä tavoitteena on kuitenkin alentaa natriumin saantia väestötasolla
edelleen 2–2,3 grammaan eli 5–6 grammaan suolaksi laskettuna.
Finravinto 2002 -tutkimuksen mukaan naisten käyttävät suolaa 6,7 g/vrk (2,7 g Na) ja miehet 10 g/vrk (3,9 g Na).[Finravinto 2002, KTL] Noin puolet natriumista saadaan ruoanvalmistuksessa
(teollisesti tai kotona) lisätystä ruokasuolasta. Muut tärkeimmät lähteet ovat leipä- ja muut viljavalmisteet, lihavalmisteet ja juustot.
Elintarvikekäyttö
Teollisuus käyttää ruokasuolaa, koska se on hinnaltaan edullista ja sitoo nestettä. Suolan lisäys vaikuttaa myös ravinnon koostumukseen. Suola vaikuttaa hiivan kasvuun leivän leipomisessa ja juuston kypsymiseen. Suolaa käytettiin ennen paljon säilömiseen. Nykyään pakastus on korvannut suurelta osin suolaamisen.[ Vitamiinien ja kivennäisaineiden ABC, Marja-Leena Nurminen, WSOY 1997]
Terveysvaikutukset
Runsas suolankäyttö nostaa verenpainetta ja altistaa sepelvaltimotaudille, aivohalvaukselle, sydämen ja munuaisenllelle vajaatoiminnalle ja osteoporoosi.
Koska kohonnut verenpaine ei välttämättä oireile, moni sairastaa sitä tietämättään. Vain noin puolet 35 – 64-vuotiaista suomalaisista on tietoisia kohonneesta verenpaineestaan. Kohonnut verenpaine voidaan todeta vain verenpaineen mittauksella. Miehillä verenpaine alkaa kohota 25 ikävuoden jälkeen ja naisilla 40 ikävuoden jälkeen.[Kohonnut verenpaine Käypähoitosuositus, 26.9.2005]
Nesteen kertyminen elimistöön, runsas puhtaan veden juonti tai nesteen menetys (lääkkeet, sairaudet,
hikoilu, ripulian, oksennustauti) voivat johtaa natriumin menetykseen eli hyponatremia. Akuutin suolamenetyksen voi korvata laimealla suolavedellä tai siihen tarkoitetuilla lääkevalmisteilla. Jos suolojen pitoisuus muuttuu liian väkeväksi tai laimeaksi, seurauksena on
aineenvaihdunnan häiriöitä.
Suomalaisessa maaperässä ei esiinny juuri lainkaan elimistölle välttämätöntä jodia. Siksi natriumjodidiaa, kaliumjodidi tai kaliumjodaattia lisätään suolaan (2,5 mg / 100 g suolaa). Näin pyritään estämään
kilpirauhasenaa suurentumaa eli
struuma. Jodia saa myös esimerkiksi merikaloista, merilevästä ja hivenainetableteista.
Eri lähteistä saadut suolat sisältävät natriumkloridin lisäksi muita suoloja. Näitä myydään kauppanimillä
mineraalisuola,
merisuola, ruususuola tai
kristallisuola. Kaikki sisältävät jonkin verran kaliumkloridia ja magnesiumsulfaattia.
Maailman terveysjärjestö WHO pitää tärkeänä, että suolan käyttö saadaan maailmanlaajuisesti vähenemään alle puoleen nykyisestä. Amerikan lääkäriliitto on äskettäin esittänyt vaatimuksen, että suola tulisi poistaa vapaasti lisättävien ruuan valmistusaineiden listalta ja
viranomaisten tulisi säätää ruokien suolapitoisuuksille ylimmät sallitut käyttöpitoisuudet.[[1] ]
Mineraalisuola
Erilaiset mineraalisuolat sisältävät vähemmän natriumkloridia, joka on usein korvattu kaliumkloridilla. Pienempi natriumkloridipitoisuus vähentää haitallisen natriumin määrää, mistä syystä mineraalisuoloja pidetään 'terveyssuoloina.' Alhaisen natriumpitoisuuden vuoksi niitä ei kuitenkaan voi käyttää
säilöntään tai tuoresuolaukseen, tai sitten suolaa on lisättävä tavallista enemmän. 'Terveyssuolat' sisältävät myös pieniä määriä
radioaktiivista kalium-40-isotooppia.
[[1] ]
Mineraalisuolan keskimääräinen koostumus on 100 grammaa kohden:[Mineraalisuola keskiarvo Fineli, KTL]
Suola kemianteollisuudessa
Suurin osa tuotetusta ruokasuolasta käytetään kuitenkin kemianteollisuuden raaka-aineena. Sitä tarvitaan lähes kaikkien muiden natriumin yhdisteiden, samoin kloorin ja sen yhdisteiden valmistukseen. Esimerkkeinä tärkeistä natriumia sisältävistä tuotteista, joiden valmistukseen sitä käytetään, voidaan mainita saippua ja muut pesuaineet, samoin soodan, jota tarvitaan myös lasi valmistuksessa.
Historia
Suolaa on käytetty säilöntään ja peittämään pilaantuneen ruoan makua. Sillä on käyty paljon kauppaa. Tämän vuoksi se on ollut tärkeä valtioiden
verotuksen kohde.
Aiheesta muualla
Lähteet
Speisesalz
Sel
Natriumklorid
)
)
USGOV.jpg'))
|
Tietoja 
