Ruotsalainen kansanpuolue

Ruotsalainen kansanpuolue, lyhennettynä RKP (, lyh. Sfp), on puolue, joka edustaa pääasiassa Suomen ruotsinkielistä väestönosaa eli suomenruotsalaisia. Puolueen luetaan yleensä kuuluvan poliittiseen oikeistoon. Muihin eduskuntapuoleisiin verrattuna RKP:n ohjelmassa kielikysymykset saavat suurta huomiota, sillä ruotsin kielen vähemmistöaseman puolustaminen on suomenruotsalaisille tärkeä asia. Monissa muissa kysymyksissä RKP on hyvin hajanainen, koska sillä on äänestäjiä pohjalaisista maanviljelijöistä helsinkiläisiin liberalisteihin. RKP:n edeltäjä oli 1880-luvun alusta vuoteen 1906 toiminut Ruotsalainen puolue.

RKP on saanut eduskuntavaaleissa sotien jälkeen kymmenkunta paikkaa, vuoden 2007 vaaleissa yhdeksän. Pienistä eduskuntapuoleista RKP on sikäli ainutlaatuinen, että se on päässyt lähes aina hallitukseen. Se on ollut mukana 41:ssä 66 hallituksesta, mukaan lukien kaikki hallitukset vuodesta 1979 lähtien (2007). Puolueen presidenttiehdokas 2006 oli Henrik Lax.

Eduskuntavaaleihin 2007 RKP osallistui vain neljässä vaalipiirissä: Helsingin vaalipiirissssä, Uudenmaan vaalipiiriä, Vaasan vaalipiirissä ja Varsinais-Suomen vaalipiirissä.

Historia

Svekomanian poliittiseksi ilmentymäksi perustettiin Ruotsalainen puolue, myöhemmin Ruotsalainen kansanpuolue. Kun fennomania oli sivistyksellisesti radikaali, mutta poliittisesti konservatiivinen liike, perustui svekomania pääasiassa liberaalille arvopohjalle.Toivo Nygård-Suomalaisuuden historian kiinnekohtia 'Ruotsalaisuusliike eli svekomania sen sijaan rakensi paljolti liberalistiselle aatepohjalle.' Valtaosa Liberaalisen puolueen jäsenistöstä siirtyi Ruotsalaiseen puolueeseen 1880-luvun aikana.

Eduskuntauudistuksen jälkeen vuonna 1906 pidetyssä Ruotsalaisen puolueen puoluekokouksessa sen nimi muutettiin Svenska Folkpartietiksi. Puolueen tavoitteeksi asetettiin koko ruotsia puhuvan väestön kokoaminen yhteen yhteiskuntaluokkaan katsomatta ja sille hyväksyttiin ohjelma, jossa oli vain puolueen yhtenäisyyden kannalta oleelliset asiat. Tärkeämmäksi teemaksi nousi kielikysymys.

RKP kannattaa markkinataloutta ja vapaata kilpailua. Veronalennukset lisäisivät sen mielestä ihmisten motivaatiota käydä töissä. Ulkopolitiikassa puolue on kannattanut perinteisesti pohjoismaista yhteistyötä. Näkyvin henkilö on ollut Jan-Erik Enestam, joka on toiminut useita vuosia puoluejohtajana ja ministerinä, ensin puolustusministerinä ja sen jälkeen ympäristöministerinä. Ympäristöministerin paikan hän luovutti puolueen nykyiselle puheenjohtajalle Stefan Wallinille. Keskusta luovutti ruotsalaisille myös toisen ministerisalkun.

RKP:n kannatus on seurannut ruotsinkielisen väestönosan osuutta väestöstä niin, että puolue kerää eduskuntavaaleissa ääninä noin puolet ruotsinkielisen väestön lukumäärästä. Suomen väestöstä on ruotsinkielisiä 289 609 henkeä (5,5 %) [1] Tilastokeskus, Suomen väestö 2006.

Politiikka

RKP on perinteisesti kannattanut vahvaa kaksikielisyyttä, pohjoismaalaistyyppistä sosiaaliturvaa, ympäristöasioiden huomioon ottamista ja ruotsinkielisen vähemmistön oikeuksien takaamista ylipäätään. Europarlamentissa RKP kuuluu Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmään. RKP on ollut EU-yhdentymisen kannattaja, mutta ei ole toistaiseksi ottanut kantaa NATO-jäsenyyteen.

Merkittäviä henkilöitä

Nykyisiä poliitikkoja

• Stefan Wallin (puoluejohtaja, ympäristöministeri)
• Jan-Erik Enestam (kansanedustaja, entinen puoluejohtaja)
• Ulla-Maj Wideroos (II valtionvarainministeri)
• Henrik Lax (europarlamentin jäsen)
• Astrid Thors (kansanedustaja, EU- ja maahanmuuttoministeri, entinen europarlamentin jäsen)
• Christina Gestrin (kansanedustaja)
• Nils-Anders Granvik (kansanedustaja)
• Jan D. Oker-Blom (varapuheenjohtaja, Helsingin kaupunginvaltuutettu)
• Roger Jansson (kansanedustaja)
• Pehr Löv (kansanedustaja)
• Mikaela Nylander (kansanedustaja)

Puolueen puheenjohtajat

• Axel Lille (1906–1917)
• Eric von Rettig (1917–1934)
• Ernst von Born (1934–1945 ja 1955–1956)
• Ralf Törngren (1945–1955)
• Lars Erik Taxell (1956–1966)
• Jan-Magnus Jansson (1966–1973)
• Kristian Gestrin (1973–1974)
• Carl Olof Tallgren (1974–1977)
• Pär Stenbäck (1977–1985)
• Christoffer Taxell (1985–1990)
• Ole Norrback (1990–1998)
• Jan-Erik Enestam (1998–2006)
• Stefan Wallin (2006–)

Entisiä ministereitä

• Gustav Björkstrand
• Leo Ehrnrooth
• Ragnar Granvik
• Carl-Olaf Homén
• Sven Högström
• Bertel Lindh
• Nils Meinander
• Torsten Nordström
• Axel Palmgren
• Hjalmar Procopé
• August Ramsay
• Henrik Ramsay
• Elisabeth Rehn
• Julius Stjernvall
• J.O. Söderhjelm
• Grels Teir
• Rolf Witting

Vaalimenestys

Eduskuntavaalit

Vuosi Edustajia Kannatus 1907 24 112 267 12,60 % 1908 24 103 146 12,74 % 1909 25 104 191 12,31 % 1910 26 107 121 13,53 % 1911 26 106 810 13,31 % 1913 25 94 672 13,07 % 1916 21 71 608 9,00 % 1917 21 108 190 10,90 % 1919 22 116 582 12,13 % 1922 25 107 414 12,41 % 1924 23 105 733 12,03 % 1927 24 111 005 12,20 % 1929 23 108 886 11,45 % 1930 20 113 318 10,03 % 1933 21 115 433 10,42 % 1936 21 121 619 10,36 % 1939 18 124 720 9,61 % 1945 14 134 106 7,90 %

Vuosi Edustajia Kannatus 1948 13 137 981 7,34 % 1951 14 130 524 7,20 % 1954 13 158 323 7,88 % 1958 13 126 365 6,50 % 1962 13 140 689 6,11 % 1966 11 134 832 5,69 % 1970 11 135 465 5,34 % 1972 9 130 407 5,06 % 1975 9 128 211 4,66 % 1979 9 122 418 4,23 % 1983 10 137 423 4,61 % 1987 12 152 597 5,30 % 1991 11 149 476 5,48 % 1995 11 142 874 5,14 % 1999 11 137 330 5,12 % 2003 8 128 824 4,61 % 2007 9 126 520 4,57 %

Europarlamenttivaalit

Vuosi	Meppejä	Kannatus
1996	1	129 425	5,75 %
1999	1	84 153	6,77 %
2004	1	94 421	5,7 %

Kirjallisuus

• Svenska folkpartiet genom 100 år: 1906-2006 [Siv Sandberg, (red.)] (Schildt, 2006 ) ISBN 951-50-1631-2 (inb.)

Katso myös

• Axel Lille -mitali (Axel Lille)
• Axel Olof Freudenthal -mitali (Axel Olof Freudenthal)
• Alma Skog -mitali (Alma Skog)

Aiheesta muualla

• Kritiikkiä Rkp:n kielipolitiikasta

Lähteet