Svenska Teatern
Ruotsalainen teatteri () on Helsingissä toimiva ruotsinkielinen teatteri, jonka historia ulottuu 1700-luvulle saakka. Teatterin rakennus sijaitsee Erottajanlla Esplanadin puisto länsipäässä, Etelä- ja Pohjoisesplanadi-katujen välissä.
Historia
Helsingin ensimmäinen teatterirakennus vihittiin käyttöön vuonna 1827. Kyseessä oli pieni puutalorakennus, joka sijaitsi keskellä Esplanadipuistoa hieman nykyistä idempänä. Rakennuksen arkkitehtina toimi saksalainen Carl Ludvig Engel.Teatterin käyttöönoton yhteydessä teatterilla ei ollut omaa, vakituista näyttelijäkaartia, mutta Helsingissä vieraili tuolloin useita kiertueella olevia teatteriryhmiä. Ne olivat useimmiten matkalla joko Pietariin tai poispäin Pietarista. Ennen teatterirakennusta nämä teatteriryhmät olivat esittäneet näytelmänsä vaatimattomissa paikoissa.
Kun Helsingissä nyt oli oikea teatteri, teatterissa käynnistä tuli nopeasti hyvin suosittu ajanviete. Engelin suunnittelemasta teatterirakennuksesta tuli pian ahdas, ja vuonna 1860 vihittiin käyttöön toinen teatterirakennus, joka sijaitsi nykyisen Svenska Teaternin paikalla Erottajalla. Arkkitehtina toimi tällä kertaa G.T. Chiewitz. Tämä teatteri oli kivirakennus, ja ensimmäinen rakennuksessa esitetty näytelmä oli Sakari Topeliuksen ja Fredrik Paciuksen ”Prinsessan av Cypern”. Teatteri vihittiin käyttöön 28. marraskuuta 1860.
Vain kolme vuotta aiemmin vihitty rakennus tuhoutui tulipalossa vuonna 1863. Jälleenrakennustyöt saivat alkunsa lähes heti, ja vuonna 1866 käyttöön vihittiin käyttöön rakennus, jossa Svenska Teatern vielä tänäkin päivänä toimii. Arkkitehtina toimi tällä kertaa venäläinen Nikolai Benois. Vuoteen 1887 saakka teatteria kutsuttiin Nya Teaterniksi (Uusi teatteri), mutta suomenkielisen teatterin perustettua Helsinkiin vuonna 1872 vaihdettiin nimeksi Svenska Teatern.
Svenska Teaternin laajennustyöt käynnistyivät vuonna 1935 Eero Saariseninin ja Jarl Eklund johdolla. Tällöin teatteri sai myös modernin julkisivunsa. Venäläisarkkitehti Benoisin 1860-luvulla luomat salonki ja lämpiö sekä rakennuksen pyöreä osa säilyivät lähes alkuperäisessä kunnossa.
1900-luvun alussa, vielä ennen Suomen itsenäistymistä, teatterin taiteellinen johto koostui lähinnä ruotsalaisista. Myös suuri osa näyttelijöistä tuli Ruotsista. Virallinen päätös siitä, että teatterista tulisi kansallisnäyttämö suomenruotsalaiselle yleisölle tehtiin vuonna 1915. Teatteri siis suomenruotsalaistuisi, ja ammattitaitoisten näyttelijöiden pulaa helpottaisi vuonna 1908 perustettu Svenska Teaterns elevskola, joka koulutti suomalaisia näyttelijöitä.
Svenska Teatern tänään
Svenska Teaternilla on tätä nykyä kaksi näyttämöä, Stora scenen, eli Suuri näyttämö sekä Miniscenen, eli Mininäyttämö. Suuremman näyttämön katsomoon mahtuu noin 500 henkeä ja pienemmän näyttämön katsomoon 127 henkeä. Teatterilla on noin 10 ensi-iltaa vuodessa, ja se tekee yhteistyötä monen kulttuurilaitoksen kanssa. Vakituista henkilökuntaa teatterilla on noin 80.
| Johtaja | Virkavuodet |
|---|---|
| August Arppe | 1919 |
| Nicken Rönngren | 1919–1954 |
| Runar Schauman | 1954–1963 |
| Carl Öhman | 1963–1982 |
| Jack Witikka | 1982–1987 |
| Georg Dolivo | 1987–1996 |
| Lars Svedberg | 1996–2002 |
| Johan Storgård | 2002– |
Aiheesta muualla
