www.all2know.com Google WWW All2know fi
  Etusivu Etusivu | Tietoja Tietoja 
  Navigaatio
» Etusivu
» Artikelkategorier
» Luettelo luetteloista
» Aakkosellinen hakemisto
» Kalenteri
» Arvottu artikkeli
» Muokkaa Aiheesta muualla
Viimeisimmät muutokset: 2007-10-28
  Tänne linkitetyt sivut 
Satanismi
Black metal
Saatana
Black Sabbath
Ville Valo
John Lennon
Noitavainot
Lista linkeistä » Impaled Nazarene
Titus Hjelm
King Diamond
Lista linkeistä » Kristillinen metallimusiikki
The Number of the Beast (albumi)
Kauhuelokuva
Pietarinristi
Trouble
Canon Episcopi
Luokka: Satanismi Okkultismi

Saatananpalvonta

Saatananpalvonta viittaa sellaisiin uskonnollisuuden muotoihin, joissa keskeisessä osassa on juutalais-kristillisilaisenilaisen-islam henkilöidyn pahuuden, Saatanan, palvonta. Usein saatananpalvonnan sakramenttien, riittien ja vertauskuvien on kerrottu perustuvan kristinuskon, erityisesti katolisuuden, vastaavien pilkkaamiseen ja nurin niskoin kääntämiseen. Joidenkin mielestä kristinusko onkin todellisuudessa dualistinen eikä monoteistinen uskonto, ja Saatana sen toinen jumala Jahven lisäksi. Saatananpalvonta lienee enemmän väitetty (muun muassa keskiajan noitavainot, kohu roolipeleistä) kuin todellisuudessa harjoitettu 'uskonto'. Kaikki saatananpalvojat eivät kuitenkaan palvo kristinuskon Saatanaa (tai Saatanaa sellaisena kuin se on Raamatussa), vaan jotkut lahkot (kuten esimerkiksi Joy of Satan), palvovat muiden uskontojen jumalia (esim. egyptiläisiä, sumerialaisia tai kreikkalaisia), jotka he rinnastavat Saatanaan. Monet heistä eivät kuitenkaan mielellään lukeudu saatananpalvojiksi, koska sillä tarkoitetaan yleensä kristinuskon Saatanan palvomista. He kutsuvat itseään mm. teistisiksi satanisteiksi ja henkisiksi satanisteiksi.

Saatananpalvontaa käytetään satanismista erillisenä käsitteenä lähinnä Suomessa. Englannin kielessä saatananpalvonta yhdistetään satanismin sisällä olevaksi ilmiöksi.

Yhdysvalloissa levisi saatananpalvontakohu 1980-luvun alussa. Julkisuudessa epäiltiin, että saatananpalvojat muodostivat laajan renkaan ja jopa 50 000 lasta vuosittain joutui rituaalimurhan uhriksi. Yhtään tapausta ei kuitenkaan pystytty todistamaan, ja kohu vaimeni vähitellen. Suomessa saatananpalvonta nousi otsikoihin niin sanotun Hyvinkään paloittelusurman oikeudenkäynnissä. Kyseessä oli saatananpalvontaan yhdistetty 'rituaalimurha'.

Minkäänlaisen laajan järjestäytyneen saatananpalvontaverkoston olemassaolosta nykyaikana ei ole näyttöä, vaan saatananpalvojiksi tunnustautuvat henkilöt ovat useimmiten yksittäistapauksia, joiden tavallisimpana vaikuttimena on järkytyksen ja pelon synnyttäminen toisissa ihmisissä. Tällaisille henkilöille tyypillisiä itseilmaisun muotoja ovat okkulttisten merkkien piirtely, kuvioiden viiltely ihmisiin ja eläimiin sekä esimerkiksi hautakivien kaataminen. Suurin osa tällaisista saatananpalvojista on ahdistuneita nuoria.

 
1 Julkisuuskuva
2 Tutkimus
3 Kirjallisuus
4 Katso myös
5 Aiheesta muualla

Julkisuuskuva

Saatananpalvonta esiintyy tiedotusvälineissä silloin tällöin, kun esimerkiksi murhien (etenkin paloittelumurhien), hautarauhan häpäisyrikosten ja lasten hyväksikäytön syitä on pyritty etsimään saatananpalvonnasta. Useimpien 'saatananpalvontaan' liittyvien rikosten vaikuttimiksi ovat kuitenkin paljastuneet tarkemmassa tutkimuksessa aivan muut kuin uskonnolliset syyt.

Ehkä eniten kohua aiheuttanut tapaus suomalaisessa saatananpalvontaa käsittelevässä journalismissa on Yleisradion TV 1:n MOT-ohjelmassa esitetty Martti Backmanin dokumentti Saatanalliset Sävelet Aiheesta muualla, joka aiheutti useita kanteluita Julkisen sanan neuvostolle syytettyään virheellisesti mm. rockfestivaaleja, eri artisteja ja wiccoja saatananpalvonnasta.

Suomessa saatananpalvontaa on tuonut julkisuuteen erityisesti nuorisoevankelista Riku Rinne, joka on kirjallisessa tuotannossaan kehittänyt teoriaa laajahkosta saatananpalvojien salaliitosta ja jota on jopa käytetty saatananpalvonnan asiantuntijana niin sanotun Hyvinkään paloittelusurman oikeudenkäynnissä.

Tutkimus

Merja Hermosen uskontotieteen alan väitöskirja Pimeä hehku: Saatananpalvonta ja satanismi 1990-luvun suomalaisessa nuorisokulttuurissa' tarkastettiin 8. huhtikuuta 2006 Helsingin yliopistossa. Suomalaisissa tiedotusvälineissä rakentunutta kuvaa saatananpalvonnasta on tutkinut muun muassa uskontotieteilijä Titus Hjelm vuonna 2005 ilmestyneessä väitöskirjassaan Saatananpalvonta, media ja suomalainen yhteiskunta.

Kirjallisuus

Katso myös

Aiheesta muualla

Tarjoaa Wikipedia, vapaa tietosanakirja. Aiheesta muualla. Kaikki teksti on saatavilla GNU Free Documentation License Aiheesta muualla.