Sahara

Saharasta yleisesti

Sahara sijaitsee Pohjois-Afrikassa Kravun kääntöpiirin leveysasteilla noin 15–33 astetta pohjoista leveyttä. Se rajoittuu Atlanttiin lännessä, Atlasvuoristoon ja Välimereen pohjoisessa sekä Afrikan ja Arabian väliseen Punaiseen mereen idässä. Etelässä Sahara ulottuu Nigerjoen laaksoon ja Sudaniin Sahelvyöhykkeen rajoille.

Sahara luokitellaan erittäin kuivaksi, hyperaridiksiksi autiomaaksi, sillä siellä sataa alle 100 mm, mutta laajoilla alueilla alle 45 mm, joka on Saharan keskisademäärä. Monilla alueilla kasvaa hyvin harvassa pensaita tai aavikkoruohomättäitä, mutta Saharassa on myös lähes täysin kasvittomia dyynikenttiä, ergejä. Vastoin yleistä luuloa Saharasta niitä on kuitenkin vain noin 20 % kokonaispinta-alasta. Saharan keskiosissa on vuoristoista kallioaavikkoa. Suurin osa Saharasta on soran tai kivien peittämää sora- tai kivikkoaavikkoa, jollaista sanotaan arabian kilessä regiksi tai seririksi. Kivitasankoa kutsutaan nimellä hamada, ja se koostuu suurista kivenlohkareista. Saharassa on myös kuivia jokiuomia, wadeja, jotka saattavat tulvia sadeaikaan yli äyräittensä, ja suolatasankoja, jotka ovat kuivuneiden järvien pohjia.

Saharan ilmasto

Saharan ilmasto on mantereinen, kuuma ja erittäin kuiva aavikkoilmasto. Vuoden keskilämpötila on yli +30 °C. Lämpötilan vuorokauden aikaiset vaihtelut ovat suuria, usein yli 30 °C. Lämpö karkaa yöllä nopeasti, koska pilvet eivät heijasta lämpöä takaisin. Talviyöllä voi lämpötila laskea monesti lähelle nollaa tai sen alle, mutta päivällä nousta varjossa (jos sellaista tapaa) yli +50 °C:n, joskus on mitattu +58 °C. Talviyönä voi olla −10 °C pakkasta. Talvi, jolloin lämpötila usein laskee nollan alapuolelle, kestää joulukuusta heinäkuuhun. Aivan hiekan pinnassa voi olla +80 °C, mutta syvemmällä on viileää ja kosteaa. Kuumuuden takia vettä haihtuisi jopa 3 000–4 500 mm, jos sitä riittäisi. Alhainen suhteellinen kosteus, joka on usein 4–5%, lähes aina alle 30 %, lisää haihtumista, mikä puolestaan kuivattaa kasvit.

Saharan yllä on yleensä sateeton korkeapaine, mutta joskus harvoin on Keski-Saharassa todellisia rankkasateita ukkosineen. Kesällä Saharan yllä on intertrooppinen konvergenssi, johon voi liittyä sateita, mikäli Saharan yläpuolinen korkeapaine väistyy. Talviset Välimeren alueen sateet eivät Saharaan asti ulotu. Sademäärä on paikoin hyvinkin alle 50 mm, aina alle 127 mm. 70–100 mm:n sademäärä on Saharassa ylellisyyttä. Keski-Saharassa sataa usein alle 25 mm, idässä jopa alle 5 mm. Jonkun paikkakunnan niukkojen sademäärien vaihtelu on arvaamatonta: yhtenä vuonna 0 mm, toisena 100 mm. Khargassa Egyptissä, kuivalla Saharan osalla, on joskus kestänyt 17 vuotta ilman sadetta.

Varsinkin pohjoisen ja etelän välissä Keski-Saharassa on rankkasateita, jotka täyttävät järvet ja joet. Järvet kuivuvat pian suolatasangoiksi, sillä veden haihtuminen imee alhaalla olevan suolan järven pintaan. Rankkasateiden aikaan Sahara saattaa puhjeta kukkaan, koska hiekassa on kasvien siemeniä. Saharassa puhaltaa monesti hiekkamyrskyjä, joita kutsutaan muun muassa nimellä harmattan. Hiekkamyrsky voi liittyä ukkosmyrskyyn tai syntyä muuten vain auringon lämmittäessä joitain alueita, jolloin ilma nousee ylöspäin. Saharan vuoristoissa Ahaggar, Tassili N’Ajier, Tibesti, Aïr on yleensä hieman sateisempaa ja vähemmän kuumaa kuin muualla.

Saharan asutus

Laajassa Saharassa asuu monia kansoja mm. tuaregeja (berberejä), sahraweja (mm. Länsi-Saharassa) ja maurilaisia, jotka ovat islaminuskoisia sekä afrikkalaisia kansallisuuksia. Saharan suurin kaupunki on Nouakchott, Mauritaniassan pääkaupunki, jossa on noin 881 000 asukasta. Muita Saharan suuria kaupunkeja ovat Tamanrasset Algeria, Timbuktu Malissa, Agadez Nigeriassa, Ghat Libyassa ja Faya Chadissa. Saharan asutus sijoittuu Saharan keitaille (alueille, missä pohjavesi nousee pintaan) ja jokilaaksoihin (Egyptin Niili halkaisee Saharan) ja joillekin vuoristoalueille sekä Saharan laita-alueille.

Saharan rakenne

Saharan kaavamainen rakenne on:

Saharan keskiosassa ovat vuoret
Vuorten reunoilla sora- ja kivitasangot
Ulompana hiekkameret, ergit.

Noin 70 % Saharasta on hammadaa, kalliosta tai suurista, yli 60 mm:n kivistä koostuvaa aavikkoa, johon kuuluu myös harra, laava-aavikko. Sora-aavikot regit ovat ruskeita mutta äärimmillään mustia, tummanpunaisia tai jopa valkoisia.

Vuoristot

Vuoristot muodostavat noin 10–30 % Saharan pinta-alasta.

Ahaggar Etelä-Algeriassa
Tibesti Pohjois-Tshadissa
Tassili n Ajjer (Vars Sahara lännessä, kuiva Egyptin/Libyan autiomaa idässä)
Adrar n Iforas
Aïr

Sora- ja kivikkotasangot

Sora- ja kivikkorasangot (reg, serir, berb. idehan) muodostavat Saharan pinta-alasta 50–70 %.

Tanezfrouti 320 000 km²
Libyan reg 540 000 km²

Hiekka-aavikot ergit

Suuri itäinen erg
Suuri läntinen erg
Tshetsh-erg (Chech-erg)
Majabat al-Koubra (Saharan tyhjä neljännes läntisessä Saharassa).
Bilman erg
Pohjois-Ishadin erg
Ubarin idehan
Murzugin idehan

Saharan kuivimmat alueet

Ohessa mainittu muutamia kuivimpia Saharan alueita. Ne ovat yleensä hiekka-aavikoita.

Libyan aavikko Egyptissä Niilistä länteen.
Idehan Ubari ja Idehan Murzug
Algerian Erg Iguidi ja Erg Chech
Mauritanian ja Malin El Djout
Iso läntinen erg ja Iso itäinen erg Algeriassa.
Ténéré, Bilma Erg
Sudanin luoteisosa
Mauritanian Majabat al Koubra ja Malin Azaouad

Saharan ilmastogeologinen historia

Sahara lienee autiomaana kymmenien miljoonien vuosien ikäinen, mutta varmasti 2,5 miljoonaa vuotta vanha. Alue on ollut ajoittain aavikkoa, ajoittain kosteaa ruohosavannia. Maapallon ilmaston kuivuessa ja kylmetessä viimeisten muutaman kymmenen miljoonan vuoden aikana, on Saharan taipumus aavikoitumiseen lisääntynyt. Tämä liittyy Maan ilmaston yleiseen viilenemiseen ja kuivumiseen pitkällä aikavälillä. Jääkauden ollessa huipussaanaa Sahara oli huomattavasti nykyistä laajempi. Aivan jääkauden päättymisen jälkeisellä kaudella Sahara oli noin 10 400–8 900 vuotta sitten huomattavasti nykyistä kosteampi. Tämän jälkeen ilmasto kuivui, mutta kosteus palasi vielä aaltoillen muutaman kerran. Melko kosteaa oli vielä 5 000 vuotta sitten, jolloin Sahara lienee muistuttanut lähinnä kuivaa savanni. Sahara kuivui nykyiselleen noin 3 700 vuotta sitten.

Sahara laajenee etelään

Sahara on nykyään laajenemassa etelään Sahelvyöhykkeelle, niin on ollut ainakin satojen vuosien ajan. Osa aavikoitumisesta johtuu karjanhoidosta ja viljelystä, jotka tuhoavat dyynien leviämistä estävän pensasarokasvilisuuden. Vilja kuolee kuivuuskausina jos kastelua ei saada, ja dyynit lähtevät liikkeelle.