Historia
- Pääartikkeli: Saint Vincentin ja Grenadiinien historia
Kristofer Kolumbus kävi Saint Vincentissä
1498.
Karibit hallitsivat näitä saaria 1700-luvulle asti estäen eurooppalaisten asettautumisen niille. Karanneita tai haaksirikkoutuneita afrikkalaisia orjia tuli maihin Saint Vincentiin ja meni karibien kanssa naimisiin. Näin syntyi uusi kansa 'mustat karibit' eli garifuna.
Vuodesta 1719 alkaen ranskalaiset perustivat plantaaseja joissa kasvattivat orjatyövoiman avulla kahviaa, tupakka, indigoa, puuvillaaa ja sokeriruoko. Maailmanpolitiikan vaiheiden mukaan siirtomaaisännyys vaihtui ranskalaisilta briteille ja takaisin, mutta lopulta saaret vakiintuivat brittien siirtomaaksi 1783. Itsenäisyys kasvoi vähitellen erilaisten valtiomuotojen kautta itsenäiseksi Kansainyhteisön jäseneksi vuoteen 1979 mennessä. Ison-Britannian siirtomaa Saint Vincent sai sisäisen itsehallinnon 1969 ja itsenäistyi 1979.
Politiikka
- Pääartikkeli: Saint Vincentin ja Grenadiinien politiikka
Saint Vincent ja Grenadiinit on parlamentaarinen demokratia, joka kuuluu
Kansainyhteisöön.
Ison-Britannian hallitsija, eli Kuningatar
Elisabeth II on valtion päämies, jota edustaa saarella
kenraalikuvernööri. Kenraalikuvernöörin valta on enemmän symbolista, ja todellisuudessa valta on parlamentilla. Parlamentissa on 15 viiden vuoden välein äänestettävää kansaedustajaa ja 6 nimitettyä senaattoria.
Maalla ei ole omaa virallista armeijaa, mutta poliisilla on käytänössä pieniä puolustusvoimia vastaava erikoisjoukkoyksikkö.
Saint Vincent ja Grenadiinit on CARICOMin ja OECSin täysjäsen.
Hallinnollinen jako
Hallinnollisesti Saint Vincent ja Grenadiinit on jaettu kuuteen kuntaan, joista viisi on Saint Vincentin saarella. Kuudes kunta kattaa koko Pohjos-Grenadiinit. Pääkaupunki
Kingstown sijaitsee Saint Georgen kunnassa, joka on koko maan hallinnollinen keskus.
Kunnat ovat: Charlotte, Grenadines, Saint Andrew, Saint David, Saint George ja Saint Patrick.
Maantiede
- Pääartikkeli: Saint Vincentin ja Grenadiinien maantiede
Saint Vincent ja Grenadiinit koostuu pääsaari Saint Vincentista ja saariryhmä
Pohjois-Grenadiineista. Saint Vincent on vuoristoinen ja tuliperäinen, jonka korkein huippu, La Soufrière (1 234 m), on yhä aktiivinen tulivuori.
Vuonna
1902 La Soufrière purkautui surmaten noin 2000 ihmistä. Saint Vincentin vastakkaiset rannat ovat hyvin erilaiset: tuulenpuoleinen ranta on jyrkkä ja kivikkoinen, kun suojanpuolella on sileä hiekkaranta pienine poukamineen. Saaren itäosissa on jokia ja tiheää metsää. Pohjois-Grenadiineista suurin osa korallisaaria. Merkittäviä jokia ei maassa ole.
Saaristolla on pasaatituulien leudontama trooppinen ilmasto.
Talous
- Pääartikkeli: Saint Vincentin ja Grenadiinien talous
Maatalouspainoitteisessa maassa
banaani on merkittävin viljelyskasvi. Banaanin ohella toinen merkittävä vientituote on
arrowjuuren tärkkelys. Turismin merkitys on kasvussa, mutta maassa on työttömyysaste 35-40%. Erilaiset teolliset kokeilut pääosin epäonnistuneet, ja työssäkäyvistä vain viidennes saa elantonsa teollisuudesta. Monet elävät omavaraistaloudessa.
Merkittävimmät vientituotteet
Väestö
, Lähde
FAO:n tilastot. Asukkaita x 1000.]]
- Pääartikkeli: Saint Vincentin ja Grenadiinien väestö
Saint Vincentin ja Grenadiinien väestöstä 95% asuu Saint Vincentillä. Väestöstä 82% on afrikkalaista alkuperää, 14% sekaväestöä ja loput 4% alkuperäisasukkaita, eurooppalaisia ja itäintialaisia kansoja.
Kulttuuri
- Pääartikkeli: Saint Vincentin ja Grenadiinien kulttuuri
Kingstownin kaupungin länsipuolella on Fort Charlotten linnoitus, joka on nimetty Yrjö III:n vaimon mukaan. Linnoitus on rakennettu 1806.
Saarten muina arkkitehtoonisina matkailukohteina mainitaan kolme kirkkoa: Pyhälle Yrjänäölle omistettu anglikaaninen katedraali 1800-luvun alkupuolelta, katolinen katedraali vuodelta 1823 ja metodistien kirkko, jossa on hienot urut ja lasimaalauksia.
Kansanomaisempi kulttuuri on esillä Kingstonin markkinoilla, missä myydään paikallisten ruokatarvikkeiden lisäksi käsiteollisuuden tuotteita. [ Turismisivut ]

Saint Vincent ja Grenadiinit satelliittikuvassa
Lähteet