Barokkisarja
1600-luvulla Ranskassa kehittynyt barokkisarja koostui alun perin osista allemande, courante, sarabande ja gigue, vaikka sarjan kokoonpano ei koskaan täysin vakiintunut. Erityisesti saksalaiset säveltäjät usein liittivät sarjan alkuun overtyyrin tai preludin. Tämän muotoista teosta kutsutaan 'overtyyrisarjaksi' (joskus myös vain 'overtyyriksi'). Tämän lisäksi sarjaan liitettiin usein myös muita tansseja, kuten menuetteja, aireja, gavotteja tai bourréeta. Nämä lisätanssit esitettiin tavallisesti alternativement, eli ensimmäinen kahdesta tanssista kerrattiin toisen tanssin jälkeen.
Kaikki barokinajan merkittävät säveltäjät ovat säveltäneet sarjoja, esim, Bach, Händel ja Telemann.
Barokin muuttuessa klassismin ajaksi 1700-luvun puolen välin jälkeen sarjamuoto jäi pois muodista ja korvaantui sinfonialla ja konsertolla.
Myöhempi käyttö
1800-luvulla alettiin uudelleen käyttää termiä
sarja, mutta sillä tarkoitettiin suuremmasta teoskokonaisuudesta (esim.
oopperasta tai
baletista) eriytettyä orkesteriteosta, pienempimuotoisia temaattisesti toisiinsa liittyviä sävellyksiä (esimerkiksi
Sibeliuksen Karelia-sarja) tai tarkoituksellisesti vanhaan muotoon sävellettyjä sarjoja, kuten esimerkiksi Claude Bollingin
Sarja huilulle ja jazz pianolle.
Ääninäytteet