Seksualitet
Sexualität
Sexualité humaine
Seksualitet
Sexualitet
Seksuaalisuuden muodot vaihtelevat paljon eri lajeilla. Seksuaalisen aktin tarkoituksena on aina koiraan ja naaraan sukusolujen kohtaaminen ja yhdistyminen, mutta melkein kaikki muu voi vaihdella eri lajien kohdalla. Usein seksuaalista kanssakäymistä tapahtuu vain johonkin tiettyyn aikaan vuodesta olevana kiima-aikana. Joillakin eläinlajeilla, kuten apinoilla, seksuaalisuudelle on syntynyt myös muita tehtäviä kuin suvunjatkaminen. Jotkut apinalajit saattavat esimerkiksi rauhoittaa toisensa konfliktitilanteessa hieromalla toistensa sukuelimiä. Varsinkin ihmisillä ja kääpiösimpansseilla eli bonoboilla on seksuaalisella kanssakäynnillä tärkeä osuus myös sosiaalisten suhteiden ylläpidossa.
Seksuaalisuuden harjoittamiseen liittyy monilla kehittyneemmillä eläimillä, kuten ihmisillä, mielihyvän saamista, samaan tapaan kuin ravinnon nauttimiseen. Tämän mielihyvän tarkoitus on taata, että yksilöt jatkavat sukuaan - samaan tapaan, kuin ravinnon nauttimisesta saatu mielihyvä kannustaa hankkimaan tarpeeksi ravintoa. Toisaalta seksuaalisuuteen voi liittyä myös väkivaltaisia piirteitä. Seksuaalisuuden harjoittaminen voi olla kivuliasta, ja se voi aiheuttaa negatiivisia reaktioita pariintumiskumppania kohtaan. Ainakaan useimmilla eläinlajeilla seksuaalisuuden harjoitus ei perustu kiintymykseen toista osapuolta kohtaan vaan tapahtuu seksuaalisen vietin ajamana.
Ihmisten kohdalla suhtautuminen seksuaalisuuteen on vaihdellut suuresti eri kulttuureissa. Joissakin kulttuureissa seksuaalisuutta ja siihen liittyviä asioita on pidetty lähes tabuna, ja seksuaalisuuden harjoittaminen on sallittu ainoastaan suvunjatkamiseen tietyissä tarkoin määritellyissä olosuhteissa. Toinen ääripää (joka esiintyy monilla keräilijä-metsästäjä kulttuureilla sekä paikoin modernissa yhteiskunnassa) on mahdollisimman vapaa seksuaalisuuden harjoittaminen. Tällöin seksuaalisuuden harjoittaminen nähdään ensisijaisesti nautinnon lähteenä.
Tieteellinen tutkimus on osoittanut, että seksuaalisuuden kehittymistä niin ihmisillä kuin eläimilläkin ohjaa paljolti sikiönkehityksen aikana saatu hormonimäärä. Myös tiettyjen sukupuolisesti aktivoituneiden geenien arvellaan liittyvän asiaan. Tästä syystä luullaan, että poikkeukselliset kehitysolot tuottavat ajoittain yksilöitä, joilla seksuaalinen kiinnostus suuntautuu pääasiallisesti omaan eikä vastakkaiseen sukupuoleen. Vaikka tällainen poikkeama ymmärrettävästi ei edistä suoraan lajin lisääntymistä, on tällainen seksuaalinen variaatio niin yleistä, että jotkut ovat esittäneet sen palvelevan jotakin muuta yhteisön selviämistä edistävää tarkoitusta.
Seksuaalisuus ei tarkoita – varsinkaan ihmisen kohdalla – pelkästään seksiä, vaan siihen kuuluu myös monenlainen kanssakäyminen vastakkaisten (tai joskus saman) sukupuolen edustajien välillä (kuten esimerkiksi suuteleminen ja paijaaminen).
