Centrisme
Centrism
Tavallisimmin, tämä on näkyvissä totutun oikeisto-vasemmisto-akselin keskivaiheilla, jossa vasemmistolaisen ja oikeistolaisen tavoitteenasetannan välillä on keskitien ratkaisut: sosiaali-, talous- ja veropolitiikassa kompromissi oikeiston ajaman yksityistämisen, verojen pudottamisen ja sosiaalietuuksien voimakkaan kaventamisen, ja toisaalta vasemmiston tavoitteleman omaisuuden sosialisoinnin, kaikkien ruokkimisen sosiaaliavustuksilla, ja julkisen vallan laajan holhouskoneiston välillä.
Mutta tietysti myös esimerkiksi liberalismin ja arvokonservatismin välillä, eli kompromissina arvoliberaalien ajamien pitkälle menevän yksilönvapauden, henkilökohtaisen päätäntävallan, ja kulttuuriradikalismin, ja toisaalta taantumuksellisten ja arvokonservatiivien tavoitteleman yhteen muottiin sovittamisen, uskonnollisen vallan, kiihkeän kansallismielisyyden (ml asevelvollisuus), ynnä alkoholi-, huume-, homo-, ateismi-, prostituutio- ja sananvapauskielteisyyden välillä.
Sentrismi (eli jonkinlainen poliittinen 'keskustalaisuus') on tärkeää nimenomaan sen takia, että valtaosa väestöstä (erityisesti sellaiset joita yhteiskunnalliset kysymykset eivät suurestikaan kiinnosta) haluavat useimmissa asioissa maltillisuutta ja sovitteluratkaisuja, haluavat mieluummin vähän kaikkea kuin juuri mitään täyteen mittaan saakka. Monesti maltilliset, sentristiset poliittiset kannat vetoavat suuriinkin äänestäjämassoihin. Useimmat poliitikot katsovat tarvitsevansa tämän nk vitaalisen keskustan ääniä.
Niinpä eri vaiheissa useat puolueet, todellisesta poliittisesta profiilistaan huolimattakin, ovat omaksuneet keskustalaisen nimen tai julistavat kuuluvansa poliittiseen keskustaan.
Sentrististä politiikkaa julistavat poliitikot eivät tyydytä puolueidensa monia idealistisia jäseniä. Ja politiikan asiantuntijat ja tarkkailijat usein pitävät sentristejä opportunisteina, populisteina tai arvoiltaan epämääräisinä. Ja sentristisillä kannanotoillaan poliitikot näyttävät poliittisissa väittelyissä ja vastakkainasetteluissa niin samalla kannalla olevilta kuin kilpailevien puolueiden poliitikot ja kannanotot, että äänestäjät eivät näe eroa niiden välillä, vaan sitten antavat ääniään enemmänkin vaikutelmien, ulkonäön ja persoonan perusteella.
Vertailtavaa
