Historia
Sui-dynastiaan saakka nykyisen Shanghain nimi oli Huating (
yksink: 华亭镇,
perint: 華亭鎮,
pinyin: huátíng zhèn). Siitä Song-dynastianan saakka se oli Songjian-piirikunta
Suzhou kaupungista, ja sai sitten nykyisen nimensä.
Shanghain kaupungin katsotaan saaneen alkunsa kaupunginmuurien rakentamisesta 1553. Merkittävä kaupunki siitä tuli kuitenkin vasta 1800-luvulla, eikä siellä siten ole juurikaan historiallisia muistomerkkejä, toisin kuin muissa Kiinan kaupungeissa.
Britit ryöstivät Shanghain ensimmäisessä oopiumisodassa, ja sitä seuranneessa rauhansopimuksessa Shanghai avattiin ulkomaalaisille.
Taiping-kapinan aikana Shanghaissa oli oma kapinansa, tikarikapina. Taiping-valtio yritti myös vallata Shanghaita, mutta siellä olleet ulkomaalaiset joukot torjuivat hyökkäyksen.

Shanghain taistelu toisessa maailmansodassa
Japani sai merkittävästi valtaa Shanghaissa Kiinan-Japanin sodan (1894-1895) seurauksena, ja rakensi sinne ensimmäiset tehtaat. Pian alkoivat muutkin ulkomaat panostaa Shanghaihin. Toisen maailmansodan aikana Euroopasta siirtyi suuri joukko pakolaisia Shanghaihin, joka oli tuolloin ainoa ehdoitta juutalaisia vastaanottava kaupunki maailmassa.
Shanghaista tuli Kaukoidän merkittävin talouskeskus. Pohjoisen sotaretkensä yhteydessä Guomindang, joka oli tuolloin liittoutunut kommunistien kanssa, järjesti teurastuksen saavuttuaan Shanghaihin, jossa paikallinen työväenliike oli ottanut vallan jo ennen heidän saapumistaan. Tämä johti GMD:n ja kommunistien eroon. Kiinan tasavalta teki Shanghaista erityiskaupungin 1927 ja itsehallinnollisen kunnan toukokuussa 1930. Japanilaiset valtasivat Shanghain 1937 ja pitivät sitä hallussaan antautumiseensa saakka 1945.
Suurin osa ulkomaalaisista yrityksistä siirsi toimistonsa Shanghaista Hongkongiin kommunistien otettua vallan 1949. Shanghaissa keskityttiin tuon jälkeen teollisuuteen.
Kiinan talousuudistukset eivät heti tuoneet Shanghaihin suurta talousmullistusta, sillä kehitys keskittyi etelään, erityisesti Guangdongin provinssiin. 1990-luvulla presidentiksi noussut Shanghain entinen pormestari Jiang Zemin kuitenkin panosti voimakkaasti Shanghain kehitykseen, jotta siitä syntyisi jälleen portti sijoituksille Kiinaan.
Maantiede

Pudong, Huangpun toiselta puolelta katsottuna
Shanghai sijaitsee Huangpu-joen varrella, lähellä
Jangtse-joen suuta. Shanghai on Kiinan suuri ja tärkein satamakaupunki.
Huangpu-joki jakaa Shanghain kaupungin kahteen eri osaan joita kutsutaan nimillä Puxi ja Pudong.
Puxi on vanha Shanghain keskusta jossa sijaitsevat mm. Kansan aukio ja Shanghain kaupunginmuseo. Puxi on kehittyvää aluetta josta raivataan jatkuvasti vanhoja rakennuksia uusien pilvenpiirtäjien tieltä. Puxin kaupunginosassa on myös Bund, rantakatu jonka varrella vartioivat eurooppalaisen porvariston rakentamat ranskalais-, saksalais- ja britannialaisvaikutteiset kivitalot. Bundin siirtomaarakennukset ovat merkki sosialismia edeltäneeltä ajalta, jolloin Huangpu-joki oli vilkas kauppareitti.
Pudongin puoli on ennen 1990-lukua ollut hyvin eristäytynyt ja vähäliikenteinen alue, jossa asui Shanghain köyhälistöä. Alueella oli jopa viljelysmaita. Pudongin alueen erotti Puxin vilkkaasta keskustasta kaupungin läpi virtaava joki, jonka saattoi ylittää lähinnä joella liikennöivien lauttojen avulla. Kun Huangpu-joen alitse rakennettiin tunneli liikennöintiä varten, myös Pudong alkoi kehittyä huimaa vauhtia. Nykyisin Shanghain kansaninvälinen lentokenttä sijaitsee Pudongin puolella samoin kuin shanghailaisten ylpeys, yksi maailman korkeimmista rakennuksista, Oriental Pearl Tower. Pudong on kasvukeskus, jossa sijaitsee paljon turisteja varten rakennettuja hienouksia, suuri määrä liikehuoneistoja ja Shanghain ylellisimmät hotellit.
Talous

Nanjing Lu on yksi maailman vilkaimmista ostoskaduista
Shanghain talous kasvaa hurjaa vauhtia, noin 12 prosenttia vuodessa. Shanghai on nykyisin Kiinan kehittynein kaupunki, jonne nousee jatkuvasti uusia pilvenpiirtäjiä. Sen
bruttokansantuote henkeä kohden on 13. korkein Kiinan 659:stä kaupungista.
Hongkongin siirryttyä Kiinan kansantasavallalle vuonna 1997 Shanghai on kasvattanut merkitystään rahoitus- ja pankkimaailmassa. Shanghain etuna on korkeasti koulutettu työvoima.
Shanghai ylläpitää erityistalousalueita, joilla yrityksille myönnetään veroetuja. Shanghai on yksi teknologiayrityksien suosituista toimipaikoista, ja alueella on kasvamassa Piilaakson kaltainen keskittymä.
Väestö

Katukuvaa
Vuonna 2003 rekisteröity väestömäärä oli 13,42 miljoonaa. Kaupungissa asuu ja työskentelee tämän lisäksi epävirallisesti yli 5 miljoonaa ihmistä, joista noin neljä miljoonaa väliaikaisesti. Keskimääräinen eliniän odote vuonna 2003 oli Shanghaissa 79,80 vuotta: miehillä 77,78 ja naisilla 81,81.
Kieli
Arkikielessä paikalliset käyttävät Shanghain murretta, joka on yksi
wu-kiinan murteista; virallinen kieli on
mandariini. Paikallinen murre ei ole ymmärrettävissä kumpaakaan suuntaan mandariinin kanssa. Murre on erottamaton osa shanghailaista identiteettiä, mutta lähes kaikki alle 50-vuotiaat shanghailaiset puhuvat myös mandariinia sujuvasti. Alle 25-vuotiaat ovat olleet kosketuksessa
englantiin.
Kulttuuri

Buddhalainen temppeli
Muiden kiinalaisten stereotypiat shanghailaisista liittyvät yleensä vaateliaisuuteen, ylimielisyyteen ja muukalaispelkoisuuteen. Samalla shanghailaisia kuitenkin ihaillaan heidän yksityiskohtien huomioimisen, sanansa pitämisen ja ammattimaisuutensa vuoksi.
Monissa Kiinan maakunnissa uskotaan shanghailaisten aviomiesten olevan hyvin alistuvaisia vaimojensa tahtoon. Käsityksessä lienee perää, ja aviomies yleensä huolehtii samaan aikaan ruuanlaitosta, talon hoidosta ja monista muista rooleista. Vielä nykyäänkin tämä käsitys tulee ihmisille mieleen Shanghaista ensimmäisten asioiden joukossa.
Uudet siirtolaiset tulevat Shanghaihin eri puolilta Kiinaa, eivät puhu paikallista murretta ja siten ovat pakotettuja käyttämään mandariinia lingua francana. Kasvava rikollisuus, roskaaminen, häiritsevä kerjäys ja infrastruktuurin (erityisesti julkisen liikenteen ja koulujen) ylikuormitus yhdistetään uusiin siirtolaisiin, joita pelkästään vuonna 2003 tuli kaupunkiin peräti 3 miljoonaa. Tämä on luonut pahaa mieltä ja muukalaisvastaisuutta shanghailaisten parissa. Uudet siirtolaiset huomataan helposti ja he joutuvat usein tahallisen tai tahattoman syrjinnän kohteeksi. Tämä lisää väärinkäsityksiä ja ennakkoluuloja shanghailaisten ja Jangtsen alasuiston ulkopuolella asuvien välillä.
Aiheesta muualla