Sielu

Sielu on nimitys, jota käytetään ihmisen ja joskus muunkin (elollisen) olennon väitetystä tajuisesta, henkisten toimintojen ja ilmiöiden ylläpitäjänä toimivasta aineettomasta puolesta, joka usein käsitetään itsenäiseksi olioksi ja jonka monissa uskonnoissa ajatellaan lähtevän ruumiistassassa kuolema ja jatkavan olemassaoloaan. Aiemmin sana sielu oli myös tieteellisessä käytössä (psykologiaa kutsuttiin ”sielutieteeksi”), mutta nykyään sielu on useimmiten yksinomaan uskonnollinen käsite.

Sielu-käsitteellä on tiettyjä yhtäläisyyksiä nykyisen psykologian ja mielenfilosofian mieli-käsitteen kanssa. Varsinkin useat uskonnolliset perinteet kuitenkin katsovat sielun olevan kuolematon ja lisäksi mahdollisesti olleen olemassa ennen sen liittymistä ruumiiseen. Muun muassa materialismi ja yleensä ateismi eivät hyväksy tällaisen sielun olemassaoloa.

Historiaa

Alkuperäisen käsityksen mukaan sielu oli elämänvoiman antajana ilmann tai höyry tapainen, hienoaineinen olento. Raamatun mukaan sielu on ruumiista ja hengestä muodostuva kokonaisuus.1. Moos. 2:7. Sielu on siinä synonyymi elävälle olennolle. Muun muassa Platon, monet keskiajan kristilliset teologit sekä René Descartes katsoivat, että sielu oli väliaikaisesti ruumiiseen yhdistynyt aineeton, oleellinen osa ihmisyksilöä. Descartes tunnetaan juuri dualismistaan, joka oletti, että sielu ja ruumis ovat erillisiä mutta keskinäisessä vuorovaikutuksessa, sekä itsenäisen, ajattelevan mielen eli sielun olemassaolon todistuksistaan (cogito ergo sum). Muun muassa Gottfried Leibniz katsoi, että sielu on ihmisten varsinainen olemus ja ruumis vain sen ilmiö.

Aristoteleelle sielu oli yksinkertaisesti ruumiin eläväksitekevä muoto, jolla ei ollut ruumiista itsenäistä olemassaoloa. Hänen mukaansa ihmisten lisäksi myös kasveilla ja eläimillä oli alempitasoiset sielunsa. Jo stoalaisille ja epikurolaisille sielu oli täysin aineellinen, mutta päinvastoin kuin Aristoteles, he katsoivat sen olevan silti ruumiista erillinen.Sihvola 1999, s. 92. Suurin osa nykyfilosofeista kieltää aineettoman sielun olemassaolon kokonaan.Swinburne 2005, s. 886. Nykyaikaista materialismia, joka katsoo sielun olevan vain aivojen ja muiden elinten toiminnan tuote, kehittivät muun muassa Thomas Hobbes, Paroni d'Holbach ja Ludwig Büchner. Sieluun aiemmin liitettyjä ilmiöitä tutkitaan nykyisin mielenfilosofiassa (mieli-ruumis -ongelma).

Kirjallisuutta

Katso myös

• Egyptiläinen sielu
• Mieli
• Mielenfilosofia
• Pneuma
• Psyyke
• Tietoisuus

Lähteet

• Sihvola, Juha (1999): ”Hellenistinen filosofia: epikurolaisuus, stoalaisuus ja skeptisismi”, teoksessa

• Swinburne, R. G. (2005): ”Soul”, teoksessa

Viitteet

Aiheesta muualla

• Stanford Encyclopedia of Philosophy: Ancient Theories of Soul