Sielulintu oli sielun koti ja vertauskuva monille itämerensuomalaisille
pakanoille. Lintu ehkä toi sielun syntymässä, ja vei sen kuoleman hetkellä. Joidenkin perinteiden mukaan nukkuessa oli hyvä olla lähellä puusta veistetty sielulintu, joka pitäisi huolta sielusta unen aikana, ettei se lähtisi omille teilleen. Sielulintuja käytettiin
Karjalassa vielä 1900-luvulla. Ihmisen kuoltua hänen puinen sielulintunsa laitettiin
ortodoksisen hautaristin yläpuolelle. Tällaisia hautaristejä on vielä olemassa.