Sika

Sika (Sus scrofa tai Sus domesticus) on euraasialaisperäinen, villisiasta kesytetty sorkkaeläin, jota käytetään yleisesti lihan ja usein myös nahanaa tuotantoon. Sian uskotaan olevan koira älykkäämpi eläin, ja joitakin sikoja pidetään lemmikkieläiminä (ks. minisika).

Sika on hyvin sosiaalinen eläin, ja se viihtyy laumassa. Sian poikanen on nimeltään porsas eli possu. Puhekielessä porsasta käytetään usein sian synonyyminä. Porsaat voidaan vieroittaa emästään eli emakosta 21 päivän ikäisenä mikäli siihen on tarvetta, kuitenkin mieluiten vasta 28 päivän ikäisenä.

Sika maataloudessa

Sika on kotieläin, ja sitä pidetään lihan tuotantoon sopivana eläimenä. Sian pitopaikka on karsina, sikojen ulkoilualue on lätti ja sikojen pitopaikkana käytettävää rakennusta kutsutaan sikalaksi. Sian pitopaikan täytyy olla riittävän tilava, valoisa, turvallinen, toimia suojana, ilmastoitu ja tyydyttää sian tarpeet. Sian tarpeisiin kuuluu maan kuopsutus eli maaperän penkominen kärsällä.

Sialla on oltava karsinassa makuu-, ruokinta- ja ulostusalueet. Lainsäädäntö määrää sioille mahdollisuuden seisoma- ja makuutiloihin luonnollisessa asennossa. Makuualueen on oltava kuiva ja puhdas. Sika on muutenkin hyvin siisti eläin, ja jos se saa elää tilavassa karsinassa, tekee se tarpeensa vain tiettyyn kohtaan. Usein tehdasmaisissa ja ahtaissa suursikaloissa sika ei pääse toteuttamaan lajilleen ominaisia taipumuksia, kuten maan tonkimista kärsällään tai pitämään elintilaansa puhtaana. Sioilla ei ole toimivia hikirauhasia ihossaan, jonka vuoksi niiden kyky johtaa vettä ja tätä kautta lämpöä iholtaan on heikentynyt. Tämän vuoksi siat säätelevät ruumiinlämpöään pääasiassa käyttäytymisellään.[1]

Ennen vanhaan maatiaissikoja kasvatettiin vapaina, ja ne saivat asua ulkona aidatulla alueella maatalon pihapiirissä ja lähimetsässä. Siat olivat karvaisempia ja kestivät paremmin kylmää kuin nykyiset, lähes karvattomiksi jalostetut siat. Lämmittely- ja nukkumissuojaksi niillä oli olki- tai heinäkasoja, joihin ne kaivautuivat. Luontaisesti siat syövät juuria, marjoja, sieniä ja kasvien osia, eivätkä ne kesäaikaan tarvinneet juuri muuta lisäruokaa kuin ihmistalouden ruoan tähteitä. Talousporsaaksi sanottiin kotitaloudessa elävää sikaa, joka asui sisätiloissa usein vain pikkuporsaana. Sitä ruokittiin ja lihotettiin, kunnes se teurastettiin jouluksi.

Sika on kaikkiruokainen. Sian ruokavalioon kuuluvat kasvirehut, kodin ruokajätteet ja ostorehut. Sikojen ruoka suunnitellaan ja ruokinta hoidetaan tarkasti, jotta sikojen kasvu ja lihan rasvapitoisuus toteutuvat oikein. Nykyään sika jalostaa erityisesti elintarviketeollisuuden ihmisravinnoksi suoraan kelpaamattomia sivutuotteita aminohappokoostumukseltaan monipuoliseksi valkuaiseksi. Sikaloissa ovat erikseen emakot, jotka tuottavat porsaita. Emakkojen hedelmöittämiseen käytetään joko keinosiemennystä tai omaa karjua (urossika). Lihasiat kuljetetaan teurastamolle noin puolen vuoden ikäisenä. Suomessa teurastetaan vuosittain yli kaksi miljoonaa sikaa.

Sian lanta on erinomainen viljelysmaiden lannoitusaine. Nykyään lanta levitetään pellolle erityisellä lannanlevittimellä, joka on traktorionin liitetty lietesäiliö, mistä liete ruiskutetaan pelto. Hajuhaittojen vähentämiseksi pelto kynnetään heti lannan levittämisen jälkeen.

Sianliha

Sianliha on siasta valmistettu ruoan raaka-aine. Teurastetun sian perushinta on 1 509,390 euroa tonnilta. Se koskee vakiolaatuisia E-luokan ruhoja, joiden paino on 60–120 kg, ja R-luokan ruhoja, joiden paino on yli 120 kg. Euroopan unionissa hinta määrätään neuvoston asetuksella.

Sianlihatuotteiden tuontiin EU:n ulkopuolelta ei vaadita vakiotuontitodistusta.

Kesysian ja villisian ero

Kesysialla on keltarauhasia 17, kun taas villisialla 5. Sikiövaiheessa kuolee kesysialla 30 % sikiöistä, ja vastaava luku on 13 % villisialla. Kesysian tiineysaika vaihtelee 114 ja 116 päivän välillä. Villisian tiineys kestää keskimäärin 119 päivää. Pahnuekoko on villisialla on noin 4–6 porsasta ja kesysialla kaksinkertainen eli 12 porsasta. Villisika tuottaa yhden pahnueen kerran vuodessa ja se porsii kevätkesällä. Näin se turvaa porsaille ravinnon ja paremmat olosuhteet. Kesy sika porsii ympäri vuoden ja tuottaa vuoden aikana noin 2,3 pahnuetta. Sika ja villisika risteytyvät keskenään.

Sika uskonnossa

Islam ja juutalaisuus määrittelevät sian saastaiseksi eläimeksi, jonka syöminen on kiellettyä. Kristinuskossa adventisteilla on käsitys, jonka mukaan tietyt ruuat – mukaan lukien sika – ovat epäpuhtaita. Sianlihan syönnin kieltämisen historiallisena taustana uskotaan olevan trikiini-loinen, joka usein saastutti sianlihaa. Trikiini voi tarttua ihmiseen huonosti kypsennetyn lihan välityksellä.

Sianliharuokia

• kinkku
• kankku
• pekoni
• grillikylki
• läskisoosi
• makkara
• sianpääsyltty
• silava
• korvat

Kirjallisuutta

• Markku Haapio: Sikapossu, Otava 2004; kirja käsittelee aihetta sekä ruokareseptien että kulttuurihistorian kannalta.

Aiheesta muualla

• Webortaasi sian elämästä siemennyksestä teurastukseen