Silakka eli haili (Clupea harengus membras) on Itämeressä elävä silliinn alalaji. Silliin verrattuna silakka on pienempi ja vähärasvaisempi. Se liikkuu parvissa. Ulkonäöltään silakan voi sekoittaa kilohaili, mutta tuntomerkit lajien erottamiseksi on helppo oppia. Silakka on tavallisesti 14–18 cm pitkä, joskus jopa 30–35 cm. Poikaset kasvavat ensimmäisen kesänsä aikana 8–10 cm pitkiksi. Suomen suurin silakka on vuodelta 1959 ja painoi 1 050 g. Normaalikokoinen silakka painaa 30–90 grammaa.
Silakka on saalismäärältään Suomen tärkein kala. Kaikista pyydetyistä kaloista silakan osuus on noin 60 %. Sitä pyydetään nykyisin pääasiassa troolaamalla. Ammattikalastajien vuotuinen saalis on n. 100 miljoonaa kiloa, joista suurin osa menee rehuksi turkistarhoille ja lohenkasvattamoille. Ruokakalana silakka on edullinen ja ravinteikas.
Silakalla on eri aikaan kutevia populaatioita. Osa kutee alkukesällä, osa syksyllä. Kevätkutuinen silakka on Suomen vesillä yleisempi. Silakka kutee suurissa parvissa aivan matalikosta jopa kymmenen metrin syvyyteen, kunhan paikka on kovapohjainen, soran, hiekan ja kasvillisuuden peitossa. Mäti takertuu alustaan. Poikaset kuoriutuvat parin viikon päästä.
Silakka syö planktonia joten sitä on turha pyytää syötillä. Litkalla niitä sen sijaan saa varsinkin keväällä, jolloin mm. Helsingin silloilla voi nähdä useita silakanonkijoita.
Suolasilakka, savusilakka ja hiilisilakka ovat osa suomalaista ruokaperinnettä. Silakkalaatikko on katoamassa ruokavalikoimasta.
Ruotsalaisten perinneherkkua hapansilakkaa saattaa tottumaton kammoksua sen erikoisen ja voimakkaan hajun vuoksi.
Aiheesta muualla
