Simanalassa asuu noin 250 henkeä. Simanala on kaikin puolin elinvoimainen kylä, vaikka sijaitseekin eteläsavolaisessa pikkukunnassa. Vuonna 2003 se valittiinkin Etelä-Savon vuoden kyläksi.
Simanalan elinkeinorakenne on muuttunut viime aikoina rankasti. Enää vain muutamat tilat tuottavat maitoa, kun aiemmin lähes joka talossa oli lypsykarjaa. Nykyaikana kylällä toimii autokorjaamo, hautaustoimisto, hunajatila, kaivuriurakointia, kalastaja, kuljetusliike, maatilamajoitus, metsäkoneita, mökkivuokrausta, parturi, taidetakomo, traktoriurakointia ja taksi. Kyläkauppa lopetettiin muutama vuosi sitten. Useat kylän asukkaat käyvät töissä joko Enonkosken kirkonkylällä tai Savonlinnassa.
Historiaa
Kylän nimi Simanala juontaa juurensa aikojen taakse. Muinoin eräs Simana-niminen karjalainen isäntä sai kylältä maata metsästysmaaksi- ja viljely, muodostui Simananala. Myöhemmin nimi asioiden yksinkertaistamiseksi muotoutui nykyiseen muotoonsa. Puhekielessä käytetään usein vielä lyhyempää muotoa 'Simala'.Simanala on kautta aikain saanut kärsiä rajaseudun kiroista, mistä kertovat monet paikannimet ja niihin liittyvät julmat tarinat: Piikakivi, Surmajoki, Hovinmäki, Piikkilänmäki, Ryssänkivi, Tähysmäki ja Linnanmäki.
Esimerkiksi mainittuun Piikakiveen liittyy varsin raaka kertomus Isonvihan ajoilta. Erääseen taloon tuli kasakka emännän ollessa keittämässä päiväruokaa. Kasakka 'pyysi' keittoa syödäkseen. Emäntä heitti keiton päin kasakan naamaa, joka julmistui tästä, veti miekkansa ja leikkasi emännältä molemmat rinnat pois. Tämän jälkeen kasakka iski silmänsä pirtin täysikasvoiseen tyttäreen. Tytär lähti juoksemaan pellon yli läheiseen metsään ja joen rantaan. Joen rannassa oli suuri kivi, jolle tyttö kiipesi. Kasakan tullessa perästä tyttö hyppäsi kiveltä viereiseen syvään jokeen ja hukuttautui. Tästä tulee nimi Piikakivi.
