Lapsuus
Simo Häyhä, lempinimeltään Simuna, syntyi Karjalassa Rautjärvellä kahdeksanlapsisen perheen toiseksi nuorimpana. Hän kävi kansankoulun Miettilässä ja viljeli kotitilaansa yhdessä vanhimman veljensä kanssa.[Helsingin Reservin Sanomat 2006] Perheessä harrastettiin ahkerasti kalastusta ja metsästystä.
[Heiskanen/HS 2002]
Heti täytettyään 17 vuotta hän liittyi Rautjärven suojeluskuntaan, jossa harjoitti ampumataitojaan menestyen Viipurin Suojeluskuntapiirin ampumamestaruuskilpailuissa.
Varusmiespalvelus
Häyhä aloitti vuonna 1925 15 kuukauden asepalveluksen Raivolassa, Polkupyöräpataljoona 2:ssa Valkjärvellä. Häyhä kävi aliupseerikoulun ja suoritti palveluksensa varusmiesaliupseerina Polkupyöräpataljoona 1:ssä Terijoella. Tarkka-ampujan koulutuksen Häyhä sai kuitenkin vasta yli 9 vuotta varusmiespalveluksensa jälkeen Utissa.
Talvisota
Talvisodassassa Häyhä määrättiin tarkka-ampujaksi, jona hän palveli aina vakavaan haavoittumiseensa asti aivan sodan loppuvaiheessa. Häyhä palveli muun muassa Kollaan rintamalla Jalkaväkirykmentti 34:n Aarne 'Marokon Kauhu' Juutilaisen; 6. komppaniassa, jossa huomattiin, että Häyhä oli myös erinomainen konepistoolin ja pikakiväärin käyttäjä.
Saavutukset tarkka-ampujana
Häyhä suoritti tarkka-ampujana kiväärillä 505 - mahdollisesti 542 - varmistettua tappoa, ja lisäksi yli 200 konepistoolilla. Häyhän tapot kiväärillä olivat taistelutoverien ja laskentaan erityisesti nimitetyn tarkkailijan varmistamia, 'varmoja kaatoja'.
[Brandtberg 2004] Laskuja ei tehty usean ampujan ampuessa samaa kohdetta tai tapauksessa, jossa vihollisen kaatumista ei voitu varmentaa. Häyhä teki kaikki tapponsa vain kolmen kuukauden sisällä ennen hänen haavoittumistaan. Häyhä muun muassa ampui ennätykselliset 25 vihollista yhden päivän aikana,
21. joulukuuta 1939.
Kolmen joulunaluspäivän yhteissaldo oli 51 miestä.
Häyhä aiheutti niin suuria tappioita neuvostoliittolaisille, että nämä lupasivat huomattavia palkkioita Häyhän surmaajalle, ja lähettivät omia tarkka-ampujiaan erityisesti Häyhää vastaan. Vihollisen tarkka-ampujat kuitenkin tuotiin usein kuolleina takaisin. Usein Häyhä kuitenkin palasi tehtävistään lumipuku vihollisen luotien rei'ittämänä. Kerrotaan myös, että puna-armeija tilasi jopa kranaatinheitinkeskityksiä pelkästään Häyhää varten. .
Taktiikka
Häyhä käytti tarkka-ampujan tehtävässään suojeluskunta-asettaan,
m/28-30 'Pystykorva' -kivääriä (sarjanumero 60974), ja toisin kuin neuvostoliittolaiset vastustajansa hän suosi avotähtäimiä kiikaritähtäimen sijaan. Avotähtäimen avulla oli mahdollista saada nopeampi tähtäinkuva kuin kiikaritähtäimellä, jonka lasi lisäksi huurtui helposti talvella. Kiikaritähtäin myös heijasti toisinaan valoa paljastaen samalla ampujan sijainnin.
Kiikaritähtäin olisi myös edellyttänyt pään nostamisen muutamia senttejä korkeammalle, mikä saattoi olla kohtalokasta. Lisäksi Häyhä kehitti erityisesti talvisiin oloihin sopivaa ampumistaktiikkaa ja -tekniikkaa. Hän muun muassa jäädytti vedellä hangen, jottei lumi lennähdä laukaisun yhteydessä ja paljasta ampujaa. Paksu vaatetus tasasi pulssia ja hengitystä. Häyhän pienikokoisuudestakin oli hyötyä viholliselta piilouduttaessa. Yleensä Häyhä ampui noin puolen kilometrin etäisyydeltä.
[Lappalainen/HS 2001]
Haavoittuminen
Kollaan rintamalla
6. maaliskuuta 1940 Häyhä haavoittui vakavasti. Hän sai perääntymisvaiheen sekavassa tilanteessa vihollisen ampuman räjähtävän luodin kasvojensa vasemmalle puolelle.
[Räjähtävien luotien käyttö on kielletty jo Pietarin julistuksessa vuonna 1869. (Lappalainen/HS 2001)] Häyhän kasvojen alaosa silpoutui ja hänen leukaluunsa murskautui.
Häyhä evakuoitiin tajuttomana selustaan ja hän palasi tajuihinsa vasta
13. maaliskuuta, päivänä, jolloin rauha julistettiin. Haavoittumisen jälkeen suomalaisjoukkoihin levisi huhu, jonka mukaan Häyhä olisi kuollut vammoihinsa.
Häyhää hoidettiin Jyväskylässä ja Helsingissä. Vamma vaati sodan jälkeen pitkällisiä hoitoja ja useita leikkauksia. Leukaluuuta korjailtiin Häyhän lonkasta otetulla luulla. Vamman vakavuuden vuoksi Häyhää ei anomuksestaan huolimatta otettu jatkosotaan.
Kunnianosoitukset
Häyhälle myönnettiin 1. ja 2. luokan vapaudenmitalit, ja yleensä vain upseereille myönnettävät 3. ja 4. luokan vapaudenristit.
Häyhän saavutuksia käytettiin propagandan välineenä: armeija järjesti lahjakiväärin luovutuksesta mediatapahtuman ja lehdistö rakensi jo varhaisessa vaiheessa Häyhän ympärille sankarimyyttiä.[YLE 2004]
Hieman sodan jälkeen 28. elokuuta 1940 marsalkka Mannerheim ylensi Häyhän suoraan alikersantista vänrikiksi. Suomen sotilashistoriassa kukaan muu ei ole koskaan saanut vastaavaa ylennystä.[Hurmerinta; Viitanen 1994 s. 522] Häyhä sai Kollaan taistelijoiden kunniamerkin Kollaan ristin hopeisen version numero 4.
Sodan jälkeen
Sotien jälkeen Häyhä toimi maanviljelijänä
Ruokolahdella. Hän metsästeli, ja Häyhän kanssa hirvimetsällä vieraili muun muassa presidentti
Urho Kekkonen.
Kun Häyhältä kysyttiin vuonna 1998 kuinka hänestä tuli niin hyvä ampuja, hän vastasi lakonisesti yhdellä sanalla: 'Harjoitus.' Häyhä oli luonteeltaan vaatimaton henkilö, joka ei korostanut itseään eikä pitänyt ääntä 'ennätyksestään'. Hän antoi erittäin harvoin haastatteluja ja korosti tehneensä vain velvollisuutensa.
Häyhä toimi Kollaan Taistelijoiden Veljesliitossa pitkäaikaisena johtokunnan jäsenenä.
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Kirjallisuutta
Simo Häyhä
Simo Häyhä
)
|
Tietoja 
. Kaikki teksti on saatavilla GNU Free Documentation License 