Simo Salminen

Elämä ja ura

Pellehyppääjä, akrobaatti ja leipuri

Simo Salminen tuli kansan tietoisuuteen 1950-luvulla uima- ja pellehyppääjänä. Salmisen meriittejä uimahypyissä oli suomenmestaruus suorista hypyistä, sekä kaksi suomen- ja yksi pohjoismaiden mestaruus pellehypyistä, ja neljäs sija lajin ensimmäisistä EM-kisoista. Hän oli pellehyppyseura Härvelin varapuheenjohtaja, ja hyppäsi taiteilijanimellä Liukas Lätkä. Salmisen bravuurinumero oli nimeltään 'vetelä vanukas', eli hyppy kymmenestä metristä vatsalleen. Kyseinen numero oli varsin kivulias, mutta se myös nauratti yleisöä kovasti. Salminen oli myös akrobaattieen, ja esiintyi trampoliinilla Erkki Sammal kanssa Dos Pompolinos -nimisenä duona. Siviiliammatiltaan hän oli kondiittorimestari, ja työskenteli sokerileipuri-tuotesuunnittelijana Colombian leipomossa.

Uransa alkuvaiheissa Simo esiintyi Tesvision Rullaportaissa ja Sirkus Papukaijassa. Ensimmäinen elokuvaosa tuli vuonna 1960 Eemeli-elokuvassa Molskis, sanoi Eemeli, molskis, jonka loppuosassa Eemeli sähläilee Uimastadionin pellehyppykilpailuissa. Salmisen lisäksi kuvissa nähdään iso joukko tuon ajan parhaimpia kotimaisia ja ruotsalaisia pellehyppääjiä.

Elokuva- ja televisioura

Salmisen varsinainen läpimurto tapahtui kuitenkin 60-luvulla, kun Spede Pasanen huomasi Simon esiintyjänkyvyt ja päätti ottaa Simon mukaan tv-työhön. Vuonna 1964 alkoi Simon ja Speden lähes neljä vuosikymmentä kestänyt yhteistyö elokuvalla X-Paroni, jossa Salminen oli vielä pienehkössä roolissa gangsteriporukan yhtenä jäsenenä. 1965 Salminen nähtiin keskeisessä osassa TV-lyhytelokuvassa Lumilinna, joka palkittiin Montreux'n Kultaisella Ruusulla. Speden aloittaessa 1965 televisiossa sketsisarjojensa ketjun Simo oli jo vakiokalustoa ja 1967 hän oli jo toinen pääosanesittäjä Speden Pähkähullussa Suomessa. Salmisesta tuli Speden hyvä ystävä ja hän oli aina valmis auttamaan kaveriaan tarpeen vaatiessa. Pasasen kanssa elokuvia syntyikin kaikkiaan peräti 37, joista 70-luvun puolivälistä eteenpäin valtaosa oli Uuno Turhapuro-elokuvia, joissa Simon roolihahmona oli Härski Hartikaisen korjaamokaverin Sörsselssönin (myöhemmin Sörsselsson) rooli. Hahmon nimi tosin vakiintui vasta vuonna 1981 elokuvassa Uuno Turhapuron aviokriisi, ensimmäisessä Uuno Turhapuro -elokuvassa nimi oli vielä Lettunen ja elokuvissa Häpy Endkö? Eli kuinka Uuno Turhapuro sai niin kauniin ja rikkaan vaimon ja Rautakauppias Uuno Turhapuro - presidentin vävy nimenä oli Lörsson. Elokuvassa Lottovoittaja UKK Turhapuro Salminen esiintyi vain pienessä sivuroolissa Turhapurojen Jaska-nimisenä mökkinaapurina. Professori Uuno D.G. Turhapuro on ainoa Turhapuro-elokuva, jossa Salminen ei näytellyt.

Spede hyödynsi Simon pellehyppytaitoja parissa Turhapuro-elokuvassa. Salmisen voi nähdä hyppäävän Sörsselssönin roolissa pellehyppyjä elokuvissa Häpy Endkö? Eli kuinka Uuno Turhapuro sai niin kauniin ja rikkaan vaimon ja Uuno Turhapuron muisti palailee pätkittäin. 1980-luvulla Simolla oli niin Speden televisio-ohjelmissa, kuin elokuvissakin kaksi vakiohahmoa; Kultsi, Auvo & Kultsi-sketseissä ja elokuvassa, sekä Väke, Pikkupojissa, joka myös nähtiin niin valkokankaalla, kuin Spede Show'n jaksoissa. Speden lopetettua televisiosarjansa jatkoi Simo Vesa-Matti Loirin Vesku Show'ssa. Speden kuoltua ohjasi Ere Kokkonen vuonna 2004 jonkinlaisena jälkinäytöksenä elokuvan Uuno Turhapuro - This Is My Life, joka on toistaiseksi Simo Salmisen viimeinen esiintyminen valkokankaalla.

Musiikillinen ura

Vuonna 1966 Simo aloitti myös levylaulajan uran levyttämällä protestilauluja parodioivan 'Rotestilauluienn'. Kyseinen kappale oli pitkään Salmisen keikkojen bravuurinumero. 'Rotestilaulu' osoittautui lopulta suurmenestykseksi ja levy oli kesän kovimpia myyntimenestyksiä, pysytellen levymyyntilistan kärkipaikoilla useita viikkoja. Vuoden loppupuolella levytetty 'Keltainen jäänsärkijä', joka oli käännösversio Beatles 'Yellow Submarinesta', myi Suomessa jopa paremmin, kuin alkuperäisversio. Alkuvuodesta 1968 Salminen levytti kaikkein suurimman menestyslevynsä 'Pornolaulu', joka oli maaliskuussa Suomen levylistojen ykkönen, pysytellen kymmenen kärjessä yli kolme kuukautta. Laulun sanat olivat Jukka Virtasen käsialaa. Simon viimeinen listamenestys oli 1970 levytetty 'Suurena miehenä'. Muita tuon aikakauden levytyksiä olivat mm. 'Minä olen paakari', 'Alle lujaa', 'Tenkka-tenkka-poo'. 1970-luvun puolivälissä Salminen julkaisi kaksi albumia, ja viimeisen kerran hän kävi levystudiossa 1987n tehden single 'Hartikainen ja Sörsselssön'. Hän kierteli esittämässä laulujaan esimerkiksi iltamissa ja keikoilla. Aluksi Simo esiintyi yhdessä Speden kanssa, mutta Spede kyllästyi nopeasti varsinkin ravintolakeikkoihin ja pitkiin ajomatkoihin, joten hän jätti keikkailun.

Vuonna 2006 Simo teki laulajanuransa viimeiseksi tarkoitetun albumin nimeltä Melkein viimeistä huutoa, mutta levy-yhtiön mentyä konkurssiin, ei kyseistä levyä julkaistu. Internetiin on perustettu adressi levyn julkaisemisen puolesta.

Tunnustuksia

Vuonna 1966 Salminen voitti parhaan miespuolisen tv-esiintyjän Telvis -patsaan yhdessä Niilo Tarvajärven kanssa. Vuonna 2002 Salmiselle myönnettiin viihteen erikoisvenla.

Filmografia

Uuno Turhapuro – This Is My Life; (2004) (vanhainkodin talonmies Sörsselsson)
Naisen logiikka (1999) (Pullo Pölkkynen)
Johtaja Uuno Turhapuro – pisnismies; (1998) (etsivä Sörsselsson)
Hilarius ja Loru-Liisa (1997) (rehtori)
Sepelimurskaamon kauniin Jolantan ihmeellinen elämä (1996) (Jolantan isä)
Uuno Turhapuron veli (1994) (insinööri Sörsselssön)
Uuno Turhapuron poika (1993) (insinööri Sörsselssön)
Uuno Turhapuro – Suomen tasavallan herra presidentti; (1992) (valtiovarainministeri Sörsselssön)
Uuno Turhapuro herra Helsingin herra (1991) (insinööri Sörsselssön)
Uunon huikeat poikamiesvuodet maaseudulla (1990) (teekkari Sörsselssön)
Tupla-Uuno (1988) (insinööri Sörsselssön)
Uuno Turhapuro – kaksoisagentti; (1987) (insinööri Sörsselssön)
Liian iso keikka (1986) (muuttoilmoituksen tekevä eläkeläinen)
Pikkupojat (1986) (Väke / keksijä Yskänen)
Uuno Turhapuro muuttaa maalle (1986) (insinööri Sörsselssön)
Hei kliffaa hei (1985) (Kullervo 'Kultsi' Kankinen)
Uuno Epsanjassa (1985) (insinööri Sörsselssön)
Lentävät luupäät (1984) (salaiseksi agentiksi opiskellut pohjoishämäläinen)
Uuno Turhapuro armeijan leivissä (1984) (kersantti Sörsselssön)
Uuno Turhapuron muisti palailee pätkittäin (1983) (insinööri ja Sörsselssön)
Uuno Turhapuro menettää muistinsa (1982) (insinööri Sörsselssön)
Uuno Turhapuron aviokriisi (1981) (insinööri Sörsselssön)
Tup-akka-lakko (1980) (johtaja Härveli alias FBI:n erikoisosaston mies)
Koeputkiaikuinen ja Simon enkelit (1979) (salapoliisitoimiston johtaja Simo Seivästö)
Rautakauppias Uuno Turhapuro – presidentin vävy; (1978) (autonasentaja Lörsson / puolesihteeri Lörsson, autonasentajan isä)
Häpy Endkö? Eli kuinka Uuno Turhapuro sai niin kauniin ja rikkaan vaimon (1977) (Lörsson, tekniikan tohtori)
Lottovoittaja UKK Turhapuro (1976) (Jaska, mökkinaapuri)
Viu-hah hah-taja (1974) (intohimoinen suutelija / työntekijöiden sopimusneuvottelija)
Uuno Turhapuro (1973) (autokorjaamon työmies Lettunen)
Kahdeksas veljes (1971) (Mainostoimisto Universalin johtaja Kalevi Riivatsalo)
Hirttämättömät (1971) (Tonto)
Jussi Pussi (1970) (Taneli Huurre, filosofian lisensitaatti, Tane)
Speedy Gonzales – Noin 7 veljeksen poika; (1970) (Hämeen hitain)
Pohjan tähteet (1969) (kuvaaja Törrönen)
Leikkikalugangsteri (1969) (pääinsinööri Sulo Räntävaara)
Näköradiomiehen ihmeelliset siekailut (1969) (koomikko Simo Salminen)
Noin 7 veljestä (1968) (Mauno Munalukko, Sir Wilhelmin palvelija)
Pähkähullu Suomi (1967) (Simo, kulkuri, chansonlaulaja Pierre Dumas)
Millipilleri (1966) (Hannu Edengren)
Lumilinna (1965) (Simo, työmies)
X-Paroni (1964) (Simo, roistokoplan jäsen)
Molskis, sanoi Eemeli, molskis (1960) (Kuoleva Joutsen)

Muuta

Monipuolinen Salminen on myös kuvanveistäjä ja lasitaiteilija. Salminen on käynyt Ateneumin koristeveistokurssin, ja hän on ottanut osaa erilaisiin taidekilpailuihin. Nykyistä edeltävä Venla-patsas, rehevä naishahmo, oli hänen kädenjälkeään. Hän omisti 90-luvulla myös lasiyrityksen Laukaassa, joka kuitenkin ajautui myöhemmin taloudellisiin vaikeuksiin.

Lähteet

Suomen kansallisfilmografia 6-9, VAPK, 1991
Tony Latva & Petri Tuunainen: Iskelmän tähtitaivas - 500 suomalaista viihdetaiteilijaa, WSOY, 2004
Elokuva-Aitta 18/1965: Simo Salminen - lehtiartikkeli

Aiheesta muualla

Simo Salmisen laulutuotanto 1900-luvulla Suomen Äänitearkiston tietokannassa