Saaren tärkein elinkeino on sukellusmatkailu. Todella suosittu sukelluskohde siitä tuli sen jälkeen kun Jacques Cousteau huomasi saaren lajiston monipuolisuuden. Saaren sukellusvedet ovat jokseenkin ainutlaatuiset maailmassa, mutta muunlaiseen matkailuun ne eivät juurikaan sovellu. Parhaimmissa tapauksessa 10 metrin päässä rannalta on 600 metrin äkkijyrkkä pudotus. Saaren korallien läheisyydessä voi tavata valtavia kalaparvia, haita, kilpikonnia ja valaita. Tyypillisiä lajeja ovat esimerkiksi, barrakudat, rauskutt, vasarahai ja valashai. Saaren juuressa on kalkkikiviluolia, joista löytyy kilpikonnan luurankoja.
Suurelle yleisölle saari tuli tunnetuksi vuonna 2000 kun Abu Sayyaf kidnappasi 23. huhtikuuta saarella olleen useiden eri maiden kansalaisista koostuneen matkailijaryhmän Jolon saarelle Filippiineilleenen. Panttivanki joukossa olivat saarella sukeltamassa olleet suomalaiset Seppo Fränti ja Risto Vahanen, jotka vapautettiin saman vuoden syyskuussa. Vuoteen 2002 oli kiisteltyä, kuuluiko Sipadan Malesialle vai Indonesialle. Joulukuussa 2002 kansainvälisen tuomioistuimen päätöksellä se päätettiin yhdessä Ligitanin saaren kanssa antaa Malesian hallintaan. Malesian hallituksen päätöksellä saaren sukellusliikkeet määrättiin siirtämään toimintansa Sipadania ympäröiville saarille saaren ekosysteemin suojelemiseksi vuoden 2004 loppuun mennessä. 15. toukokuuta 2006 rakennustarvikelastissa ollut proomu ajautui saaren kylkeen Barracuda Pointin lähellä tuhoten jopa 372m² saaren koralleista. Myöhemmin kävi ilmi, että rakennustarvikkeet oli varattu saarelle rakennettavaan Malesian hallituksen rahoittamaa sukelluskeskusta varten. Rakennustyöt jatkuvat edelleen muiden sukellusyrittäjien ja Malesian pääministerin vastustuksesta huolimatta.
Aiheesta muualla
- BBC:n aikajana Jolon panttivankien vaiheista
- Kansainvälisen oikeusistuimen lehdistötiedote
- FiNS Blog Silminnäkijäkuvaus koralliriutan vaurioista
- Divemagazinen artikkeli koralliriutan vaurioista
- (englanniksi)