Siperianlehtikuusi

Siperianlehtikuusi (Larix sibirica) on lehtikuusien sukuun (Larix) kuuluva puu. Lajin suomenkielinen ja tieteellinen nimi ovat sikäli harhaanjohtavia, että sen luontainen levinneisyysalue ulottuu pitkälle Venäjän Euroopan puoleiseen osaan, läntisimmillään Äänisjärven tienoille.Metla , luettu 2.2.2007 Tosin sen esiintyminen on satunnaista levinneisyysalueen länsiosissa; yhtenäisehköjä lehtikuusimetsiä on vasta Siperian puolella.

Siperianlehtikuusi kasvaa 20–35 metrin korkuiseksi. Se menestyy hyvin niin hiekka-, savimaassakin- kuin moreeni. Kasvupaikan on oltava valoisa.Tampereen kaupungin viheryksikkö , luettu 2.2.2007 Soisia paikkoja siperianlehtikuusi ei siedä, kuten eivät muutkaan lehtikuusilajit. Sopivan viljavilla paikoilla siperianlehtikuusi saattaa kasvaa jopa paremmin kuin kotimainen kuusi.

Siperianlehtikuusi on erotettavissa euroopanlehtikuusesta käpykukinnotjen kasvutavan perusteella. Emi ovat punertavia. Kävyt ovat pyöreähköjä ja noin 30-suomuisia. Nuorena käpyjen suomut ovat nukkapintaisia eivätkä peitinsuomut ole näkyvissä.

Siperianlehtikuusi on eniten viljelty vierasperäinen puulaji Suomessaaa (noin 20 000 hehtaari). Sitä kasvatetaan sekä metsä- että koristepuuna. Vanhimmat nyky-Suomen alueella olevat siperianlehtikuusikot ovat peräisin 1840-luvulta (Kitee ja Fiskars). Suomen suurimpiin kuuluva siperianlehtikuusi kasvoi Punkaharjulla: sen läpimitta 71-vuotiaana oli 61 cm ja korkeus 40,5 m.

Kasvitauteja ja -tuholaisia vastaan siperianlehtikuusi on kestävä laji. Se sietää myös muuten Suomen olosuhteita, jopa Lapissa asti.

Lähteet