Levinneisyys
Siperiantiikeri elää
Amurjoen lähistöllä itäisessä Siperiassa. Sillä on muita tiikereitä pidempi turkki. Se on äärimmäisen uhanalainen ja vuonna 1940 arvioitiin, että niitä oli jäljellä enää vain noin 40 yksilöä
, jotka vaelsivat laajoilla alueilla. Viimeisten arvioiden mukaan tiikereitä elää vapaana 480–520 yksilöä
[YLE: Siperiantiikeri elpyi sukupuuton partaalta ]
(luettu 12.4.2007) ja kanta on vahvistumassa hiljalleen. Siperiantiikerin reviiri voi olla tuhannen neliökilometrin laajuinen ja niiden on usein vaikea löytää toisiaan paritteluaikana. Lajin yksilöitä elää vankeudessa paljon enemmän kuin luonnossa.
Lisääntyminen
Siperiantiikerin kiima-aika ajoittuu talveen. Silloin uros haeskelee kumppania elinpiiriltään. Ellei kukaan huomaa sen pistävää hajua, se alkaa karjua tullakseen havaituksi. Uros ja naaras saattavat paritella jopa 100 kertaa muutaman päivän aikana ja eroavat sitten.
Runsaat kolme kuukautta myöhemmin naaras synnyttää 2-5 poikasta suojaiseen piiloon. Poikasten varttuminen aikuisiksi on kaikkea muuta kuin varmaa ja taistelu olemassaolosta on epätoivoista. Poikaset nahistelevat emonsa nisistä ja lihovat maidolla. Jos emo joutuu siirtämään pentunsa uuteen paikkaan, se aloittaa vahvimmasta, sillä aina se ei ehdi kantaa kaikkia poikasiaan turvaan. Pentujen suurin uhka on vieras uros. Vallatessaan kilpailijan elinpiirin se tappaa kaikki löytämänsä pennut, jotta voisi paritella emon kanssa.
Ravinto
Mieluiten siperiantiikeri syö kookkaita
nisäkkäitä, kuten
villisikoja, myskihirviä,
metsäkauriita ja
japaninpeuroja. Tiikeri hiipii vaivihkaa saaliinsa perässä ja ryntää tai loikkaa sitten uhrinsa kimppuun. Purema niskaan murskaa useimmiten
selkärangan ja selkäytimen, mutta tiikeri voi myös tukahduttaa kamppailevan uhrin kurkusta puremalla.
Tappamansa eläimen tiikeri raahaa suojaan saadakseen aterioida rauhassa. Se saattaa syödä jopa 40 kg lihaa kerralla. Tiikeri peittää saaliinsa maahan, pysyttelee noin 100 metrin säteellä paikasta ja voi käydä aterioimassa jopa viikon ajan haaskallaan.
Lähteet