Sopimus

Sopimus on kahden tai useamman tahon välinen toimi, jolla luodaan tai muutetaan velvoitteita. Sopimus sisältää keskeisiä määräyksiä, kuten suoritusvelvollisuuden, ja sivumääräyksiä, jollainen on esimerkiksi irtaimen esineen kaupan yhteydessä annettava takaus.

Yksipuolinen vevoittautumistoimi ei ole sopimus, vaan lupauksesta. Lupauksen sitovuus riippuu tilanteesta. Esimerkiksi lupaus kuoleman varalta on tehoton, ellei sitä tehdä testamentin muodossa.

Sopimus voidaan tehdä suullisesti tai kirjallisesti. Periaatteessa molemmat ovat yhtä päteviä, mutta kirjallinen muoto helpottaa todistelua sopimuksen sisällöstä.

Sopimusosapuolia voivat olla yksityiset henkilöt, yritykset ja julkisyhteisöt. Sopimuksen tekeminen edellyttää, että sopijapuolet ovat oikeustoimikelpoisuus ja oikeuskelpoisuus. Sopimusta tehtäessä voi käyttää edustaja.

Valtiot tekevät keskenään valtiosopimuksia, joista tavallisia ovat kauppasopimukset, poliittiset sopimukset ja sotilaalliset sopimukset.

Sopimusoikeus oikeudenalana käsittelee sopimuksen tekemistä ja sitovuutta koskevia kysymyksiä. Sopimusrikkomuksen seuraamuksista on yleisiä säädöksiä kauppalaki. Sanaa vahingonkorvaus käytetään kahdessa eri merkityksessä. Vahingonkorvausvelvollisuus voi johtua sopimusrikkomukseta tai rikoksesta. Jäälkimmäistä koskee vahingonkorvauslaki

Kansainvälistä terminologiaa

Monet nykypäivän kansainvälisen kaupan sopimustekniset termit perustuvat englanninkielisiin termeihin ja niistä johdetuihin akronyymeihin, joita käytetään esim. suomen kielen joukossa.

Usein valtiollisten tahojen välisessä kaupassa sopimusta hierottaessa tehdään esisopimus (Letter of Intent, LOI) ja sitäkin hatarampi dokumentti (Memorandum of Understanding, MOU), joiden varassa usein aloitetaan yhteistyö ilman allekirjoitettua sopimusta.

Sopimusterminologiaan kuuluu mm. lupa aloittaa työ (ATP, Authorisation to Proceed), työn aloitus (Kick-off, KO).

Sopimus

Kansainvälistä terminologiaa

Aiheesta muualla