Sosiaalisen pääoman on kummassakin tapauksessa nähty edistävä henkilön tai yhteisön toimintamahdollisuuksia samalla lailla kuin toisissa asioissa taloudellinen pääoma.
Yhteisön sosiaalinen pääoma
Sosiaalisen pääoman vankimpia puolestapuhujia on 1990-luvulla ollut yhdysvaltalainen professori Robert Putnam. Putnam on Etelä- ja Pohjois-Italiaa vertailevassa tutkimuksessaan pyrkinyt osoittamaan monipuolisen empiirisen aineiston perusteella, että kansalaisaktiivisuuteen kannustava kulttuuri on keskeinen kansalaisten ja demokratian välinen yhteyden rakentaja.
Putnam kiinnitti huomiota siihen kuinka yhteiskunnan tai paikallisen yhdyskunnan menestystä voidaan selittää sosiaalisiin normeihin ja luottamukseen liittyvillä tekijöillä.
Henkilön sosiaalinen pääoma
Pierre Bourdieu puolestaan viittaa enemmänkin siihen, kuinka sosiaalisesta pääomasta käydään kamppailua niukoilla sosiaalisilla ”markkinoilla” ja kuinka toiset kykenevät kasaamaan itselleen sosiaaliseen pääomaan liittyviä resursseja muita enemmän.
James Colemanin määritelmää voidaan luonnehtia näiden kantojen kombinaatioksi siinä mielessä, että sosiaalinen pääoma on hänen mukaansa yksilöitä hyödyttävä sosiaaliseen rakenteeseen tiivistynyt resurssien joukko.