Sotaherra

Sotaherra (myös muotoa sotalordi käytetään) on hallitsija, jonka valta perustuu yksinomaan väkivallan monopoliin jollakin alueella ilman minkäänlaista legitimiteettiä. Sotaherrat ovat usein joko järjestäytyneen rikollisuuden tai klaaniyhteiskunnan liepeiltä nousseita valtiaita, jotka nojaavat valtansa omaan yksityisarmeijaansa. Feodaaliruhtinaita ei katsota sotaherroiksi, sillä vaikka heillä voikin olla yksityisarmeija ja väkivallan monopoli omalla alueellaan, heidän valtansa perustuu legitimiteettiin.

Sotaherrat ovat tyypillisiä romahtaneen valtion tunnusmerkkejä. Keskusvallan romahtaessa ja menettäensä otteensa seurauksena yleensä on anarkian ja erilaisten puhtaasti väkivaltaan nojaavien ryhmittymien nousu. Esimerkiksi Kiina historiassa tunnetaan kolme tällaista anarkian ja interregnumin kautta, jolloin maassa ei ollut tunnustettua hallintoa, vaan maata hallitsivat erilaiset sotaherrat:

• Kevään ja syksyn aikakausi sekä Taistelevat läänitysvaltiot, 770-221 eaa.
• Pohjoiset ja eteläiset dynastiat, 420-581
• Sotaherrahallinto, 1918-1927, joka päättyi Guomingdangin voittoon ja valtaannousuun

Myös Saksassa interregnumpin aikakausi (1254-1278) oli rosvoparonien ja sotaherrojen vallan aikaa. Myös keskiajan Italian monia kondottieeriäälliköitä voidaan pitää sotaherroina.

Nykyaikaisista sotaherrojen hallitsemista alueista tyyppiesimerkkejä ovat Afghanistan sekä Somalia.

Sotaherrojen hallitsema yhteiskunta on poikkeuksetta diktatuuri ja sitä leimaa järjestäytyneen yhteiskunnan puute, elinkeinojakauman nojaaminen alkutuotannolle, laskeva elintaso sekä rosvotalous (kleptokratia). Teollisuus on olematonta ja kaupankäynti lähinnä sisämarkkinakauppaa tai kontrabandien, kuten huumeiden kauppaa.