Nopeimmin kopioituva RNA selvisi voittajaksi ja siirtyi sarjan 'seuraavaan sukupolveen'. Eristämisprosessi korvasi darwinistisen evoluution perustana olevan kilpailun, ja se vaikutti suoraan RNA:han. Odotusten mukaan kopioitumisessa tapahtui virheitä ja ne pudottivat taakaksi osoittautuneita perimän osia pois. Nopeimmin kopioituvat RNA-molekyylit alkoivat dominoida muita, koska niitä oli enemmän. 74 sukupolven jälkeen 4500 nukleotidiemästä käsittänyt RNA-juoste oli muuttunut 220 emäksen kääpiöperimäksi. Koska siinä ei ollut turhaa perimää ja se kopioitui erittäin nopeasti, sitä alettiin kutsumaan Spiegelmanin hirviöksi.
Myöhemmin Nobel-palkittu professori Manfred Eigen kollegoineen toisti kokeen, hieman eri asetelmin, ja he huomasivat että ainoastaan yksi RNA-molekyyli aloitti liuoksessa 'väestöräjähdyksen'. He myös vakuuttuivat, että näkivät spontaanin RNA-juosteiden synteesin perusaineisosista, kun ainuttakaan viruksen RNA-molekyyliä ei ollut liuoksessa.
Kokeet eivät kuitenkaan todista empiirisesti, miten luonto siirtyi elottomista aineista elämään. Ne olivat monimutkaisia ja kaukana oletetun varhaisen Maan olosuhteista. Lisäksi Spiegelman kokeissaan eristi RNA:ta RNA-viruksesta, jota voidaan pitää elävänä asiana.
