SR-71 Blackbird

Locheed SR-71B 'Blackbird' 2-ohjaamoinen koulutusversio. Siivissä näkyvät tummemmat alueet ovat säiliöistä vuotavaa polttoainetta. Ohjaamon takana oleva tankkausluukku on vielä auki ilmatankkauksen jäljiltä;

Lockheed SR-71, epävirallisesti 'Blackbird' oli yhdysvaltalainen strateginen tiedustelulentokone ja eräitä X-koneita lukuun ottamatta nopein lentokone. Koneen tyyppimerkinnässä lyhenne SR tuli sanoista Strategic Reconnaissance, eli strateginen tiedustelu. Sen nopeus ylitti virallisesti 3,3 kertaisesti äänen nopeuden. SR-71 oli niin nopea, ja lensi niin korkealla, ettei yksikään maasta laukaistava ilmatorjuntaohjus olisi saanut sitä kiinni.

Vertailun vuoksi SR-71:n ennätys Atlantin ylilennossa (New York - Lontoo) on 1h 54 min, kun nopeimmalta siviilikäyttöön rakennetulta koneelta, Concordelta matkaan kului n. 3h 20 min. Tavallinen matkustajalentokone Boeing 747 käyttää matkaan noin 7 h.

SR-71 rakennettiin sen jälkeen kun hyvin korkealla lentävät U-2 tiedustelukoneet pystyttiin torjumaan ilmatorjuntaohjuksilla. Suuren lentokorkeutensa ja nopeutensa ansiosta yhtäkään SR-71-konetta ei ole raportoitu pudotetuksi.

Koneen rakenne oli sikäli erikoinen, että aliääninopeudessa sen polttoainesäiliöt vuotivat, eli polttoaine valui säiliöistä ulos. Tähän tosin vaikutti myös se, että koneen polttoaine oli hyvin erikoista lentopolttoainetta nimeltä JP-7, jolla oli paljon tavallista korkeampi leimahduspiste (n. 60°C). Kyseinen polttoaine suunniteltiin juuri SR-71:tä varten, ja sen tehtävänä oli mm. jäähdyttää sekä voidella koneen osia. JP-7 on siitä erikoinen polttoaine että sitä oli hyvin vaikea saada syttymään alhaisissa lämpötiloissa joten koneet käyttivät Triethylborania moottorien käynnistämiseen. Kun THB:tä ruiskutettiin moottoreihin, siitä syntyi hetkellisesti erittäin helposti tunnistettava vihreä liekki - THB:ta käytettiin myös jälkipolttimien käynnistämiseen.

Koneen rakenteessa käytettiin titaania, koska alumiini ei olisi kestänyt yli 2,5 Machin nopeuksia rakenteiden lämpenemisen takia. Osin samasta syystä tavanomaisten lentokoneiden maksiminopeus on ollut noin 2 Machia.

Koneesta tehtiin kolme versiota:

• YF-12A prototyyppi
• SR-71A
• SR-71B koulutusversio.

Historiaa

• Ensilento 22. joulukuuta 1964
• Palvelukseen Tammikuussa 1966
• SR-71:n korkeiden lentokustannusten takia Yhdysvaltain ilmavoimat (USAF) poisti ne käytöstä alun perin vuonna 1990. Koneet kuitenkin otettiin uudelleen käyttöön vuonna 1995 ja niillä lennettiin tammikuuhun 1997. Lopullisesti USAF poisti SR-71-koneet käytöstä 1998.
  • Huhujen mukaan USAF on jo pitkään käyttänyt 'Aurora'-koneita, jotka olisivat korvanneet SR-71:n. Kone on Yhdysvaltain valtiosalaisuus, jos se on olemassa.
• SR-71-koneita rakennettiin 32 kappaletta. Yhdenkään pudotusta ei ole raportoitu, mutta 12 konetta menetettiin onnettomuuksissa.

Ominaisuudet

SR-71A

Yleistiedot

• Miehistö: 1-2
• Pituus: 32,74 m
• Siipien kärkiväli: 16,94 m
• Korkeus: 5,64 m
• Siipien pinta-ala: 170 m²
• Omapaino: 30 617 kg
• Suurin lentoonlähtöpaino: 79 017 kg
• Moottorit: 2× Pratt & Whitney J58-1 jatkuvalla jälkipoltolla; Työntövoima 144.57 kN
• Raideväli: 5,08 m
• Akseliväli: 11,53 m

Suorituskyky

• Maksiminopeus: 4 062 km/h (3.35 Mach)
• Normaali lentokorkeus: 25 908 m
• Maksimi lentokorkeus: 30 480 m
• Lentomatka: 5 450 km (ilman välitankkausta, ilmassa tankkaus mahdollinen)
• Nousunopeus: 3400 m/min
• Siipikuormitus: 460 kg/m²
• Teho/painosuhde: 0.382:1