Historia
Järjestö muodostettiin
SA:n riveistä kesällä 1925 Adolf Hitlerinin henkivartiokaartiksi. SS aloitti varsinaisen kehittymisensä Hitlerin nimitettyä sen johtoon
Heinrich Himmler 1929. Joukon vahvuus oli tuolloin 280 miestä. Marraskuussa 1930 SS itsenäistyi SA:n alaisuudesta: sen palveluksessa oli tuolloin 400 miestä. Vuoden 1931 elokuussa muodostettiin Sicherheitsdienstin
Reinhard Heydrich alaisuuteen: joulukuussa näki päivänvalon Rotu- ja uudelleenasutusyksikkö Richard Walter Darrén alaisuudessa.
Vuoden 1933 maaliskuussa Himmleristä tuli Münchenin poliisipäällikkö. Samaan aikaan asetettiin Leibstandarte Adolf Hitler Sepp Dietrichnin alaisuuteen. Se muodosti aseistetun SS-VT:n (Verfügunstruppe) ytimen. Vielä saman vuoden maaliskuussa avattiin Dachaun keskitysleiri. Huhtikuussa Himmleristä tuli Baijeri poliittisen poliisin komentaja.
Huhtikuussa 1934 Himmler eteni Preussin Gestapon tarkastajaksi ja Heydrich sai johdettavakseen koko Gestapon. Kesäkuussa SD:stä tehtiin natsipuolueen tiedustelupalvelu ja SS mursi SA:n ytimen pitkien puukkojen yössä. Seuraavassa kuussa SS muodollisestikin irtautui SA:sta.
Helmikuussa 1936 Gestapo sai valtakunnallisen statuksen. Maaliskuussa muodostettiin leirinvartijajoukko Totenkopfverbände 3000 miehen vahvuisena. Kesäkuussa Himmleristä tehtiin Saksan kaikkien poliisivoimien pää.
Sodan sytyttyä syyskuussa 1939 SS-VT:n vahvuus kohotettiin 8000:sta 9000:een. Pääkallojoukkojen jäsenmäärä oli tuolloin 6500. Edelleen RSHA muodostettiin Heydrichin alaisuuteen. Lokakuussa 1939 luotiin SS-divisioonat Das Reich ja Totenkopf. Himmleristä myös tehtiin saksalaisuuden vahvistamisesta vastuullinen valtakunnankomissaari.
Himmler muodosti kasvaneesta SS:stä järjestön sotilaallisen siiven Waffen-SS:n tammikuussa 1940. Sen vahvuus nousi kesän 1940 100 000 miehestä 150 000:een saman vuoden loppuun mennessä. Hyökkäyksen Neuvostoliittoon alettua kesäkuussa 1941 neljä Einsatzgruppen-tuhontaryhmää seurasi eteneviä joukkoja etsien juutalaisia, kommunisteja ja partisaaneja. Joulukuussa 1941 Waffen-SS:n vahvuus oli jo 230 000 miestä.
Vuoden 1942 helmikuussa WVHA perustettiin pyörittämään SS:n liiketoimintaa. Jo seuraavassa kuussa kaikki keskitysleirit asetettiin sen alaisuuteen. Kesäkuussa Heydrich murhattiin. Elokuussa 1943 Himmler nimitettiin sisäministeriksi.
Kesäkuussa 1944 Waffen-SS:n vahvuus oli noussut 594 000 mieheen. Yleisen SS:n palveluksessa oli 200 000 ja Totenkopfverbände-pääkallojoukkojen riveissä 24 000 henkeä. Seuraavassa kuussa valtakunnan reservijoukkojen (Ersatzarmee) päällikkyys uskottiin Himmlerille. Lokakuussa 1944 Waffen-SS oli lukumääräisesti vahvimmillaan: 910 000 sotilasta jaettuna 38 divisioonaan.
Sodan jälkeen
Sodan jälkeen SS:ään kuuluminen tiesi vaikeuksia ja etenkin
neuvostoarmeija likvidoi kiinnijääneet armottomasti. Eräs paljastava tuntomerkki oli useimpien Waffen-SS-miesten kainaloon tatuoitu veriryhmämerkki, joka kavalsi erikoisyksikköön kuulumisen.
Nürnbergin sodanjälkeinen tuomioistuin julisti SS:n rikolliseksi organisaatioksi.
Monet entiset SS-miehet joutuivat sodan jälkeen hyljeksityiksi yhteiskunnassa ja perustivat vuonna 1951 oman keskinäisen avun yhdistyksensä, HIAGin (Hilfsgemeinschaft auf Gegenseitigkeit ehemaliger Angehöriger der Waffen-SS). Yhdistys esimerkiksi tuki jäseniään ja heidän perheitään taloudellisesti, sekä yritti muun muassa julkaisutoiminnalla muuttaa syntynyttä mielikuvaa kaikista SS-miehistä murhanhimoisina sadisteina.
Jännityskertomuksissa, kuten kirjassa Odessan miehet, on luotu mielikuvia entisten SS-miesten vaikutusvaltaisesta, salaisesta ODESSA-organisaatiosta, mutta tiedetyt tosiasiat eivät tue tätä. Tiettävästi liittoutuneita ja sittemmin Israelin agentteja pakoilleilla SS-veteraaneilla on kyllä ollut jonkinlainen toveriverkosto, jonka jäsenet ovat auttaneet toisiaan esimerkiksi pakoon vankilasta.
Kiinnostusta kansallissosialismin elvyttämiseen näillä veteraaneilla ei kuitenkaan juuri ole ollut, ja yhteishenkikin oli usein kyseenalainen. Kun Israelin turvallisuuspalvelun Mossadin iskuryhmä saapui 1960-luvun alussa Buenos Airesiniin pidättämään siellä piileskelleen Adolf Eichmann, kaupungin muut natsiemigrantit lähtivät karkuun yrittämättäkään auttaa entistä toveria mitenkään.
Waffen-SS
Waffen-SS taisteli Wehrmachtin rinnalla ja oli organisaatioltaan sotilaallinen. Monet Waffen-SS:n divisioonat, kuten SS-Leibstandarte Adolf Hitler, Das Reich ja Wiking kuuluivat taisteluarvoltaan Saksan parhaisiin divisiooniin. Väkeä värvättiin myös miehitetyistä maista, liittolaisvalloista ja puolueettomista maista kuten Ruotsista sekä kanssasotijamaa Suomesta.
Suomalaiset SS:ssä
Suomalaiset SS-sotilaat kuuluivat 5. SS-panssarikrenatööridivisioona Wikingin eri rykmentteihin: Germaniaan, Nordlandiin ja Westlandiin. Suurin osa suomalaisista palveli Nordland-rykmentin suomalaispataljoonassa. Sotilaat värvättiin Suomesta vapaaehtoisina 1941. Kaikkiaan matkaan lähti 1200 miestä. Vapaaehtoisille yritettiin muodostaa nimikkoyksikkö 1.maailmansodan aikana Saksassa koulutettujen suomalaisten, Preussilaisen Jääkäripataljoona 27:n mukaan, mutta tämä ei onnistunut. Suomalaisten SS-miesten tappiot olivat raskaat, mikä johtui kovista taistelupaikoista ja suurvalta-armeijalle tyypillisestä suhteellisesta välinpitämättömyydestä rivimiehen henkeä kohtaan. SS:llä oli lisäksi oma suoraviivainen taistelutyylinsä, jolla päästiin usein hyvään ja nopeaan lopputulokseen, mutta tämä näkyi myös suurina upseeri- ja miehistötappioina. Suomalaispataljoonan eteneminen ulottui Malgobekstaiin saakka, joka sijaitsee noin 100 kilometriä Groznyi länteen. Raskaat tappiot kärsinyt joukko palasi kotimaahan 1943, jonka jälkeen sotilaat sijoitettiin Suomen armeijan eri yksiköihin.
Muita SS-organisaatioita
SS:llä oli 'rotututkimuksen' ohessa palveluksessaan esimerkiksi Itä-Euroopan kielten ja kulttuurien asiantuntijoita sekä Britteinsaarten kelttikansojen tutkijoita, joiden avulla Saksan oli tarkoitus hyödyntää vähemmistökansallisuuksia Ison-Britannian ja Neuvostoliiton hajottamiseksi sisältä päin. Suureksi osaksi Saksan haltuun joutuneissa Ukrainassa ja Valko-Venäjällä tällä olikin jonkin verran merkitystä, vaikka saksalaisjoukkojen yleinen raakuus pitkälti söikin tavoitellun 'separatistisen' edun.
Kulttuuri ja rituaalit
Monipuolisuutensa ja totalitaarisen maan oloihin nähden yllättävän laajan sisäisen itsenäisyytensä johdosta SS:ää on verrattu muun muassa keskiaikaisiin ritarikuntiin. Himmler pyrkikin luomaan SS:n ydinjoukosta jonkinlaisen 'mustan ritariston' omine linnoineen ja sormuksineen.
Pukeutuminen
Ennen vuotta 1932 SS käytti muuten samanlaista univormua kuin SA, mutta erottui mustalla solmiolla ja pääkallotunnuksella (Totenkopf) varustetulla päähineellä. Sittemmin se siirtyi käyttämään mustaa univormua ja myöhemmin sodan sytyttyä kenttäharmaata.
SS:n sotilasarvot
SS:ssä oli käytössä omat sotilasarvot. Seuraavassa on lueteltu arvot alkaen sotamiehestä ja edeten alaspäin mentäessä korkeammalle arvoasteikossa. Aliupseereista lähtien suomalaiset vastaavuudet.
Värvätyt miehet
- SS-Schütze 1941 1)
- SS-Oberschütze 1941 1)
- SS-Sturmmann 1933
- SS-Rottenführer 1933
1) SS-Schütze ja SS-Oberschütze korvasivat 1933 SS-Mannin ja SS-Anwärterin arvot.
Aliupseerit
- SS-Unterscharführer 1934 (alikersantti)
- SS-Scharführer 1933 (kersantti)
- SS-Oberscharführer 1933 (ylikersantti)
- SS-Hauptscharführer 1934 1) (vääpeli)
- SS-Sturmscharführer 1938 (sotilasmestari)
1) SS-Hauptscharführer korvasi vuoden 1929 arvon SS-Obertruppführer
Komppaniatason upseerit
- SS-Untersturmführer 1934 1) (vänrikki)
- SS-Obersturmführer 1934 (luutnantti)
- SS-Hauptsturmführer 1934 2) (kapteeni)
1) SS-Untersturmführer korvasi vuoden 1929 arvon SS-Sturmführer
2) SS-Hauptsturmführer korvasi vuoden 1933 arvon SS-Sturmhauptführer
Esiupseerit
- SS-Sturmbannführer 1929 (majuri)
- SS-Obersturmbannführer 1933 (everstiluutnantti)
- SS-Standartenführer 1929 (eversti)
- SS-Oberführer 1929 (vanhempi eversti, ei vastaavuutta Suomessa ennen prikaatikenraalin arvon perustamista)
Kenraalitason upseerit
- SS-Brigadeführer 1933 (kenraalimajuri)
- SS-Gruppenführer 1929 1) (kenraaliluutnantti)
- SS-Obergruppenführer 1929 1) (kenraali)
- SS-Oberstgruppenführer 1942 2) (kenraalieversti)
1) Vuonna 1933 SS-Gruppenführer sai armeijan (Heer) mallin mukaisen nimeyksen SS-Gruppenführer und Generalleutnant der Waffen-SS; vastaavasti SS-Obergruppenführer sai nimeyksen SS-Obergruppenführer und General der Waffen-SS.
2) Vuonna 1942 arvon tullessa käyttöön, se sai armeijan (Heer) mallin mukaisen nimeyksen SS-Oberstgruppenführer und Generaloberst der Waffen-SS.
Lähteet
- The Penguin Dictionary of the Third Reich (James Taylor & Warren Shaw)
- Mauno Jokipii - Hitlerin saksa ja sen vapaaehtoisliikeet: Waffen-SS suomalaispataljoona vertailtavana (Gummerus, 2002)