Historia
Stanley Cupin ensimmäinen voittaja oli
Montreal AAA (Amateur Athletic Association)
1893. Kuten ensimmäisen voittajan nimestä voi päätellä aluksi Cupista pelattiin amatöörijoukkueilla. Joukkueiden alettua maksaa pelaajille Stanley Cup siirtyi ammattilaisjääkiekon palkinnoksi.
Alkuvuosina Stanley Cupia tavoittelivat useat joukkueet useista eri liigoista. Eri liigojen voittajat saivat haastaa kulloisenkin Stanley Cup -mestarin mestaruusotteluun.
Kaudesta 1926-1927 NHL on ollut suurin jääkiekon ammattilaisliiga, jonka pudotuspelien voittaja on voittanut Cupin. 1947 komitea teki sopimuksen Stanley Cupista siten, että NHL huolehtii pokaalista ja järjestettävästä kilpailusta sen voittamiseksi. NHL:llä on oikeus palauttaa Stanley Cup komitealle. Samoin mikäli NHL hajoaa tai perustetaan toinen hallitseva ammattilaisliiga, komitea voi ottaa Cupin uudelleen haltuunsa.
Pokaali
Cup-kannun jalustaan kaiverretaan voittajien nimet, ja pokaali on kasvanut vuosien varrella kokoa melkoisesti. Pokaali on painoltaan 16 kg. Cupin saavuttanut pelaaja saa palkintokannun haltuunsa muutamaksi päiväksi pr-tarkoituksiin, ja esimerkiksi
Ville Nieminen on käyttänyt sitä Suomessa voitettuaan cupin
Colorado Avalanchen riveissä. Myös vuonna
1999 Jere Lehtisen voitettua Stanley Cupin pokaali käytettiin Suomessa.
Teemu Selänne toi pokaalin Helsingin Rautatientorille kansanjuhlaan elokuussa
2007.
Jotta pelaaja voi saada nimensä pokaaliin, hänen on pitänyt pelata Stanley Cupin voittaneessa joukkueessa vähintään 41 runkosarjaottelua kauden aikana, tai vaihtoehtoisesti vähintään yhdessä Stanley Cup -finaaliottelussa. Vuodesta 1994 lähtien on kuitenkin sallittu myös poikkeustapauksia. [}}]
Katso myös
Lähteet