Historiaa
Rudolf Steiner teki filosofian tohtorin väitöskirjansa tietoteoriann, ei pedagogiikan alalta. Nuorempana hän oli järjestelemässä
Goethe luonnontieteellisiä teoksia sekä toimi muun muassa
työväenopiston opettajana, toimittajana ja
teosofisen seuran toimihenkilönä. Varsinaisen elämäntyönsä hän teki
1900-luvun alussa esitelläkseen ja kehittääkseen
antroposofiaaaa. Steiner muun muassa esitelmöi aktiivisesti eri puolilla
Eurooppa ja perusti antroposofisen keskuksen Sveitsiin Baselin lähelle.
Ensimmäinen steinerkoulu perustettiin Stuttgartiin Waldorf Astoria -tehtaan työntekijöiden lapsille 1919. Monissa maissa steinerkouluja kutsutaankin Waldorf-kouluiksi. Kansallissosialistien noustua valtaan 1930-luvulla saksalaiset Waldorf-koulut suljettiin ja monet opettajat vangittiin, koska antroposofiaa ja steinerpedagogiikka pidettiin kansallissosialistisen hengen vastaisena. Toisen maailmansodan päätyttyä koulut aloittivat jälleen toimintansa.[Anthromedia.net ]
Viitattu 17.1.2007
Suomen ensimmäinen steinerkoulu perustettiin Helsinkiin vuonna 1955. Vuonna 1977 tuli voimaan steinerkouluja koskeva laki, jonka piiriin kuului kolme steinerkoulua.[Laki Steiner-koulusta (417/1977)] 1980-luvulla koulujen määrä laajeni lain ulkopuolelle, kun kouluja perustettiin ympäri Suomea yksityisopetusryhminä. Eräänä syynä koulujen laajenemiseen oli se, ettei ajan tiukka koululainsäädäntö tarjonnut käytännössä mitään muita vaihtoehtoja valtakunnallisesti ohjatulle peruskoululle.[Ennen peruskoulun uudistusta vuonna 1998 kaikista peruskoulun erityismuodoista säädettiin lailla. Näistä vaihtoehdoista kattavan luettelon tarjoaa Perusopetuslain viitetiedot sisältävä sivu , jossa luetteloidaan perusopetuslailla kumotut erikoislait. Peruskoulun opetussuunnitelmakomitean mietintö (osat I-II) tarjoaa erinomaisen kuvan siitä, miten tiukasti säädeltyä peruskoulun toiminta oli.] 1990-luvun alussa lakia muutettiin ja kaikki steinerkoulut saivat mahdollisuuden valtionapuun. Tämänkin jälkeen on perustettu yksittäisiä steinerpedagogiikkaa noudattavia kouluja, joista osa on saanut opetuksenjärjestämisluvan, osa ei.
Steinerkoulut ovat kannatusyhdistysten ylläpitämiä yksityisiä kouluja. Vanhemmat ovat yhdistysten jäseniä. Koulujen talous perustuu valtionavun lisäksi vanhempien vapaaehtoistyöhön ja lahjoituksiin.
Tunnettuja suomalaisia steinerkoulun kasvatteja ovat entinen ympäristöministeri Pekka Haavisto, näyttelijä Heidi Herala, kansanedustaja Oras Tynkkynen, kokki Sara La Fountain, näytelmäkirjailija Laura Ruohonen, rumpali Antti Lehtinen, sarjakuvataiteilija Ville Ranta ja säveltäjä Kaija Saariaho.
Steinerpedagogiikka
Steinerpedagogiikassa ajatellaan, että kasvattajan roolin pääpaino muuttuu lasten ja nuorten ikävaiheen mukaan. Ensimmäisellä seitsenvuotiskaudella aikuisen tehtävä on olla ennen kaikkea jäljittelyn kohde ja rauhallisen ympäristön luoja.
[Dahlström, Marja: 'Ajatuksia pienten lasten vanhemmille steinerpedagogiikan näkökulmasta', s. 5, 10. Suomen antroposofinen liitto, Helsinki 2001] Toisella seitsenvuotiskaudella, johon ajoittuvat koululuokat 1-8, aikuisen pääsääntöinen rooli on olla luotettava auktoriteetti. Jotta opettajaan syntyisi turvallinen, pitkäkestoinen suhde, opettaa steinerkoulussa sama luokanopettaja kahdeksannelle luokalle asti suuren osan aineista.
[Dahlström, Marja: 'Ajatuksia pienten lasten vanhemmille steinerpedagogiikan näkökulmasta', s. 10-11.][Dahlström, Marja: 'Steinerkoulun keskeisiä piirteitä', s. 8. Suomen antroposofinen liitto, Helsinki 2000] Kolmannella seitsenvuotiskaudella eli 14-vuotiaasta alkaen steinerpedagogiikassa katsotaan, että opettajan vakuuttavuus nuoren silmissä ei voi enää perustua aikuisen auktoriteettiin, vaan ainoastaan asiantuntemukseen.
[Steiner, Rudolf: 'Tasapainoinen kasvu ja kasvatus', s. 23. Reijo Wileniuksen laatima tiivistelmä teoksesta Die gesunde Entwickelung des Leiblich-Physischen als Grundlage der freien Entfaltung des Scelisch-Geistigen, julkaistu v. 1922 pidetyn luentosarjan pikakirjoitusmuistiinpanoista. Teos on suomennettu nimellä Kasvatus ja opetustaito ihmisolemuksen terveen kehittymisen perustana, Kirjokanta oy, Helsinki 2002.
]
Steinerkoulut eroavat opetustavoiltaan muista kouluista usealla tavalla. Huomiota kiinnittävät yleensä jakso-opetus, oppikirjattomuus, taideaineet sekä luokkamuotoisuus ja opettajakeskeisyys. Koulu ja luokka ovat tiiviitä yhteisöjä, ja yhteisöllisiä taitoja korostetaan. Sama ryhmä voi oppia, elää ja kasvaa yhdessä ensimmäiseltä luokalta ylioppilaaksi saakka. Vanhempien tuki ja yhteistyö on tärkeää koulutyölle.
Alaluokilla opettajan tulisi tutustua hyvin oppilaisiinsa ja muodostaa jokaisesta selkeä käsitys. Havaintotyönsä apuna opettaja voi käyttää erilaisia luonnehtivia ja kuvailevia tapoja hahmottaa lapsia, muun muassa luonteenlaatuja kuvailevia temperamentteja. Tyypittelyjä ei kuitenkaan saisi käyttää ahtaasti ja stereotyyppisiin rooleihin vangitsevasti.[Espoon Steinerkoulu - Luokanopettajavaihe Viitattu 19.1.2007]
Oppikirjoja steinerkoulun oppilaat eivät juuri käytä ennen lukioastetta, lukuun ottamatta vieraiden kielten kirjoja, jotka usein tulevat käyttöön 6.–7. luokalla. Luokissa on lisäksi tarjolla kirjoja ja muita tietolähteitä vaihtelevassa määrin. Opettajien tehtävänä on valmistella ja esittää oppiaines mahdollisimman innostavassa ja tarkoituksenmukaisessa muodossa. Oppilaat valmistavat työkirjansa itse. Alemmilla luokilla teksti on liitutaululla tai opettaja sanelee sen. Kahdeksanteen luokkaan mennessä kehitetään itsenäinen kyky laatia teksti kuullusta tai esitetystä aineistosta. Muistiinpanoista tulee aina valmistaa oma kokonaisuutensa vihkoon, sillä se vaikuttaa merkittävästi suorituksen arvosanaan tai arviointiin. Vihkojen itse piirrettävään kuvitukseen kiinnitetään myös erityistä huomiota.
Steinerpedagogiikka pyrkii kehittämään kullekin ikäkaudelle sopivalla tavalla, vähitellen kahdeksanteen luokkaan mennessä itsenäiset työtavat työvihkojen tekstien ja kuvien tuottamiseen. Oppilaat pyritään totuttamaan vähitellen itsenäiseen tiedonhankintaan ja -käsittelyyn.
Kaikki oppiaineet ovat tasa-arvoisia, ja niillä on oma tärkeä tehtävänsä. Steinerkouluissa onkin huomattavan paljon taideaineita. Esimerkiksi 8.–9.-luokkalaisilla on 7–8 viikkotuntia erilaisia taide- ja taitoaineita, kuten musiikkia, kuvataidetta ja käsitöitä sekä eurytmiaa.
Steinerkouluissa opetettava eurytmia-niminen aine on liikkumista, musiikkinsoitona ja eleitä yhdistävä taidemuoto. Harjoitukset sisältävät liikkumista usein piano säestyksellä tai runojen mukaan. Alaluokilla saduttt ja loru ovat aineksina leikinomaisessa eurytmiassa. Steinerpedagogiikan mukaan monipuoliset taiteelliset harjoitukset ovat hyviä kasvuvirikkeitä kasvavalle yksilölle.
Opetussuunnitelma ja tuntijako noudattavat opetushallituksen määrämiä perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmien perusteita. Steinerkouluille on myönnetty vähäisiä poikkeamia näistä yleisistä perusteista.
Todistukset ovat pääasiassa sanallisia, oppilaan taitojen kehittymistä luonnehtivia lausuntoja. Alaluokilla ne osoitetaan vanhemmille, neljännestä luokasta lähtien oppilaalle itselleen. Numerotodistuksia annetaan lisäksi opetuslainsäädännön mukaisesti luokilla 7-9 ja lukioasteella.
Arvostelua
Steinerkoulut ovat herättäneet myös arvostelua. Steinerkouluja julkisesti kritisoineiden joukossa on ollut esimerkiksi niin ateisteja[http://www.vapaa-ajattelijat.fi/lehti/2001_02/steiner.html] ja skeptikkoja kuin toisaalta kristillisen vakaumuksen edustajia. Skepsis-lehden artikkelissaan 'Antroposofian pseudotieteellinen maailmankuva' vuodelta 2001 dosentti Heikki Ervasti moittii steinerkoulujen pohjalla olevaa maailmankuvaa näennäistieteelliseksi. Hän kirjoittaa myös, että useat tahot ovat epäilleet antroposofian välittyvän oppilaille opettajien maailmankatsomuksen kautta, vaikka antroposofiaa ei suoraan opetetakaan steinerkouluissa.[http://www.skepsis.fi/lehti/2001/2001-3erva.html]
Kritiikkiä tai ihmetystä osakseen steinerkoulut saavat usein esimerkiksi eurytmiasta ja työkirjojen kirjoittamisesta käsin läpi lähes koko perusopetusasteen. Steinerkoululaisten tietotasoa on epäilty heikommaksi kuin peruskoululaisten ja muiden lukiolaisten. Lukioiden tuloksiin vaikuttaa osaltaan se, että steinerlukioihin on vasta vuonna 2007 tullut keskiarvoraja.
Eräänä yksityiskohtana kriittisyyttä on myös herättänyt se, että steinerkoulujen oppilaita luonnehditaan 1800-luvulla muodissa olleen niin sanotun temperamenttiopin mukaan, kuten koleeris-melankolikko, sangviinis-koleerikko.[Espoon Steinerkoulu - Luokanopettajavaihe Viitattu 19.1.2007]
Steinerkouluja on arvostellut evankelis-luterilaista fundamentalistista näkemystä edustava Paavo Hiltunen kirjassaan Mitä Rudolf Steiner todella opetti (1990). Myöhemmin Hiltunen on väittänyt, että antroposofit organisoivat hänen kirjansa laajamittaisen oston, jotta kirja ei päätyisi muiden luettavaksi. Hänen kritiikkiinsä ovat esittäneet vastauksensa Risto Suurla, Reijo Wilenius ja Tony Dunderfelt teoksessa Huomautuksia Paavo Hiltusen Steiner-kirjasta (1991).
Susanne Lippert kutsuu teoksessaan Steiner und die Waldorfpädagogik: Mythos und Wirklichkeit Steinerin okkultistista maailmankatsomusta rasistiseksi. Hän arvostelee waldorfkoulujen nykytilaa, opetusvälineitä, ”kehityspsykologiaa”, opetussuunnitelmaa, oppiaineita (muun muassa eurytmiaa) ja luokanopettajajärjestelmää. Lippertin mielestä Waldorf-koulu on totalitaarinen maailmankatsomuskoulu ja lapsivihamielinen järjestelmä.
Väitöskirjassan Miten antroposofia ilmenee steinerpedagogiikassa Tarja Ehnqvist tuo Lippertin näkemyksen esiin monen muun ajattelijan ohella. Samassa yhteydessä Ehnqvist esittää myös useita myönteissävyisiä kuvauksia. Esimerkiksi seuraavana esitellyssä suomalaistutkimuksessa todetaan vanhempien olleen tyytyväisiä steinerkouluun ja kokeneen sen tukeneen lapsensa sosiaalista kasvatusta. [Ehnqvist 2006, s. 8]
Steinerpedagogiikan seura
Suomessa steinerkoulujen piirissä toimii kolme valtakunnallista yhdistystä: Steinerkoulujen oppilaskuntien perustama Skoy, koulujen johtokuntien yhteistyöelin Steinerpedagogiikan yhteisöt ry (SPY) sekä steinerpedagogien yhteistyöelin Steinerpedagogiikan seura ry (SPS). Näistä yhdistyksistä vanhin on vuonna 1953 perustettu Steinerpedagogiikan seura ry. Steinerpedagogiikan seuran tehtävänä on toimia Suomen steinerkoulujen ja -päiväkotien yhdyselimenä, edustaa steinerpedagogiikkaa Suomessa ja edistää steinerpedagogiikan alaan liittyvää tutkimus- ja selvitystyötä sekä julkistaa tämän työn tuloksia.
Näiden tehtävien toteuttamiseksi se antaa lausuntoja, järjestää ja tukee pedagogista tutkimus- ja selvitystyötä, esitelmä-, näyttely-, kurssi- ja seminaaritoimintaa sekä julkaisee steinerpedagogista kirjallisuutta. Yhdistys toimii myös yhdyselimenä kansainväliseen steinerkoululiikkeeseen.
Steinerpedagogiikan seura on ottanut tehtäväkseen edustaa steinerpedagogiikkaa Suomessa jo ennen ensimmäisen steinerkoulun perustamista Suomeen. Toisaalta seura siis edustaa steinerpedagogista impulssia sinänsä – kouluista riippumatta, toisaalta se steinerkoulujen ja -päiväkotien yhdyselimenä edustaa maassa tällä hetkellä toimivaa steinerpedagogiikkaa. Seuran johtokunta toimii steinerpedagogiikan yhteistyö- ja asiantuntijaelimenä, joka käsittelee monia erilaisia steinerpedagogiikkaan liittyviä kysymyksiä. Steinerpedagogiikan seuran puheenjohtajana toimii Jarno Paalasmaa. Aiemmin seuran puheenjohtajina ovat toimineet mm. Reijo Wilenius, Marja Dahlström, Lea Blåfield ja Simo Taimi.
Suomen steinerkoulujen oppilasyhdistys Skoy
Suomen steinerkoulujen oppilasyhdistys ry on steinerkoulujen yläluokkalaisten perustama kattojärjestö oppilaskuntatoiminnalle juuri steinerkouluissa. Yhdistyksen toiminta lähti käyntiin syksyllä 2002. Tällä hetkellä mukana on steinerkoulujen oppilaita lähes kymmenestä eri koulusta ympäri Suomea.
Yhdistyksen tarkoituksena on toimia Suomen steinerkoulujen oppilaiden edunvalvojana ja yhteistyöelimenä. SKOY haluaa edistää oppilaiden viihtyvyyttä ja etuja ja parantaa steinerkoulun mainetta ja ihmisten tietoutta steinerkouluista. SKOY pyrkii luomaan kansainvälisiä suhteita steinerkoulujen välille ja kunnioittaa steinerkoulun perusperiaatteita.
Yhdistys järjestää kokouksia, keskustelutilaisuuksia, yhteisiä jäsentapahtumia, pitää yhteyttä muihin oppilaskuntiin, koulujen johtokuntiin, opettajakuntiin, rehtoreihin/ vuosirehtoreihin, harjoittaa kulttuuri-, valistamis- ja julkaisutoimintaa sekä toimii muilla vastaavilla tavoilla steinerkoululaisten hyväksi.
Puheenjohtajina ovat toimineet Julian Remes 2002-2004, Lauri Maijala vuoden 2005 ja Miika Tomi vuoden 2006. Tällä hetkellä yhdityksen puheenjohtajana toimii Pia Johansson.
Suomen steinerkoulut
Lähteet
Kirjallisuutta
Haapala Maikki /Taideteollinen korkeakoulu/ Taidekasvatuksen osasto/Opinnäyte taiteen maisterin tutkintoon 2004/ OPETTAJA-OPETUSTAITEILIJA/Kokemuksia ja perusteluja taiteen integroimiseen opetuksessa steinerpedagogisessa taidekasvatuksessa/
Aiheesta muualla
Steinerkoulujen arvostelua
Rudolf Steiner-skole
Waldorfschule
Pédagogie Steiner-Waldorf
Steinerskoler
Waldorfpedagogik
)
