Stig Ahlgren
Ahlgren aloitti marxistisena kirjallisuuskriitikkona ja kritisoi kirjoissaan Orfeus i folkhemmet (1938) ja Veckopressen och folket (1940ss) sen ajan kaunokirjallisuudetta ja lehdistöä. Hän kirjoitti artikkeleita Malmöä ilmestyvään Arbetet-lehteen vuodesta 1937 ja oli tukholmalaisen Afton-Tidningen -lehden kulttuuritoimittaja vuosina 1942-1946.
Vuonna 1946 hänestä tuli hienostuneen Vecko-Journalen -aikakauslehden päätoimittaja. Siellä hän oli edukseen 'nokkeluuden kuninkaana' tai purevien nerokkaiden muotoilujen takia Ruotsin ilkeimpänä kynäilijänä ja kirja-arvostelijana. Hän muun muassa sanoi Ruotsin akatemian silloisen vakinaisen sihteerin Karl Ragnar Gierowin olleen 'vakava kuin sypressi'.
Ahlgren oli 1960-luvulla vähemmän aktiivinen kirjoittajana osittain siksi, että hän muutti Ösmoohon lähelle Nynäshamnia yhdessä entisen vaimonsa Birgit Tengrothin kanssa. He olivat olleet naimisissa vuoteen 1950 saakka. Birgit oli sairas, ja Ahlgren hoiti häntä aina tämän kuolemaan asti 1983ista. Ahlgrenin viimeinen suuri teos oli elämäkerta hänen ystävästään Karl Gerhard. 1970-luvlla hän kirjoitti radioarvosteluja Svenska Dagbladetiin.
Ahlgren kuoli 19. toukokuuta 1996 Nynäshamnissa 86-vuotiaana.
Gustaf von Platen, joka vuonna 1951 oli seurannut Ahlgrenia Vecko-Journalenin toimitusjohtajana, kuvasi Ahlgrenia kirjassaan Min vän Stig Ahlgren - kvickhetens konung (1997).
Kirjat
- 1937 André Gide
- 1937 Roger Martin du Gard
- 1938 Orfeus i folkhemmet
- 1940 Veckopressen och folket
- 1940 Krusenstjerna-studier
- 1944 Obehagliga stycken
- 1946 Det kritiska uppdraget
- 1952 Frackhataren
- 1955 Inga blommor här
- 1964 Lärdom och lättsinne
- 1964 Boken om Karl Gerhard
- 1966 Den okände Karl Gerhard
- 1977 Insnöad
