Suezin kriisi

Taustaa

Suezin kanava avattiin 1869. 1875 Ison-Britannian pääministeri Benjamin Disraelin hallitus osti Egyptin osuuden kanavaa hallinnoineesta osakeyhtiöstä. Konstantinnopolin konventio vuonna 1888 julisti kanavan Britannian suojeluksessa olevaksi puolueettomaksi alueeksi. Ratifioimalla sopimuksen Egypti antoi kansainvälisen liikenteen kulkea vapaasti kanavan kautta. Brittiläiset joukot vetäytyivät Palestiinan mandaattialueelta 1948 Israelin valtion julistauduttua itsenäiseksi. 1952 Egyptin armeijan upseerit syöksivät vallasta Kuningas Farukin, joka oli brittien läheinen liittolainen.

Kriisin puhkeamiseen vaikuttaneet syyt

1949 Egypti sulki kanavan israelilaisilta laivoilta ja saartoi Akabanlahden. Egyptin presidentti Gamal Abdel Nasser halusi kansallistaa Suezin kanavan vuonna 1956in. Tämä ei ollut brittien ja ranskalaisten mieleen, jotka olivat suurimmat osakkeenomistajat. Nasser puolusti kantaansa sillä, että kanavayhtiö oli rekisteröity Egyptissä. Hän voisi neuvotella korvauksista. Egyptin ulkoministeri Mahmoud Fawzi hoiti asiaa tarmokkaasti Dag Hammarskjöld avulla. Ranska ei ollut kiinnostunut rauhanomaisesta ratkaisusta.

Arabien Israelin kauppasaarto

Painostaakseen Israelia arabimaat järjestivät useita talouspakotteita sitä vastaan. Israelin naapurimaat sulkivat rajansa, lopettaen kaiken liikenteen Israeliin. Henkilöiltä, joilla on Israelin leima passisaan, kiellettiin saapumasta arabimaihin. Arabimaat alkoivat aktiivisesti rohkaista yksityisyrityksiä luopumaan liiketoimistaan Israelissa. Vaikka näillä toimilla oli jonkin verran vaikutusta, Israelin talouskasvu jatkui vahvana.

Israelin hyökkäys

Pääministeri David Ben-Gurion valmisteli Israelin osallistumisen sotaan täysin salassa. 3. lokakuuta Israel vetäytyi Jordanian kanssa muodostetusta aselepokomiteasta. Kun hyökkäyksen ajankohta lähestyi, Israelin tiedustelupalvelu laski liikkeelle vääriä tietoja koskien hyökkäystä Jordaniaan. Israelin puolustusvoimien aloitettua liikekannallepanon 27. lokakuuta UNTSO-joukkojen esikunta oli varma, että Jordania tulisi olemaan suunnitellun hyökkäyksen kohde. Ranskalaiset valmistelivat suunnitelmaa Operaatio Muskettisoturi, antaen Israelille vapaat kädet hyökätä Siinaille. 29. lokakuuta israelilaiset hyökkäsivät. Iso-Britannia ja Ranska antoivat molemmille uhkavaatimuksen pysyä 10 kilometrin päästä Suezin kanavasta. Egypti luonnollisesti kieltäytyi.

Yhdistyneet kansakunnat kokoontui 2. marraskuutassa. Iso-Britannia ja Ranska käyttivät veto-oikeuttaan turvallisuusneuvosto. Yleiskokous hyväksyi valtavalla enemmistöllä aselepoehdotuksen. YK:n rauhanturvajoukot ehdotettiin lähetettäväksi paikalle. Näin sai lopulta alkunsa Yhdistyneiden kansakuntien UNEF I -rauhanturvaoperaatio, mihin myös Suomi osallistui tultuaan vain vuotta aikaisemmin Yhdistyneiden kansakuntien jäseneksi.

Englantilais-ranskalaiset joukot

Britit lähettivät alueelle kolme lentotukialusta ja ranskalaiset kaksi. Operaatio muskettisoturi alkoi 31. lokakuuta pommituslennoilla. Brittiläis-ranskalaiset joukot valtasivat Port Saidin 5. marraskuuta. Egyptiläiset sulkivat kanavan merenkululta ja räjäyttivät öljyjohdot. 6. marraskuuta britit ja ranskalaiset lopettivat sodankäynnin.

Hyökkäys pysähtyy

Yhdysvallat pelkäsi konfliktin laajentumista, koska Neuvostoliitto oli uhannut päivää ennen ampua ydinohjuksilla Pariisitaa ja Lontoo. USA ja Neuvostoliitto toimivat yhdessä vuoden 1945 jälkeen kriisissä, joka olisi voinut laajentua suuremmaksi sodaksi. Presidentti Eisenhower pakotti osapuolet tulitaukoon. Suezin kriisin jälkeen Ranska tai Britanniakaan eivät ole toimineet suurten operaatioiden aloittajina ilman Yhdysvaltoja. Niiden suurvalta-asema tässä mielessä päättyi Suezin kriisin aikaiseen Neuvostoliiton reaktioon ja Yhdysvaltain välitykseen.