Esimerkki 1
Kuvitellaan esim. juna, jonka sisällä on täysin eristetty laboratorio. Juna kulkee niin tasaisilla raiteilla ettei sisällä tunnu tärinää ja raiteet kulkevat suoraan niin että sisällä ei voi tuntea kääntymisestä aiheutuvia voimia. Suhteellisuusperiaatteen mukaan millään kokeella ei voi osoittaa junan liikettä. Eli juna voisi aivan yhtä hyvin olla paikoillaankin tai sitten kulkea 100000 km/h. Asiaa ei voi millään tavalla osoittaa. Toki junan kiihtyessä vauhtiin olisi huomattu kiihtymisestä johtuvia muutoksia, mutta periaate koskettaakin vain tasaista liikettä. Ennen klassisen fysiikan totuuksien kyseenalaistamista 1800-luvun ja 1900-luvun taitteessa oli uskottu eetteriin, joka täyttäisi kaiken tilan ja niin mittaukset voitaisiin suorittaa suhteessa siihen. Suhteellisuusperiaate kuitenkin kielsi etterin ja aiheuttikin paljon kritiikkiä eetterin puolustajien joukossa.Esimerkki 2
Voidaan myös kuvitella pitkälle johtava ajatusleikki, josta suhteellisuusperiaatteen idean voi myös ymmärtää. Voimme ajatella edellä mainitun junan kulkevan 100 km/h jossakin ja radan varrella seisoisi paikallaan mies. Mies ei liikkuisi suhteessa maankamaraan lainkaan, toisin kuin juna mutta onko miehen nopeus silti nolla? Ei ole, sillä maa liikkuu suhteessa aurinkoon tietyllä nopeudella, niinpä miehen nopeus on maan kiertonopeus auringon ympäri.Tietenkin voimme kysyä, liikkuuko aurinko. Sekin liikkuu ja kiertää galaksimme keskustaa. Galaksimme on myös liikkeessä ja samoin on laita, kun galaksimme liitetään galaksijoukkoon. Tästä näemme että ei ole olemassa absoluuttista nopeutta. Radan varrella seisovan miehen nopeus on 0 km/h suhteessa maahan, mutta ei aurinkoon, tai galaksimme keskustaan, tai viereiseen galaksiin. Tämä on suhteellisuusperiaatteen idea.
Lähteet: Tieteen Maailma- kirjasarja osa 14 Fysiikka (tiedettä kaikille-kirjasarja) Maailmaviiva Alber Einstein ja moderni fysiikka
