Sukeltajantauti
Sukelluksen yhtenä riskinä on liian nopean paineen vähenemisen aiheuttama sukeltajantauti (dekompressiotauti). Sukeltajantauti johtuu vereen liuenneiden kaasujen, erityisesti
typen, muuntumisesta kaasukupliksi paineen vähentyessä. Paine vähenee pintaa kohti noustaessa ja liian nopeassa nousussa typpi ei ehdi tuulettumaan pois hengitysilman kautta. Tällöin typpi kaasuuntuu kupliksi verenkiertoon. Kuplat voivat aiheuttaa esimerkiksi verisuonten tukkeutumisen paineen vähentyessä liian nopeasti ja johtaa pahimmassa tapauksessa kuolemaan, myös esim. halvaantuminen on mahdollista. Yksin sukellettaessa (ei suositeltavaa) sukeltajantauti aiheuttaa todennäköisesti jokatapauksessa hukkumiskuoleman koska tajunnan menetys on hyvin mahdollinen. Sukeltajantaudin riski on oikein toteutetuissa harrastesukelluksissa kuitenkin melko pieni. Sukeltajantaudille altistavia tekijöitä ovat mm. ylipaino, väsymys ja kylmyys. Useimmiten syynä onnettomuuksille on riittämätön kokemus sukelluksen/sukelluksien vaativuuteen nähden tai piittaamattomuus turvallisuusohjeista.
Vapaasukellus
Vapaasukellusta ovat ammatikseen tehneet erityisesti
helmenkalastajat ja sientenkerääjät. Nykyään vapaasukellus on kasvattanut suosiotaan urheilulajina. Vapaasukelluksessakin voi saada sukeltajantaudin liian aggressiviisella sukeltamisella. Vaikka keuhkoissa typpeä on vähän liukenee sitä paineen vaikutuksen alla vereen jonkin verran. Suurissa syvyyksissä typpikertymää ehtii tulla niin paljon, että sukeltajantauti on mahdollista saada. Hukkumisriskin takia yksin ei saa koskaan sukeltaa.
Vapaasukelluksessa on useita eri luokkia, jossa kilpaillaan ja rekisteröidään ennätyksiä. Mm. Pituussukellus vaakasuunnassa (dynamic apnea), Pituussukellus syvyyssuunnassa ilman apuvälineitä (constant weight) ja hengenpidätys kasvot vedessä (static apnea). Lisäksi on erilaisia syvyyssuunnassa apuvälinein tehtäviä luokkia, joista osassa ei kilpailla.
Sukellusvälineitä
Viestilippu A:lla varoitetaan muita vesillä liikkujia sukeltajasta
Laitesukeltamisessa apuna yleensä käytetään paineilmasäiliöitä, joista paineenalentajan ja hengityssäätimen avulla saadaan ilmaa sukeltajan hengitettäväksi.
Sukelluksessa käytetään lähes aina ns. perusvälineitä, joihin luetaan maski, snorkkeli ja räpylät, sekä mahdolliset räpyläkengät märkäpuvulla sukellettaessa. Laitesukellusvarustukseen kuuluu perusvälineiden ja sukelluspuvun lisäksi mm. puukko, erilaiset valaisimet, painot, suunnistusvälineet ja syvyysmittarit sekä sukeltajankello ja/tai sukellustietokone.
Märkäpuvulla sukellettaessa nosteen kontrollointiin käytetään tasapainotusliiviä, johon lisätään tai josta poistetaan ilmaa tarpeen mukaan. Kuivapuvulla sukellettaessa voidaan nostetta kontrolloida lisäämällä ja poistamalla puvun sisältämää ilmaa. Kuivapuvulla sukellettaessa voidaan käyttää lisänä myös tasapainotusliiviä, sen olematta kuitenkaan välttämätön.
Sukeltaja pyrkii omaamaan mahdollisimman neutraalin nosteen, jolloin tämä ei kellu eikä uppoa. Tällöin liikkuminen veden alla on vaivatonta ja miellyttävää sekä myös kaasunkulutuksen kannalta taloudellisempaa.
Yleensä sukeltaja joutuu kompensoimaan varusteidensa ja vartalonsa positiivista nostetta (kelluvuutta) lyijypanoilla, jotka kiinnitetään painovyöhön tai tasapainotusliiviin. Myös erilaisia nilkka ym. painoja on saatavilla.
Sukelluspuvut
- Katso myös: Wanha herra
Sukelluspukuina voidaan käyttää veden lämpötilasta riippuen eri paksuista
märkäpukua tai
kuivapukua. Märkäpuvussa ihon ja puvun väliin pääsee menemään ohut kerros vettä. Märkäpuvun eristämiskyky perustuu puvun ja ihon väliin muodostuvaan lähes paikallaan pysyvään ohueen vesikerrokseen, joka lämpenee ruumiinlämmön vaikutuksesta sekä neopreeniseen päälikerrokseen, joka on eristävä.
Kuivapuku on vesitiivis ja pysyy siten täysin kuivana. Kuivapuvussa eristäminen tapahtuu puvun alle puettavalla eristävällä vaatekerroksella ja puvun sisään jäävällä ilmalla. Äärimmäisissä olosuhteissa kuivapuvun täyttökaasuna saatetaan käyttää esim. argonia, jonka lämmönjohtokyky on huomattavasti ilmaa pienempi ja siten lämpöhäviö on hitaampaa.
Neopreenimärkäpuku on perinteistä märkäpukua istuvampi ja vedessä sulavalinjaisempi. Tosin neopreeni puristuu paineessa kasaan jolloin sen eristävyys laskee sitä enemmän mitä syvemmälle sukelletaan. Neopreeni puristuu kasaan koska sen rakenteessa on ilmakuplia. Neopreenipuku on jonkin verran perinteistä märkäpukua painavampi, millä ei sinänsä ole vedessä merkitystä.
On olemassa myös neopreenisia kuivapukuja, joiden etuna on jo entuudestaan eristävä päälikerros. Näin ollen alle laitettava vaatemäärä on pienempi verrattuna kumi- tai nylonpukuihin. (nykyään kumi- tai nylonpukuja on tuskin edes myynnissä)
Vedenalaisia kulkuneuvoja
Ihminen on kehittänyt sukelluskelloja sekä sukellusveneitä vaativampiin sukellustarkoituksiin.
Sukeltavat nisäkkäät
Vesielämään sopeutuneet
nisäkkäät, mm.
hylkeet ja
valaat, voivat sukeltaa huomattavasti pidempiä aikoja kuin ihminen. Näille nisäkkäille on kehittynyt monenlaisia sopeutumia, jotka takaavat hapen riittävyyden pinnan alla. Sukeltavien nisäkkäiden
veressä on suurempi hemoglobiini kuin ihmisellä, joten ne pystyvät säilömään enemmän
happea veressä. Sukeltavien nisäkkäiden
lihaksissa on myös paljon myoglobiinia, joka säilöö happea
lihaskudoksessa.
Paine, apnea ja vesi aktivoivat myös sukellusreleksin voimakkaaksi. Nisäkkäät pyrkivät minimoimaan hapenkulutuksen sukelluksen aikana. Sukeltaessa sydämen lyöntitiheys pienenee ja verenkierto ohjataan ainoastaan välttämättömiin elimiin, kuten aivoihin.
Sukellusseurat
Sukellusseurat ovat yksi tapa tutustua sekä laite- että vapaasukellukseen. Seurat ovat yleensä rekisteröityjä yhdistyksiä ja kouluttavat uusia sukeltajia joko CMAS- tai NAUI -järjestöjen koulutusohjelmien mukaan. Toiminta perustuu lähes kokonaan vapaaehtoistyöhön, periaatteena onkin uusien sukelluskavereiden kouluttaminen eikä niinkään kaupallinen toiminta.
Kaupallista koulutusta järjestävät PADI-organisaatioon kuuluvat kouluttajat ja sukelluskeskukset.
Linkkejä sukellusseurojen sivuille
Sukelluskeskukset
Sukelluskeskukset ovat virkistyssukelluspalveluja tarjoavia yrityksiä, jotka tavallisesti tarjoavat ohjattuja sukelluksia, sukelluskoulutusta, sukellusvarusteita ja sukelluspullojen täyttöä.
Sukelluskoulutus
Suomessa tunnetuimmat koulutusjärjestöt ovat PADI, CMAS ja NAUI. Yksi tapa tutustua sukellusharrastukseen on ottaa yhteyttä lähimpään sukelluskouluttajaan tai sukelluskeskukseen tai sukellusseuraan. Sukelluskurssien toteutustavoissa ja aikatauluissa on eroja järjestöjen ja organisaatioiden kesken, mutta kustannuksissa eroja on suhteellisen vähän.
Aiheesta muualla
Dykning
Tauchen
Plongeon
Dykking
)
)
