Sulkapallo

Kenttä

Sulkapallokenttä on 13,40 m x 5,18 metriä leveä kaksinpelissä sekä 6,10 metriä leveä nelinpelissä. Kentän merkityille rajoille putoava pallo on kentän rajojen sisäpuolella. Tavallisimmin sulkapallokentällä on sekä kaksinpeli- että nelinpelirajat, kuten useimmiten tenniskentilläkin.

Kenttäpuoliskon takaosa on lisäksi jaettu kahteen syöttöruutuun. Kenttäpuoliskot erottava verkko on laidoilta 155 cm korkea ja keskeltä 152,4 cm. Verkkopylväiden tulee olla nelinpelisivurajojen kohdalla.

Alusta on parhaimmillaan joko erityisesti lajia varten valmistettu muovimatto tai hyvä joustoparketti. Sorapinta tai vastaava ei sovellu vakavampaan pelaamiseen lainkaan. Sulkapallo ei ole ulkolaji toisaalta senkään takia, että pallo on lento-ominaisuuksiensa takia erittäin herkkä tuulelle.

Välineet

Sulkapalloja

Sulkapallomailojen lyöntiosa

Pallo

Aidoista sulista tehdyssä pallossa on ohuella nahalla päällystettyyn, korkista valmistettuun nuppiin liitetty 16 hanhensulkaaa. Pallon paino on 4,74-5,50 gramma.

Pallon lentoon vaikuttavat oleellisesti paikalliset olosuhteet (lämpötila ja ilmanpaine), joten palloja joudutaan valmistamaan nopeudeltaan erilaisia. Nopeusluokitteluja on useita. Nykyään tavallisin on se, jonka mukaan Suomeen tuodut pallot ovat nopeudeltaan 77 ja 78, joista jälkimmäinen on hieman nopeampi.

Virallisissa kilpailuissa käytetään yksinomaan aitosulkaisia palloja. Säännöt tuntevat myös kokonaan tai osittain keinoaineista valmistetut pallot. Parhaissa niistä on nuppi kuten aitosulkaisissa palloissa, mutta siihen on istutettu yhtä kappaletta oleva, sulkia jäljittelevä hame.

Muovipallo on hinnaltaan hieman kalliimpi, mutta jopa moninkertaisesti kestävämpi. Se on siksi suosittu, ja jopa suositeltava, vasta-alkajien peleissä. Ominaisuuksiltaan (nimenomaan pelitaktiikan kannalta oleellisen hidastuvuuden osalta) muovipallo ei yllä aidon ominaisuuksiin.

Sulkaiset pallot maksavat halleissa ja urheiluliikkeissä (joista niitä harvoin löytyy) tyypillisesti alle ja yli 20 e /tuubi (=12 palloa). Halleilla niitä joskus myydään yksittäinkin.

Maila

Sulkapallossa käytetään mailaa, jonka lyöntiosa muodostuu tiukaksi jännitetystä verkosta. Parhaat sulkapallomailat valmistetaan nykyään useimmiten hiilikuidusta ja hyvät mailat painavat noin 85-95 grammaa. Myös titaania käytetään jonkin verran. Vanhanaikaisempaa rakennetta - alumiininen kehys ja hiilikuituinen varsi - käytetään edelleen kaikkein halvimmissa mailoissa, ja sellaiset ovat yleensä painavampia, harvoin alle 100 g.

Yleisimpiä mailamerkkejä ovat mm. Victor, Yonex, Tred, Babolat, Forza ja Wilson. Harrastajille soveltuvien mailojen hinta vaihtelee parista-kolmesta kympistä sadan euron tienoille. Merkittävimpien valistajien kalleimpien mailojen hintahaarukka nousee 160 euron tienoille.

Kalleimmat mailat myydään usein ilman jänteitä, koska ostaja kuitenkin laitattaisi niihin mieleisensä jänteet. Harrastajan kannalta on usein aika sama, millaiset jänteet uudessa mailassa on.

Mailan varren päällysnauha eli 'grippi' on kulutustavaraa. Uudessa mailassa on yleensä tehtävänsä huonosti hoitava 'tehtaan grippi'. Koska uuden mailan kahva on useimmiten liian ohut, jätetään alkuperäinen grippi yleensä alle ja kääritään uusi grippi päälle. Se on nopeasti kuluvaa ja kannattaa uusia muutaman kymmenen pelitunnin välein. Tässä ei kannata säästellä, sillä gripin pitokyky on pelituntuman kannalta hyvin tärkeä eikä sellainen maksa kuin 1 - 2,5 euroa.

Pistelasku

Kansainvälinen sulkapalloliitto IBF päätti vuosikokouksessaan 6.5. Tokiossa, että helmikuun alusta kansainvälisessä kokeilussa ollut pistelasku on jatkossa virallinen. Uudessa pistelaskussa jokaisesta syötöstä tulee voittajalle piste ja erä pelataan 21 pisteeseen. Suomen Sulkapalloliiton hallitus päätti 9.6. uuden pistelaskun käyttöönotosta uuden kilpailukauden alusta eli 1.7.2006. Päätös koskee kaikkia Sulkapalloliiton sanktioimia kisoja kaikilla tasoilla ja kaikissa ikäryhmissä.

Uusi pistelasku kaksinpelissä:

otteluvoittoon tarvitaan kahden erän voitto
ensimmäisenä 21 pistettä saanut voittaa erän
pallon voittanut lisää yhden pisteen tulokseensa
mikäli tilanteeksi tulee 20-20, voittaa erän se, joka voittaa jatkossa kaksi peräkkäistä palloa (kahden pisteen ero vaaditaan)
mikäli tilanteeksi tulee 29-29, voittaa erän se, joka voittaa 30. pisteen
erän voittanut aloittaa seuraavan erän syötöt
kun toinen saavuttaa 11 pistettä pidetään 60 sek. tauko
ensimmäisen ja toisen erän välillä pidetään puolentoista minuutin tauko, ja mahdollisella toisella erätauolla pidetään viiden minuutin tauko

Nelinpeleissä

vain yksi syöttövuoro/puoli
takasyöttöraja ja sitä koskevat säännöt pidetään ennallaan.

Syöttöruututoiminta muuttuu seuraavasti: Ottelu A&B vastaan C&D. A&B voittavat arvonnan ja päättävät syöttää. Syötön aloittajaksi päätetään A ja ensimmäisen syötön vastaanottajaksi C.

syöttöruudun määrää kaksinpelin tapaan se onko parilla parillinen vai pariton määrä pisteitä
pelaajat vaihtavat syöttöruutua vain jos saavat omasta syötöstä pisteen. Kaikissa muissa tapauksissa pelaajat pysyvät paikoillaan niissä syöttöruuduissaan, joissa he olivat edellistä syöttöä annettaessa.

Syöttäminen

Syötön suorittaa se, joka on voittanut edellisen pallon. Jos syöttäjällä on parillinen määrä pisteitä tai nolla pistettä, syöttö syötetään ja vastaanotetaan oikeanpuoleisesta syöttöruudusta. Jos syöttäjällä on pariton määrä pisteitä, syöttö syötetään ja vastaanotetaan vasemmanpuoleisesta syöttöruudusta.

Syötettäessä mailan varren on osoitettava alaspäin ja pallon on oltava osumahetkellä vyötärön alapuolella, eli syöttö tapahtuu alakautta.

Pelin pelaaminen ja strategia

Sulkapallon lentorata vaikuttaa hyvin voimakkaasti pelin luonteeseen. Sulkapallo lähtee liikkeelle hyvinkin kovalla vauhdilla (jopa 300 km/h). Toisaalta sulkapallolla on hyvin suuri ilmanvastus, joten se on suhteellisen helppoa lyödä vastustajan takarajalle niin, että se on lyötävissä vasta aivan kentän takaosassa.

Kaksinpeli: Kaksinpelissä ratkaisevaa on kyky liikuttaa vastustajaa ja itse liikkua oikein. Kaksinpeli on myös fyysisesti erittäin rankkaa ja monipuolista liikuntaa. Vastustajaa liikuttamalla pyritään saada hänet tekemään virheitä lyönneissään. Tyypillinen virhe on huono palautus, johon on helppo vastata esimerkiksi iskulyönnillä, tai joka menee pelialueen rajojen ulkopuolelle. Koska vastustajaa pyritään liikuttamaan, käytetään kaksinpelissä paljon iskulyöntejä ja drop-lyöntejä.

Nelinpeli: Nelinpelille tyypillistä ovat nopeat pallorallit ja kaksinpeliä huomattavasti alhaisemmat lyönnit: nelinpelissä takarajaltakin voi lyödä iskulyönnin, koska edessä pelikaveri on ottamassa vastaan lyhyet palautukset. Nelinpelissä hyökättäessä pelipari on kentällä peräkkäin ja puolustettaessa rinnakkain.

Lyönnit

Sulkapallossa on syötön lisäksi kolme yläkautta tehtävää peruslyöntiä, joiden oppiminen auttaa pelissä pitkälle. Yläkautta lyötävät lyönnit on aina lyötävä mahdollisimman korkealta. Aloittelijoiden yleisin virhe on päästää pallo alas, mikä varmasti alussa tuntuu varmemmalta palloon osumisen kannalta, mutta mitä ei kannata opetella. Sulkapallon lyönnit muistuttavat enemmän kiven heittoa kuin dartsia.

Clear - peruslyönti

Clear on lyönti, joka lähtee yleensä omasta takakentästä korkeana kohti vastustajan takakenttää. Clearin tarkoituksena on valmistella tilannetta, jossa pystyy itse hyökkäämään iskulyönnillä. Tällainen tilanne syntyy usein, kun vastustaja ei pysty palauttamaan palloa omalta takakentältään riittävän vaikeana.

Smash - iskulyönti

Iskulyönti on nopea lyönti, joka suuntautuu alaspäin. Nopeuden takia sen palauttaminen voi olla hyvin hankalaa. Iskulyönti on oiva tapa voittaa peli, kun vastustajan palautus ei ole kantanut riittävän kauas tai se on tullut etukentälle liian korkeana. Iskulyönnissä on tärkeää muistaa, että sitä harvoin kannattaa tehdä, jos oma tasapaino horjuu siitä liikaa.

Drop

Drop lyödään usein kentän takalaidasta, ja se putoaa vastustajan etukenttään. Dropin tarkoitus on saada vastustaja liikkeelle, jotta voi käyttää hyväksesi kentän pituutta. Drop-lyönnissä tärkeää on, että kehon liikerata muistuttaa mahdollisimman pitkälle clear-lyöntiä, jotta drop tulisi vastustajalle yllätyksenä.

Syöttö

Syöttö voidaan lyödä joko pitkänä ja korkeana syöttöruudun takalaitaan tai matalana ja lyhyenä syöttöruudun etulaitaan. Se, kumpaa syöttöä käyttää, riippuu taitotasosta ja taktiikasta. Nelinpelissä lyhyt syöttö on tavallisempi, kun taas kaksinpelissä pitkä syöttö on yleisempi. Syötössä mailan varren on osoitettava alaspäin ja koko pallon oltava vyötärön alapuolella siihen osuttaessa.

Lob - nosto

Lob on koholyönti, jolla pallo palautetaan verkolta takakentälle. Muistuttaa liikeradaltaan pitkää syöttöä, mutta vartalon asento on eri. Lob antaa pelaajalle aikaa valmistautua ottamaan vastaan seuraavaa lyöntiä.

Drive

Drive on laakalyönti, jota käytetään etenkin nelinpeleissä. Pallo lyödään vartalon edestä ilman vartalonkiertoa laakana ja matalana. Drive on lyöntinä nopea ja vaatii nopeita reaktioita ja käden liikettä. Drivea nähdään nelinpeleissä paljon, koska usein kumpikaan pelipareista ei ole valmis luovuttamaan hyökkäysvuoroa vastustajalle esim. lob-lyönnillä.

Pelin historia

Sulkapallo kehittyi nykyiseen muotoonsa 1800-luvun loppupuoliskolla Englannissa. Sen edeltäjä on Battledore and Shuttlecock -niminen peli, jota on pelattu Englannissa satoja vuosia. Vastaavanlaisia pelejä on pelattu myös Kanaalin eteläpuolella mm. nimellä Jeu de Volant. Nämä olivat tyypillisesti yhteistoimintapelejä, joissa pelaajat pyrkivät pitämään pallon ilmassa niin pitkään kuin mahdollista.

Peli kulkeutui englantilaisten sotilaiden ja sivistyneistön mukana Intiaan, jossa se välillä se sai uuden nimenkin, Poona, samannimisen intialaisen varuskuntakaupungin (nykyään Pune) mukaan. Intiassa peli kehittyi vähitellen kamppailupelin suuntaan. Muun muassa kentälle tuli verkko, joka jakoi pelaajat kahteen pisteistä kilpailevaan joukkueeseen.

Peli kulkeutui upseerien kierron mukana Englantiin ja varsin paljon sitä lienee pelattu Beaufordin herttuan Badminton House'ssa josta peli sai sittemmin nimensä. Lajin lopullisen lanseerauksen katsotaan tapahtuneen 1873 Badminton Housessa, mutta jo 1860 olivat ilmestyneet ensimmäiset säännöt. Tuolloin pelin nimi oli vielä 'Badminton Battledore'. Lopullisen muotonsa peli sai 1901, jolloin siihen asti tiimalasinmuotoinen kenttä sai nykyiset muotonsa ja mittansa.

Suomen Sulkapalloliitto perustettiin 1954. Laji pysyi aluksi Suomessa varsin pienenä, mutta 80-luvun lopulla allanut harrastajamäärien jyrkkä nousu vei sulkapallon jopa ohi tenniksen ja squashin. Tähän nousuun lienee melkoisesti vaikuttanut Pontus Jäntin kansainvälinen menestys.

SLU:n viimeisimmän (2005-2006)liikuntatutkimuksen mukaan sulkapallolla on Suomessa noin 20% enemmän harrastajia kuin tenniksellä, squashilla ja pöytätenniksellä yhteensä.

Sulkapallo oli olympialaisissa ensimmäisen kerran näytöslajina Münchenissä 1972 ja Soulissa 1988, ja se on kuulunut olympialaisiin virallisena lajina Barcelonan vuoden 1992 kisoista lähtien. Lajin mahtimaita ovat mm. Indonesia, Etelä-Korea ja Kiina sekä Aasian ulkopuolelta Tanska.