Sumerin maa ja kansa
Suurimman osan historiastaan Sumer koostui monista kaupunkivaltioista, jotka elivät mm. kasteluviljelyllä.
Peltojen kastelu ja ruoan saanti vaati kanavien jatkuvaa huoltamista.
Sumerilaisten kotimaa on suunnilleen nykyisten Bagdadin ja Basrainn kaupunkien välissä
Eufrat ja
Tigriin jokilaaksoissa Etelä-Mesopotamiassa.
Noin 6000-5000 eaa. alue alkoi muistuttaa nykyisenlaista maata
jokineen ja väestöä alkoi viimeistään 5500 eaa. siirtyä alueelle, minne 4500 eaa. mennessä oli syntynyt suurehkoja
kyläkeskuksia. Väestö oli ubaidilaisia.
Tämä alue oli vuonna 3500 eaa. kosteata joensuistoa ja tulvatasankoa. Persianlahti ulottui nykyisen Basran yli muinaisten Urnin ja
Eridu kaupunkien kohdalle. Koska alueella ei sada tarpeeksi viljan kasvatukseen, kasteluvesi on otettava
Eufrat- ja
Tigris-joista. Joet tulvivat keväisin, kun lumi sulaa
Zagros-vuorilla. Mesopotamiassa on kaksi vuodenaikaa. Talvi oli pääasialline vuiljelyaika.Kesäisin taas on armottoman kuumaa, niin että kasvillisuus kärventyy.
Lämpötila on jopa 40-50 C varjossa, 70 C auringossa maan pinnassa.
Sumerilaisten alkuperä
Sumerilaisten alkuperä on hämärän peitossa. Heidän on väitetty olevan kotoisn muun muassa Kaukasiasta, Iranista, Turkista, Bahrainin seuduilta tai meritse Intiasta, ja samoja kallon piirteitä on oltu löytävinään Afrikastakin. He saattoivat saapua Sumeriin idästä, koillisesta tai Persian lahdelta.
Heidän uskotaan saapuneen alueelle noin 3500 eaa (ehkä jo 4500/4000 eaa.) ja levittäytyneen alueelle parissa sadassa vuodessa. Maan alkuasukkaina olisi asunut ubaidilaisia ja seemiläisiä.
Joidenkin paikkojen nimissä on vanhemman kielen piirteitä, ja kielessä ainakin kaksi pohjakomponnettia, substraattia.
Toisten mielestä sumerilaiset tulivat alueelle paljon aikaisemmin, eli olivat tulvatasangon ensimmäisiä asukkeja. Sumerin kieltä ei voida liittää mihinkään tunnettuun kielikuntaan.
Sumerilaiset kutsuivat maataan nimellä Kengi tai Kengir (ki-en-gi-uri) , 'sivistyneiden herrojen maa' (tai Mungen, Nengen eri sumerin murteissa), kieltään nimellä Emegir ja itseään nimellä saggiga, 'mustapäät'. Nimi Sumeri tulee merkitykseltään tuntemattomasta babyloniankielisestä ilmauksesta Mat Shumeri, 'Shumerin maa'.
Raamatussa on käytetty Mesopotamiasta nimeä Sinearin (Shinar) maa.
Sumerien kulttuuri
Monet sumerilaisen kulttuurin piirteistä ovat välittyneet jälkipolville, mm. tuntien jako 60 minuuttiin on peräisin sumerilaisesta seksagesimaalijärjestelmästä eli 60-järjestelmästä. Seksagesimaalijärjestelmä oli yleisesti käytässä vasta sumerilaisten jälkeen.
Nuolenpääkirjoituksella tehty kauppakirja Sumerista, 2600 eaa
Noin 3500 eaa. alettiin merkitä numeroita ja noin 3200-3100 eaa. kirjoittaa kuvakirjoitusta.[http://www.ancientscripts.com/sumerian.html]
Ensimmäiset säilyneet asiakirjat olivat temppelin verokuitteja.
Sumerilainen kuvakirjoitus muuntui asteittain varsinaiseksi nuolenpääkirjoitukseksi välillä 3000 - 2600 eaa.
Sumerilaisilta on säilynyt kohtalaisesti kirjallisuutta, mm. kertomus Nooasta, Uthapishtim sekä Gilgamesh-eepos joka kertoo sankarikuninkaasta.
Tyypillistä sumerilaisella kirjallisuudelle ovat alueelle ominaiset vastakohtaparit esimerkiksi paimen-maanviljelijä.
Yhteiskunta, maanviljely, elinkeinot ja kaupungit
Sumer oli harvoin yhden valtikan alla. Maa koostui kaupunkivaltioista, joita johtivat pappiskuninkaat.
Tutkijat ovat pitkään väittäneet, että temppeli olis ollut maallista valtaa voimakkaampi varhaisella sumerilaisella kaudella, mutta uudempien tietojan mukaan maallinen valta on voinut ola johtavassa asemassa alusta asti.
Sumerilaisten varhaisempia kaupunkikeskuksia olivat Eridu ja Uruk. Myöhempiä olivat mm. Kish, Lagash, Umma ja Ur. Useiden kaupunkien hallitsijaa kutsuttiin nimellä lu-gal, suuri ihminen ja myös 'Kishin kuningas' aina Sargoniin asti.
Sumerin talous toimi pääosin maatalouden ja kaupan varassa.
Yhteiskunta oli jaettu ylimyksiin, tavalliseen kansaan ja orjiin. Virkamiehet, ammattisotilaat ja papit olivat kastijärjestelmän huipulla. Tavallista kansaa olivat kauppiaat, liikemiehet, maanviljelijät ja käsityöläiset. Tässä luokassa oli sekä rikkaita että köyhiä.[ }}]
Sumerissa temppeli oli merkittävässä asemassa ja sillä oli palkkalistoillaan runsaasti käsityöläisiä. Palkka maksettiin usein luonnontuotteina, mm. ohrana.
Arkeologiset kaivaukset ovat esimerkiksi Urista antaneet kuvan siitä, että tavallinen kansa oli köyhää. Rikkaita olivat korkeimmat papit, ylimykset ja suurkauppiaat. Maanviljelijät, joita oli noin 4/5, olivat usein lähes orjan asemassa. Sumerilainen oikeuskäytäntö oli armeliaampi kuin seemiläinen, kostoperiaatetta ei sovellettu, vaan esimerkiksi ruumiinvamman tuottamisesta selvisi sakoilla, tosin isoilla. Myös naisella saattoi olla yhteiskunnassa korkea asema, ja naiset kävivät ansiotöissä esimerkiksi kutomoissa.
Keskinkertainen asuintalo oli yksikerroksinen sisäpihallinen talo, jossa oli muutamia huoneita. Hieman varakkaammissa taloissa oli kaksi kerrosta.
Sumerilaisen yhteiskunnan perusyksikkö oli tavallisimmin perhe, jonka pää mies oli. Yhteiskunta toimi pääosin miesten ehdoilla. Orjia tuli muun muassa sotavankeina. Silti heihin ei suhtauduttu erityisen negatiivisesti. Mies saattoi myydä lapsensa tai vaimonsa orjaksi. Orja saattoi ostaa itsensä vapaaksi, eikä häntä voinut sen jälkeen orjuuttaa.
Orjia käytettiin muun muassa raskaissa töissä ja jalkavaimoina. Jalkavaimoja siedettiin, vaikka pääasiallinen avioliiton muoto oli yksiavioisuus. Sumerilaisen yhteiskunnan alussa kirjoitusta opetettiin vain tuleville papeille, myöhemmin muillekin maksua vastaan, myös naisille. Metallipainoja käytettiin rahoina.
Temppelillä oli omat viljavarastot, leipomot, olutpanimot ja niin edelleen. Niissä palveli naisia, jotka oli jaettu kasteihin. Alimmat näistä lienevät olleen pelkkiä prostituoituja, ylin oli korkeasti kunnioitettu hallitsijan tytär, jolta odotettiin kunnollista elämää.
Sumerilaiset kävivät kauppaa laajalti lähialueidensa kanssa, kaukaisimmat karavaanit kulkivat aina Välimerelle ja Egyptiin asti.
Sumerissa viljeltiin vehnää ja ohraa kasteluviljelynä, ja esim. käsityöläisten palkka maksettiin monesti viljana.
Hopeaa käytettiin rahoina. Sumerilaiset painomitat olivat 60-järjestelmän mukaisesti talentti (biltum) noin 30 kg, mina 0,5 kg ja sekeli. Kasteluviljely aiheutti suuren haihtumisen, mikä nosti maaperässä olevat suolat pintaan.
Tämä johti mm. vehnänviljelyn vähenemiseen ja ohranviljelyn kasvuun, sillä ohra sietää enemmän suolaa kuin vehnä.
Sumerissa oli runsas kutomoteollisuus kaupungeissa, tuhannet naiset tekivät kankaita, joita myytiin muualle
Lähi-itään ja lähialueille. Metallista osattiin tehdä
taitavasti monenlaisia esineitä aseista juoma-astioihin.
Valvottu jokiliikenne kuljetti jopa 30 tonnia lastia yhdessä laivassa kerrallaan, ja aasi oli tärkeä vetojuhta ja ratsastusväline. Tuomarit hoitivat käräjäasioita. Virkamiehet ja poliisi valvoivat maata. Temppeli ja palatsi olivat molemmat suuria käsityöteollisuuden omistajia.
Sumerin historia
- Pääartikkeli: Sumerin historia
Sumerin kaupunkivaltiot syntyivät
Ubaid- ja
Uruk-kausillaanan pienten maatalouskylien kasvaessa hitaasti suuriksi väestökeskuksiksi. Etelä-
Mesopotamia Sumerin alueelle kaupungit syntyivät pääosin Uruk-kaudella,
Uruk-kauden lopuilla rakennettiin suuria temppeleitä ja Sumerin vaikutus ulottui kauas kaupan ja ehkä myös valloitussotien takia.
Varhaisdynastisella kaudella noin 2900 eaa. alkaen kaupunkivaltiot taistelivat keskenään ylivallasta. Suuria keskuksia olivat muun muassa
Uruk,
Kish ja
Ur.
Ainakin Kish ja Uruk loivat lyhytkestoisia suurià imperiumeja. Kauden päätyttyä Lagashin kaupunki onnistui yhdistämään hetkeksi koko Sumerin kuninkaansa Lugalzaggesiinn johdolla, mutta pian
Akkad Sargon Suuri valloitti Sumerin ja eteni sotaretkillään ehkä Välimerelle asti. Noin 2250 raaka vuoristolaisheimo
gutilaiset valloitti maan. Gutilaisajan lopuilla Lagashin
Gudea nousi suureksi paikalliseksi mahdiksi, mutta Sumerin yhdisti jälleen kerran Ur-Nammu joka loi Uus-Sumerin suurvallan. Uus-Sumeri romahti
elamilaisten ja
amorilaisten hyökätessä maahan, ja sen jälkeen tuli hajanaisempi
Isin-Larsa-kausi, jona aikana Sumer
seemiläistyinn nopeasti ja Sumerin kieli harvinaistui. Lopulta Hammurabi loi suuren
Babylonia valtakunnan.
Sumerin uskonto
Sumerin uskonto oli monijumalainen. Jumalia oli tuhansia, pieniä ja suuria. Toiset jumalat olivat ylitse muiden, vaikka taivaanjumala An oli pikku jumaluuksia tärkeämpi. Monilla paikkakunnilla oli omat paikallisjumalansa. Esim. eläimellä tai kuokalla saattoi olla oma jumalansa. Uskonto oli sumerilaisille tärkeä, rukoiltiin usein. Kuitenkin myös suoranaisesta ateismista on todisteita tuolta ajalta. Jumalia palvottiin erilaisin rituaalein ja juhlin, joista tärkein oli Dumuzin ja Inannan häitä kuvaava uudenvuodenjuhla.
Sumerin uskonnollisissa perinteissä on nähty monia yhtymäkohtia Raamattuun, esimerkiksi kuningas nousi taivaaseen, kuningas oli jumalan poika, kolminaisuus, vedenpaisumuskertomus jne.
Sumerilaisella oli oma luomiskertomuksensa. Kaiken uskottiin saaneen alkunsa alkumerestä, Nammusta.
Sumerilaisten pääjumalia olivat An - taivaan jumala, jonka puoliso oli Ki, maa. An oli tärkeä jumaluus, jolle rakennettiin temppeleitä jo varhaisella Uruk-kaudella. An -jumala merkittiin nuolenpääkirjoituksella tähdellä, joka tarkoittaa myös yleisemmin dingir, jumala.
An syntyi alkumerestä, Nammusta.
Enlil oli melko ankara ilman ja myrskyn jumala, Enkin ystävällinen (Babylonia Ea)
makean veden, vaikka nimi tarkoittaa maan herraa. Enlil oli Sumerin korkein jumala. Enlilin puoliso on Ninlil, 'Rouva ilma'. Enkin puoliso oli Ninki eli Damgalnunna, maan herratar.
Enki kuvataan viisaaksi mieheksi, jonka kuvaamasta ruukusta virtaa Eufrat ja Tigris. Enki oli esim. käsityöläisten ja tiedon jumala. Tunnetuin sumerilainen jumala on Inanna, rakkauden jumala, jonka babylonialainen nimi on Ishtar ja kanaanilainen Astarte. Inannalla, ikivanhalla äitijumalattarella, oli lukemattomia nimiä: Nintu, Ningal, Ninsun, Nisaba, Mah, Ninhursang, Baba, Geshtinanna jne. Jossain vaiheessa jumaluudet kytkettiin taivaankappaleisiin, esim. Venus Inannaan.
Astrologinen symboliikka lienee saanut alkunsa Sumerista. Inannan puoliso oli Dumuzi (seemiläisillä Tammuz), paimen, joka muuttui härkäihmiseksi. Härkä on myös vanha neoliittisen ajan jumalhahmo monissa kulttuureissa.
Auringon jumala Utu (Babylonian Shamash) ja kuun jumala Nanna (Babylonian Suena, Sin) olivat myös tärkeitä jumaluuksia. Aurinko kärvensi kesällä kasvillisuuden, mutta ihmiset pitivät häntä auttajana ja oikeuden jumalana. Nanna, kuunjumala oli taas ajan jumala. Kuun jumalan puoliso oli Ningal. Kuunjumalattaren paljonta levisi laajalle Lähi-idässä.
Jumalten ympärille syntyi runsas tarusto. Enki, Enlil ja An koostivat jumalkolminaisuuden.
Nergal on kuoleman jumala, jonka nimeä ei saanut edes lausua, ettei houkuteltaisi huonoa onnea. Nergal oli kuumimman keskikesän jumala, jolloin aurinko kärvensi kasvillisuutta. Jotkut kuninkaat korotettiin jumalaksi. Monien kuninkaiden uskottiin nousseen kuoltuaan taivaaseen, esim. Etanan.
Sumerin vihollisia ja kauppakumppaneita
Sumerin kartta
Sumer kävi laajaa kauppaa esihistoriallisista ajoista lähtien. Merikauppa laajeni huomattavasti noin vuoden 3000 eaa. jälkeen. Kauppareitit ulottuivat tuhansien kilometrien päähän: Bahrainiin, Omaniiniin, Iran, Turkmenistaniin, Intiainan, Egypti ja Turkkiin. Tavara kulki karavaanina ja kaisla- ja puualuksilla. Kauppa oli suurliikemiesten käsissä.
... ja monia muita maita, jotka mainitaan savitauluissa, mutta joita ei ole onnistuttu paikantamaan.
Sumerin kaupunkivaltiot
- Pääartikkeli: Sumerin kaupunkivaltiot
Katso myös
Lähteitä
- Armas Salonen: Sumeri ja sen henkinen perintö
- Otavan suuri ensyklopedia, artikkeli 'Sumeri'
- Otavan suuri maailmanhistoria, osa 2, 'Jokilaaksojen valtakunta'
- The Cultural Atlas of Mesopotamia and the Ancient Near East, ISBN 978-0-8160-2218-2
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Maantiede
Historia
Kieli
Sumererne
Sumerische Kultur
Sumer
Sumer
Sumer
)
)
)
