Sumu

Sumu on pilvi, joka on kosketuksissa maahan. Näkyvyys sumussa on alle 1 km. Sumunkaltaisia, mutta lievempiä ilmiöitä ovat utu ja auer.

Sumua syntyy, kun ilmassa oleva näkymätön vesihöyry tiivistyy pieniksi pisaroiksi (tai joskus härmistyy jääkiteiksi). Tiivistyminen alkaa, kun ilma on tarpeeksi kylmää ja kosteaa: ilman kyllästystila vesihöyryn suhteen riippuu lämpötilasta. Sumu voi muodostua useilla tavoilla, riippuen siitä, jäähtymisen tapahtumistavasta.

Sumua esiintyy harvoin pakkasasteilla -2 - -15 C:ssä, koska silloin sumupisarat jäätyvät. Yli -15 asteen pakkasessa yleistyvät jääsumut, jotka muistuttavat koostumukseltaan untuvapilviä. Enimmäkseen napa-alueilla esiintyvää jääsumua syntyy yli -35 asteen pakkasessa. Sumua esiintyy maailmassa eniten Newfoundlandin tienoilla maalla ja merellä.

Sumu vaatii normaalisti tiivistyäkseen 100%:n suhteellista kosteutta, mutta esimerkiksi aavikoiden suolapöly voi alentaa tiivistymiskosteuden jopa 70%:iin.

Sumun lajeja

• Säteilysumu syntyy kun maanpinta jäähtyy ulossäteilyn takia (esim. tyynenä selkeänä kesäyönä) ja jäähdyttää pinnanläheistä ilmakerrosta. Säteilysumuja syntyy etenkin loppukesän ja syksynkin selkeinä ja heikkotuulisina öinä. Säteilysumussa näkyvyys on yleensä 100–300 metriä. Sumukerroksen paksuus voi olla jopa alle metrin, silloin sitä kutsutaan pintasumuksi. Pieniä pintasumuhattaroita näkee usein peltoaukeilla. Säteilysymua voi kulkeutua heikossa tuulessa myös vesistön ylle. Yli 4-5 m/s tuuli hajottaa säteilysymun hälventäen sen tai nostaen sen sumupilveksi.

• Siirtymäsumu eli advektiosumu syntyy, kun kostea ilma virtaa siirtyen kylmälle alustalle. Tämä sumutyyppi, jossa tapahtuu kostean ilman vaakasuuntaista liikettä eli advektiota, on yleisin. Siirtymäsumuja syntyy eniten merellä loppukeväästä ja alkutalvesta. Keväällä lämmintä kosteaa ilmaa voi virrata kylmän meren ylle, missä ilma jäähtyy ja kosteus tiivistyy sumupisaroiksi. Sumu hälvenee yleensä ensin sisämaassa Auringon noustua, ja myöhemmin myös rannikolla. Siirtymäsumua kutsutaan joskus merisumuksi. Siirtymäsumussa näkyvyys voi laskea alle 50 metriin, ja paksu sumu, yli 500 sataa tihkusadetta. Tämän sumun syntymistä ja pysymistä edistää tuulen nopeus 3-7 m/s. Sumukerros voi olla satojen metrien paksuinen ja voi pysyä paikoillaan päiväkausia. Myöhään syksyllä, varsinkin marraskuussa, sumu haihtuu hyvin hitaasti, ja voi poistua vasta sään muuttuessa. Joskus syksyllä tai keväällä siirtymäsumu peittää jopa puolet Suomesta.

• Sekoittumissumu syntyy kylmän ja kostean ilman sekoittuessa esimerkiksi järven tai meren lahdella kesällä ja syksyllä yöllä. Maalta virtaa kylmää, raikasta ilmaa vesistön kostuttaman, lämpimänä pysyvän ilman ylle.

• Merisavu on yleisin esimerkki haihtumissumusta. Siinä kylmä (-15 °C tai kylmempi) ilma virtaa lämpimän kostean alustan, esim. avoimen meren päälle. Vesihöyryä haihtuu voimakkaasti, ja se jäähtyy ja tiivistyy sumuksi. Näyttää kuin meri kiehuisi yli. Suomessa merisavua tavataan marras-tammikuussa, järvillä aikaisemmin. Näkyvyys merisavussa voi olla erittäin huono, alle -50 C.

Näkyvyys

Sumu huonontaa näkyvyyttä. Se haittaa etenkin lentoliikennettäanan. Laivoissa turvaudutaan tutka. Autojen on ajettava hitaammin ja käytettävä tehokkaampia valoja. Erityisen vaarallisia ovat pienet paikalliset sumuhattarat, kun niihin ajava autoilija yllättyy sumusta.

Sumun näkyvyysluokat

• 1-10 km näkyvyys: utu
• Alle 1 km näkyvyys: sumu

500 - 1000 m heikko sumu

200 - 500 m kohtalainen sumu

100 - 200 m vahva tai sakea sumu

alle 50 m hyvin sakea sumu

Lähteet

Viitteet