Suojelusenkeli

Suojelusenkeli on enkeli, joka joidenkin uskomusten mukaan suojaa ja ohjaa ihmistä.

Historia

Usko siihen, että jumala(t) lähettävät hengen jokaisen ihmisen suojaksi oli yleinen jo antiikin kreikan filosofiassa. Platon viittaa ajatukseen dialogissaan Faidon (108). Uskomus esiintyy myös Vanhassa testamentissann, mutta ei kuitenkaan kovin selvästi esitettynä. Danielin kirja mukaan vaikuttaa siltä, että enkelit on asetettu suojaamaan tiettyjä maita. Rabbiinisen Eenokin kirjan jae 100:5 sanoo, että vanhurskailla on suojaavat enkelit.

Apostolien teoissa (Ap.t. 12:15) on myös viittaus uskomukseen. Matteuksen evankeliumin (Matt. 18:10) mukaan lapsilla on suojelusenkelit:

'Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja.'

Tulkintoja

Kristinuskossa ei ole varsinaisesti määritelty, onko jokaisella ihmisellä suojelusenkeli vai ei. Enkeleiden käsitettä ja enkelihierarkioita kehitti muun muassa pseudo-Dionysios Areopagita 400-luvulla. Pyhä Ambrosius uskoi, että pyhimykset menettävät enkelinsä joutuakseen suurempiin kiusauksiin ja taisteluihin. Pyhä Hieronymus ja Pyhä Basileios sanoivat, että synti ajaa enkelit pois.

Ensimmäinen kristitty teologi, joka määritteli asiaa tarkemmin, oli Honorius Autunlainen (kuoli 1151). Hän sanoi, että jokainen sielu saa suojelusenkelin sillä hetkellä, kun se sijoitetaan ruumiiseen. Tuomas Akvinolainen oli samaa mieltä, ja määritteli, että suojelusenkelin tehtävä kuuluu enkelihierarkian alimmille enkeleille. Duns Scotus puolestaan oli sitä mieltä, että kuka tahansa saattaisi ottaa tehtävän.

Nykyaikaisen katolisen uskon mukaan suojelusenkelit suojelevat ruumista ja esittävät rukouksetinin Jumalalle. Katolisen kirkon latinalaisessa riituksessa suojelusenkelien muistopäivä oli alun perin arkkienkeli Mikael päivänä, mutta nykyään päivä on 2. lokakuuta.