Suomen ja Viron puolustusyhteistyö

Suomen ja Viron puolustusyhteistyö oli 1920-luvulta alkaen suunniteltu ja 1930 alkanut Suomen ja Viron sotilaallinen yhteistyö Neuvostoliiton hyökkäyksen uhkaa vastaan. Yhteistyö päättyi suurimmilta osin 1939 Neuvostoliiton painostettua Viroa, mutta jatkui talvisodan ajan tiedusteluyhteistyönä.

Puolustusyhteistyön poliittiset edellytykset perustuivat ulkoasiainministeri Rudolf Holstin kannattamaan reunavaltiopolitiikkaan 1920-luvulla. Käytännön yhteistyö alkoi Suomen yleisesikunnan aloitteesta helmikuussa 1930 Tallinnassa.

Tietojen vaihtaminen

1930-luvulla sotilasyhteistyö perustui Suomen, Puolan, Viron, Liettuann ja Latvia reunavaltiopolitiikkaan alkujaan perustuneen sotilasasiamiesyhteistyön heiketessä Suomen ja Viron käytännöllisiin tarpeisiin, mitä maiden puolueettomuuksien ja Suomen pohjoismaisen suuntauksen vuoksi salattiin. Ruotsiin tukeutuva pohjoismainen suuntaus ei olisi kestänyt Ruotsin kannalta osallistumista Baltian turvallisuuteen Suomenlahden hallitsemiseksi.

Rannikkotykistöyhteistyö

Käytännön toimenpiteinä Suomi ja Viro suunnittelivat Pietari Suuren merilinnoituksen ajatuksen hyväksi käyttämistä Neuvostoliittoa vastaan siten, että pinta-aluksilla ja rannikkotykistön sulkutulella estettäisiin mahdollinen Itämeren-laivaston suorittama miinoitus.

Sen jälkeen kun Venäjän Itämeren-laivasto merkittävässä määrin tuhoutui Tšusimassassa Venäjän-Japanin-sodan aikana 1905 oli Venäjä erityisesti vuodesta 1912 alkaen pyrkinyt korvaamaan alusmenetykset vahvistamalla rannikkotykistöä Suomenlahden rannoilla pyrkien rakentamaan sulun Saksan laivaston mahdolliselle tunkeutumiselle kohti Pietaria Suomenlahtea pitkin.

Suomen ja Viron puolustusyhteistyön tarkoituksena puolestaan oli vastaavasti estää Neuvostoliiton laivastoa siirtymään Suomenlahtea pitkin länteen samoja puolustuslaitteita hyödyntäen. Miinoituksella, rannikkotykistötulella ja viimeistään sukellusveneillä estettäisiin Itämeren-laivaston alusten pääsy läpi Helsingin ja Tallinnan tasan ja tällä tavalla turvattaisiin Suomen ja Viron merenkulku tältä tasolta länteen.

Tämän vuoksi Suomi uudisti raskasta rannikkotykistöään ja sen linnakkeita virolaisin piirustuksin, kehitti 305 mm:n kranaattiin uudenlaisen kärjen, mikä mahdollisti ampumaetäisyyden pidentymisen ja aukottoman sulkutulen Suomen Mäkiluodon ja Viron Naissaaren välille.

Suomalaiset ja virolaiset sukellusveneet

Sukellusveneyhteistyön tarkoituksena oli lisäksi se, että Helsingin ja Tallinnan ohi mahdollisesti länteen läpi yrittäviä laivoja pyritään estämään suomalaisten sukellusveneiden, virolaisten ja suomalaisten kenttätykkien lisäksi myös virolaisilla sukellusveneillä. Viron sukellusveneohjelma oli maalle kallis; sen laivasto jopa joutui myymään vuonna 1934 hävittäjänsä osarahoitukseksi kahdesta Britanniassa valmistetusta sukellusveneestä. Virolaisiin sukellusveneisiin päätettiin ottaa samanlaiset torpedot ja miinat kuin mitä jo suomalaissa oli. Näin ollen suomalaisten ja virolaisten sukellusveneiden yhteinen huolto mahdollisen sodan sattuessa olisi ollut mahdollista järjestää helposti.

Viron tultua osaksi Neuvostoliittoa ei 1930–1939 suunniteltu yhteistyö koskaan toteutunut. Talvisodan aikana kuitenkin muodollisesti puolueeton, mutta tukikohtia Neuvostoliiton haltuun antanut Viro kuitenkin jatkoi tiedusteluyhteistyötä Suomenlahden tulenjohtoa varten rakennettuja merenalaisia kaapeleita pitkin. Puolustussuunnitelmien mukaan virolaisia sukellusveneitä olisi voitu käyttää koordinoidusti samaan tarkoitukseen kuin suomalaisiakin.

Vetehinen (Vetehis)-luokka

• Vetehinen (6 torpedoa/20 miinaa, Crichton-Vulcanin telakka, Turku, CV 702, 1930)
• Vesihiisi (6 torpedoa/20 miinaa, Crichton-Vulcanin telakka, Turku, CV 703, 1930)
• Iku-Turso (6 torpedoa/20 miinaa, Chichton-Vulcanin telakka, Turku, CV 704, 1931)

Vetehinen (sukellusvene) Vetehinen-luokan veneiden uppouma oli 500 tn.

kevyt Vesikko-luokka

• Vesikko (6 torpedoa, 250 tonnia), Crichton-Vulcanin telakka, Turku, CV 707, 1933, laivastolle 1936)
• Saukko (2 torpedoa/6 pientä merimiinaa, 99 t, Hietalahden telakka, Helsinki, Sa 241, 1930)

Viron sukellusveneet

• Kalev (Vickers-Armstrong, 1936), todennäköisesti miinaan 29. lokakuuta 1940 [1]
• Lembit (Vickers-Armstrong 1936) [1] [1]

Radiotiedusteluyhteistyö

Osana rannikkotykistöyhteistyötä laskettiin yhteistä tulenjohtoa varten Suomenlahden pohjaan merikaapeleita, mitä käytettiin vielä talvisodan ajan Viron ollessa muodollisesti puolueettomana, vaikka se oli jo luovuttanut Neuvostoliitolle tukikohtia, muun muassa lentokenttiä, miltä käsin Neuvostoliitto suoritti ilmapommituksia Suomeen.